”Kutsun itseäni masokistineulojaksi” – käsityöbloggaaja Johanna Ärje innostuu vaikeista tekniikoista
Ihmiset
”Kutsun itseäni masokistineulojaksi” – käsityöbloggaaja Johanna Ärje innostuu vaikeista tekniikoista
Mitä hankalampi tekniikka, sitä enemmän se kiinnostaa. Näin sanoo Missä neuloimme kerran -blogia pitävä Johanna Ärje, joka elää ja hengittää käsitöitä.
16.3.2018
 |
Kotivinkki

Millaisia käsitöitä teet?

Eniten neulon. Toiset ovat sukka- ja huivi-ihmisiä, mutta minä teen mieluiten neuletakkeja ja paitoja. Lisäksi ompelen mekkoja neuletakkieni pariksi. Virkkaamisen kanssa en oikein tule toimeen. Se tuntuu hitaalta, eivätkä kuviot koskaan jää mieleen.

Saan paljon ideoita Ravelry-sivustolta ja välillä myös kaupan vaatteista. Näen kivanmallisen paidan tai kauniin kirjoneulekuvion ja teen samantyyppisen itse paremmalla langalla. Suosin ajattomia vaatteita, jotka toimivat kymmenenkin vuoden päästä.

Sisko teki Johannalle keraamisen lankakulhon, etteivät kerät pyörisi lattialla. Työn alla on huiviohje yksisäikeiselle merinosilkille.

Miksi teet käsitöitä?

On mieletön ilo, kun saa neulepaidan valmiiksi ja siitä tulee kaunis ja käyttökelpoinen. Olen tekijänä maaninen: elän ja hengitän käsi­töitä. Yleensä minulla on kesken kahdeksankin projektia. Meillä on kavereiden kanssa tapana viettää Tuskien tammikuuta, jolloin ei saa aloittaa yhtään uutta työtä, ennen kuin vanhat on tehty. Silloin voin rykäistä valmiiksi kolmekin vuotta vanhan neuleen.

Vinkki!

Neulo Johannan suunnittelema palmikkopipo.

Millaisissa tilanteissa kässäilet?

Kaikkialla. Minulla on aina laukussa projektipussukka. Kerran jouduimme jonottamaan risteilylle tunnin verran. Muut matkustajat puhisivat kärsimättöminä, mutta minä tein sukkaa ja mietin, että ei ole kiire mihinkään.

Käyn paljon myös neuleretriiteissä eri puolilla Suomea. Niissä syödään, juodaan, neulotaan ja juorutaan.

Värikäs tilkkupeitto on ollut viiden vuoden urakka. Siihen on uponnut monta jämäkerää. Vielä kun joku päättelisi langanpäät!

Mikä on bravuurisi?

Helmien lisääminen neuleisiin virkkuukoukulla. Saatan neuloa huiveja, joihin tulee monta sataa helmeä. Oikeasti se on helpompaa kuin miltä näyttää.

Tykkäätkö kokeilla uusia tekniikoita?

Kutsun itseäni masokistineulojaksi: mitä hankalampi tekniikka, sitä enemmän se kiinnostaa. Kun näen kuvan neuleesta, jonka tekotapaa en tunne, otan sen kiehtovana haasteena. On pakko selvittää, miten se on tehty.

Kerro jokin kätevä käsityöniksi.

Kannattaa kokeilla palmikoiden neulomista ilman palmikkopuikkoa. Kun silmukat pudottaa riittävän varovasti, ne voi poimia oikeassa järjestyksessä takaisin puikolle. Se nopeuttaa palmikoiden neulomista huomattavasti.

Mitä puolisosi tykkää harrastuksestasi?

Hän on suurin fanini ja kannustajani. Viime vuonna osallistuin kansainväliseen sukkakisaan, Tour de Sockiin, jossa tulin toiseksi. Mies toimi varikkotiiminäni: hän kantoi ruokaa ja piti minut hereillä.

Johannan suosikit

  • Väri: Epävärit. ”Sellaiset haalean­vaaleat pastellit, joita ei meinaa erottaa toisistaan.”
  • Materiaali: Villa ”Se tuntuu oikealta ja elävältä.”
  • Puikko: Chiaogoo Red Lace ”Terävät puikot, joissa kaapeli ei jää sykkyrälle eivätkä silmukat tökkää liitoskohtiin.”
  • Väline: Ilovehandlesin Wrist Ruler. ”Kaunis nahkarannekoru, joka on myös mittanauha.”
  • Kauppa: Titityy Jyväskylässä. ”Valoisassa puutalossa luultavasti Suomen kattavin valikoima käsinvärjättyjä lankoja.”
  • Blogi: Hippusia. ”Kauniit kuvat ja hauska kirjoittaja.”

Kuka?

Johanna Ärje, 32. Työskentelee tutkijana Jyväskylän yliopistossa.

Asuu: rivitalokolmiossa Muuramessa miehensä kanssa.

Blogi: Johanna perusti Missä neuloimme kerran -blogin 2011 ystävänsä kanssa. Hän jatkoi sitä yksin, kun ruuhkavuodet veivät kaverin.

Aikaa käsitöihin viikossa? Ainakin 30 tuntia.

Rahaa tarvikkeisiin kuussa? ”En kehtaa sanoa! Tilaan käsinvärjättyjä lankoja pitkin maailmaa. Olen maksanut kerästä 36 euroa.”

Johanna omistaa kaksi rukkia, joilla hän kehrää lankaa. Kuvassa näkyvä Lyyli on kuulunut luultavasti alun perin isoäidin isoäidille. Toinen on moderni pystyrukki Uudesta-Seelannista.
Kommentoi »