Kuusi henkeä, 76,5 neliötä – niukoissa neliöissä asuminen onnistuu, kun tavarat ja tilat ovat monikäyttöisiä
Kun Huuskosen suurperhe kasvoi, he muuttivat entistä pienempään kotiin. Arki napakoissa neliöissä sujuu jatkuvan karsimisen ja muuntuvien tilojen ansiosta – ja siksi, että sängyn voi nostaa tarvittaessa pystyyn.
Asukkaat: Kotihoidon esihenkilö Minna Huuskonen ja ohjaaja Henry Huuskonen sekä lapset Vilho, 4, Hilda, 8, Inka, 11 ja Eemil, 13. Instagram @suurperheenminikodissa.
Koti: 4h+k, vuokra-asunto Helsingin Kalliossa.
Neliöitä: 76,5 m².
Asumiskulut: Vuokra 1300 euroa/kk. Vesi ja sähkö erikseen.
Kuusihenkisen Huuskosen perheen olohuoneessa on käynnissä muodonmuutos. Minna Huuskonen on lomalla päättänyt laittaa kalusteet uuteen järjestykseen, jotta puoliso Henryn peliharrastus saadaan katseilta piiloon.
”Olohuoneen pelinurkkaus ahdistaa minua, ja mietin, miten huoneen voisi järjestää uusiksi. Käänsin kirjahyllyt keskelle olohuonetta, jolloin pelinurkkaus jää piiloon. Jännä nähdä, miten muutos toimii”, Minna sanoo.
Huuskosten 76,5 neliön kerrostaloasunnossa huoneet muuttuvat ja tavarat vaihtavat paikkaa tiuhaan, kun Minna järjestää neljän huoneen ja keittiön asuntoa toimivammaksi. Vasta hiljattain hän laittoi kaksi lastenhuonetta uusiksi.
Tällä hetkellä perheen pojat Vilho, 4, ja Eemil, 13, jakavat huoneen, samoin kuin tytöt Hilda, 8, ja Inka, 11. Välillä pienimmät ovat olleet samassa ja isommat lapset omassa huoneessaan. Edellisessä kodissa kaikki lapset jakoivat huoneen, ja joskus on kokeiltu sitäkin, että joku on saanut omansa.
”Lapset toivovat välillä omia huoneita, kun kavereillakin on, mutta he tekevät niin paljon asioita yhdessä, että en näe siinä järkeä. Huoneet toisivat vain turhia hukkaneliöitä. Tarvittaessa me vanhemmat voimme muuttaa sänkymme olohuoneeseen”, Minna pohtii.
”Tavaraa kertyi, kun tilaa oli. Lapsilla oli vaatteitakin niin paljon, että pyykkivuoret kasvoivat valtaviksi.”
Kaikki turha kiertoon
Asuntomessujen vuonna 2022 teettämän kyselyn mukaan suomalaiset haaveilevat kodista, jossa on tilaa ja rauhaa. Moni kaipaa omakotitaloon ja maaseudun rauhaan.
Huuskoset uivat vastavirtaan. Perheen kasvaessa he ovat muuttaneet pienempään asuntoon ja siirtyneet kohti kaupungin keskustaa.
Kun perheeseen odotettiin neljättä lasta, Huuskoset asuivat sadan neliön asunnossa, jossa kaikilla oli omat huoneet. Tavaraa kertyi, kun tilaa oli. Lapsilla oli vaatteitakin niin paljon, että pyykkivuoret kasvoivat valtaviksi.
Pitkään Minna ajatteli, että niin perheen kuului elää. Hän oli oppinut lapsuudenkodissaan mallin, jossa perheellä oli omakotitalo, autoja, asuntovaunu ja paljon materiaa ympärillä. Äitiyslomalla hänellä oli aikaa miettiä, millaisten arvojen mukaan hän haluaa lapsensa kasvattaa.
”Näin dokumenttiohjelman, jossa lasta odottava pariskunta muutti itse rakentamaansa vaunutaloon. Samoihin aikoihin 2012 alkoi ilmestyä blogeja pienissä neliöissä asumisesta. Tajusin, ettei kaikkien tarvitse pyrkiä omakotitaloon.”
Kuluja karsiakseen ja luontoa säästääkseen perhe alkoi etsiä pienempää kotia. Unelmien koti löytyi Puu-Vallilasta Helsingistä. Puutaloasunnossa oli vajaat 50 neliötä.
”Asunto oli niin ihana, että päätimme kokeilla, miten pienesti pystymme elämään. Teimme radikaalin elämänmuutoksen ja luovuimme kaikesta turhasta.”
Kiertoon lähti suurin osa vaatteista, huonekaluista, astioista ja osa lasten leluista. Pienessä puutalokodissa perhe asui muun muassa ilman sohvaa ja tiskikonetta. Jokaisella oli ruokailua varten käytössään yksi muki ja lautanen.
”Turhista tavaroista luopuminen oli todella vapauttavaa. Se helpotti oloa ja vapautti tilaa asioille ja esineille, joista nautimme ja haaveilimme. Olin unelmoinut lapsesta asti poikkihuilun soitosta. Hankin poikkihuilun, menin huilutunneille ja opettelin soittamaan. Myös Inka halusi alkaa soittaa, ja nyt meillä molemmilla on huilut.”
”Asunto ei ole suuri, mutta kotiin mahtuu kaikki tarpeellinen.”
Vaihtokauppa naapurin kanssa
Vajaan 50 neliön kodissa oli kuudelle hengelle vain vähän enemmän tilaa kuin yhdellä suomalaisella on asuinneliöitä keskimäärin. Huuskoset eivät kokeneet kotiaan kuitenkaan ahtaaksi. Kun tavaroita oli vähän, arki oli toimivaa. Kesällä sisäpiha toimi keittiönä ja olohuoneena. Siellä hoidettiin ruokailut, leikittiin ja pidettiin juhlia.
Talvella mieli muuttui, kun kodista loppui happi – kirjaimellisesti.
”Lastenhuoneen ovea ei voinut laittaa yöksi kiinni, sillä ilma ei vaihtunut lainkaan. Ulkona oli kylmä, joten ikkunoita ei voinut pitää auki. Pyykit oli kuivattava sisällä, mikä teki kodista kostean ja hapettoman.”
Kahden ja puolen vuoden jälkeen Huuskoset päättivät luopua unelmakodistaan ja muuttaa keskustaan lähelle lasten koulua. Uusi koti oli kolmio 1960-luvulla rakennetussa kerrostalossa.
”Ehdimme asua siinä vain muutaman kuukauden, kun naapurimme kysyi, haluaisimmeko vaihtaa hänen kanssaan asuntoa, sillä hän etsi pienempää. Vuosi sitten toukokuussa päätimme muuttaa seinänaapuriin.”
Huuskoset saivat vaihtokaupassa yhden makuuhuoneen lisää. Asunto ei ole suuri, mutta kotiin mahtuu kaikki tarpeellinen.
”Keittiössä ei ole mikroa, vedenkeitintä eikä leivänpaahdinta.”
Monikäyttöisiä tiloja ja tavaroita
Pienen kodin avainsanoja ovat toiminnallisuus ja monikäyttöisyys. Kun kaikella on paikkansa, koti pysyy Minnan mukaan helpommin siistinä ja tavarat järjestyksessä.
Käden ulottuvilla ovat vain käytössä olevat tavarat ja vaatteet. Vanhempien käyttövaatteet mahtuvat makuuhuoneen yhteen henkarikaappiin ja lipastoon, jossa molemmilla on kaksi laatikkoa. Muut vaatteet on viikattu isoon kestokassiin ja säilötty lastenhuoneen yläkaappiin.
Hankintoja perhe tekee harkiten. He hankkivat uutta vain tarpeeseen ja mieluiten sellaista, joka muuntautuu moneksi. Kirjahyllyistä saa koottua erilaisia kokonaisuuksia. Lasten kerrossängyistä saa irrotettua jokaiselle oman sängyn. Olohuoneen sohva on futon, jonka voi levittää pediksi. Vanhempien sängystä saa sohvan.
Keittiössä ei ole mikroa, vedenkeitintä eikä leivänpaahdinta. Ruoan perhe valmistaa liedellä ja uunissa, ja vesi kiehuu pannulla. Lapset paahtavat leipää vohveliraudalla.
”Puutalokodissamme ei ollut tiskikonetta, kun sellainen ei sinne mahtunut. Tämän kodin ensimmäinen hankita oli tiskikone. Se ja ruoan kotiin tilaaminen helpottavat arkea.”
Tavaroiden tavoin Minna näkee, että myös kodin tilat voivat olla monikäyttöisiä. Se vaatii luovuutta ja mielikuvitusta.
”Yhtenä päivänä halusin joogata, mutta olohuoneessa oli lapsia kavereineen. Tein makuuhuoneeseemme tilaa joogamatolle nostamalla sängyn pystyyn.”
Minna on yrittänyt keksiä myös tapoja hillitä tavaroiden kertymistä. Hän karsii ja kierrättää säännöllisesti ja käy jokaisen huoneen läpi vähintään kerran vuodessa. Lapsetkin ovat tottuneet käymään lelujaan läpi ja myymään tarpeettomat kirpputorilla.
”Olemme opettaneet lapsille tavarasta luopumista ja pitäneet lahjattomia synttäreitä, joihin vieraat tuovat käytetyn lelun, ja jokainen saa lähtiessään napata jonkin mukaansa.”
Kirjoista perhe ei ole halunnut luopua, sillä jokaisella on lempikirjoja, joita luetaan usein.
”Lainaamme kirjoja kirjastosta ja äänikirjapalvelusta, mutta paljon luetut lempikirjat on kiva omistaa.”
”Kengille ja ulkovaatteille kaivattaisiin kipeästi lisää tilaa ja helppoja säilytysratkaisuja.”
Eteinen kaipaa muutosta
Kodin sydän on keittiö, jonka pyöreän pöydän ääressä perhe viettää eniten aikaa. Lapset piirtävät, tekevät koulutehtäviä ja kokkailevat. Lasten suosikkipaikka löytyy keittiön ja olohuoneen välisestä oviaukosta, johon on asennettu leuanvetotanko.
”Laitoin tangolle joskus kantoliinan kuivumaan ja lapset keksivät, että siinä on kiva kiipeillä ja keinua. He tekevät liinaan solmuja, jotta voivat tehdä temppuja. Tanko toimii myös pyykinkuivaustelineenä.”
Minnan mielestä kodin hankalin tila on eteinen, joka on seuraava muutoskohde. Rottinkipenkillä voisi istua ja pukea, mutta sen sijaan tasolle kertyy helposti tavaraa. Kengille ja ulkovaatteille kaivattaisiin kipeästi lisää tilaa ja helppoja säilytysratkaisuja.
”Kun lapset tulevat sisään, kengät ja ulkovaatteet lentävät ympäriinsä. Pipot ja hansikkaat ovat laatikoissa, mutta ne tyhjennetään aina pitkin lattiaa. Vaatteille olisi olemassa pari naulakkoa, mutta kaikki poraamista edellyttävät hommat jäävät meillä roikkumaan.”
Tiuhaan muuttanut perhe aikoo pysyä ainakin toistaiseksi nykyisessä kodissaan ja tehdä siitä toimivan, vaikka haaveissa onkin koti merinäkymillä. Minna kaipaa myös vanhan talon tunnelmaa, leveitä ikkunalautoja ja puulattioita.
”Välillä leikimme ajatuksella, miten asumme, kun lapset muuttavat kotoa. Ehkä muutamme pakettiautoon ja lähdemme reissaamaan.”
”Yhteisiin ruokahetkiin osallistuvat kaikki, jotka ovat kotona ja hereillä”
Missä teillä syödään?
Henry: Keittiössä. Taistelemme yhteisten ruokahetkien puolesta, mutta harrastusten vuoksi syömme välillä eri aikaan. Viikonloppuisin yhdessä syöminen onnistuu parhaiten.
Minna: Yhteisiin ruokailuaikoihin osallistuvat kaikki, jotka ovat kotona ja hereillä. Joskus katsotaan samalla jotain sarjaa tai elokuvaa ja herkutellaan olkkarissa. Arkisin päivällisellä jokainen saa kertoa päivän tärkeimmät uutiset.
Vilho: Joskus syömme olohuoneessa, vaikka emme saisi.
Mikä kohta kotona jää aina siivoamatta?
Henry: Tietokonepöytäni siivotaan äärimmäisessä hädässä pakon edessä, kun jotkut juhlat lähestyvät.
Minna: Tykkään ”muuttosiivouksista”, eli koko huone tyhjäksi, siivous ja uudelleen järjestely. Samalla huomaa, mitä pitäisi taas laittaa kiertoon. Meillä ei ole varmaan mikään huone, kaappi, hylly tai nurkka koskaan ollut yli vuotta läpikäymättä.
Hilda: Parveketta ei yleensä siivota, mutta muut tilat kyllä.
Vilho: Mun autot ja pikkulegotkin on levällään.Mistä löytyvät kodin kasat?
Henry: Lattioilta ja tuoleilta. Varsinkin eteisestä ja kylpyhuoneen lattialta.
Minna: Tasot keräävät helposti tavaraa. Iltaisin pyrin tekemään kierroksen ja nalkutan varmasti muun perheen mielestä ihan liikaakin siitä, että jokainen laittaisi tavarat paikoilleen. Välillä arjessa ei ole aikaa viikata pyykkejä kaappiin saakka, jolloin teen pianon päälle pinon jokaiselle.
Eemil: Iskän pelipöydältä.
Mistä teillä tuli viimeksi riitaa?
Vilho: Siitä, kun en saanut mennä tyttöjen huoneeseen.
Eemil: Ärsyynnyn, kun Hilda tulee korvan juureen laulamaan.
Henry: Nukkumaanmenosta. Minä haluan mennä nukkumaan ajoissa ja Eemil haluaa valvoa ja kolistella keittiössä.
Kuka määrää kodin sisustuksesta?
Henry: Vaimo 80 prosenttia. Itse pidän kiinni olohuoneen nurkastani ja määrään sen sisustuksesta.
Minna: Yleensä kysyn Henryn mielipidettä suunnitelmiini. Alun perin ideat futonsängystä ja sohvattomuudesta ja minimalistisesta sisustamisesta tulivat Henryltä. Yleensä hän keksii villin idean, sulattelen sitä viisi vuotta ja kerron sitten Henrylle omana ideanani.
Inka: Äiti sanoo, että pitäisiköhän tuo siirtää tuonne, ja koko perhe on okei, ja sitten se joku päivä siirretään.
Hilda: Kerran, kun tulin koulusta kotiin, äiti vaihtoi koko olohuoneen järjestystä.
