Eniten neulon. Toiset ovat sukka- ja huivi-ihmisiä, mutta minä teen mieluiten neuletakkeja ja paitoja. Lisäksi ompelen mekkoja neuletakkieni pariksi. Virkkaamisen kanssa en oikein tule toimeen. Se tuntuu hitaalta, eivätkä kuviot koskaan jää mieleen.

Saan paljon ideoita Ravelry-sivustolta ja välillä myös kaupan vaatteista. Näen kivanmallisen paidan tai kauniin kirjoneulekuvion ja teen samantyyppisen itse paremmalla langalla. Suosin ajattomia vaatteita, jotka toimivat kymmenenkin vuoden päästä.

On mieletön ilo, kun saa neulepaidan valmiiksi ja siitä tulee kaunis ja käyttökelpoinen. Olen tekijänä maaninen: elän ja hengitän käsi­töitä. Yleensä minulla on kesken kahdeksankin projektia. Meillä on kavereiden kanssa tapana viettää Tuskien tammikuuta, jolloin ei saa aloittaa yhtään uutta työtä, ennen kuin vanhat on tehty. Silloin voin rykäistä valmiiksi kolmekin vuotta vanhan neuleen.

Kaikkialla. Minulla on aina laukussa projektipussukka. Kerran jouduimme jonottamaan risteilylle tunnin verran. Muut matkustajat puhisivat kärsimättöminä, mutta minä tein sukkaa ja mietin, että ei ole kiire mihinkään.

Käyn paljon myös neuleretriiteissä eri puolilla Suomea. Niissä syödään, juodaan, neulotaan ja juorutaan.

Helmien lisääminen neuleisiin virkkuukoukulla. Saatan neuloa huiveja, joihin tulee monta sataa helmeä. Oikeasti se on helpompaa kuin miltä näyttää.

Kutsun itseäni masokistineulojaksi: mitä hankalampi tekniikka, sitä enemmän se kiinnostaa. Kun näen kuvan neuleesta, jonka tekotapaa en tunne, otan sen kiehtovana haasteena. On pakko selvittää, miten se on tehty.

Kannattaa kokeilla palmikoiden neulomista ilman palmikkopuikkoa. Kun silmukat pudottaa riittävän varovasti, ne voi poimia oikeassa järjestyksessä takaisin puikolle. Se nopeuttaa palmikoiden neulomista huomattavasti.

Hän on suurin fanini ja kannustajani. Viime vuonna osallistuin kansainväliseen sukkakisaan, Tour de Sockiin, jossa tulin toiseksi. Mies toimi varikkotiiminäni: hän kantoi ruokaa ja piti minut hereillä.