Viherpiha

Kurjenpolvet valloittivat Annen sydämen – ja myös hänen puutarhansa! Nyt luonnonläheistä pihaa koristaa yli 20 erilaista lajiketta

Kurjenpolvet valloittivat Annen sydämen – ja myös hänen puutarhansa! Nyt luonnonläheistä pihaa koristaa yli 20 erilaista lajiketta

Helppohoitoiset kurjenpolvet tuovat Anne Nikitinin luonnonläheiseen puutarhaan väriä keväästä syksyyn. Taimia Anne saa kätevästi lisää rönsyistä jakamalla.
Teksti Outi Tynys
Kuvat Teija Tuisku
Mainos

– Olen hätäinen. Kurjenpolvet sopivat minulle, sillä niiden kukintaa ei joudu odottamaan. Kukat aukeavat jo istutusvuonna, Anne Nikitin kuvailee.

Hyvinkääläistä kotipuutarhuria viehättää kurjenpolvien nopean kasvun lisäksi myös niiden luonnollinen ulkoasu somine pienine kukkineen ja vaihtelevine lehtimuotoineen.

– Pidän vähän jalostetuista perennoista ja luonnonlajeista. Kurjenpolvet sopivat rönsyilevään ja luonnonläheiseen pihaani.

Yli parikymmentä erilaista Geranium-suvun perennaa kasvaa lähes kaikkialla Annen 1 200 neliön mäntyvaltaisella tontilla. Kotoinen luonnonkasvi metsäkurjenpolvi kukkii pienellä niityllä tontin laidassa. Näyttävimmät kukkijat ’Rosemoor’-tarhakurjenpolvi ja ’Orion’-jalokurjenpolvi komeilevat keskellä pihaa olevassa penkissä. Peitto- ja tuoksukurjenpolvi taas suikertelevat tuuheina mattoina etu- ja takapihan kasviryhmissä.

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' on kestävä lajike, joka kasvaa yli puolimetriseksi. Neidonkurjenpolvi kukkii pitkään kesä-elokuussa. Sen lehdistö värittyy syksyllä punertavaksi.

Anne ihastui noin kymmenen vuotta­ sitten ennen kaikkea vaaleanpunaisina ja punavioletteina kukkiviin lajeihin ja lajikkeisiin, kuten dalmatiankurjenpolveen, neidonkurjenpolveen ja jalokurjenpolvi ’Patriciaan’.

Viimeiset pari vuotta hänen pihallaan jyllännyt sininen kausi on nyt vuorostaan antamassa tilaa valkoisille ja vaaleille kukkijoille. Syynä siihen on suloinen valkoinen ’Laura’-kyläkurjenpolvi, jonka kerrannaiset kukat ovat vierailun aikaan heinäkuun alussa vielä tiukasti nupussa.

Dalmatian-, neidon- ja espanjankurjenpolven lehdet ovat pikkuruisia.

Istutus kohopenkkeihin

Salpausselän harjulla maa on hiekkaista ja heikosti vettä pidättävää, joten Anne on sekoittanut kasvualustaan ravinteikasta kompostimultaa. Puiden juurten takia hän on kasannut maata kohopenkeiksi.

– Laitan pohjalle juurimaton ja päälle 40 sentin multakerroksen. Tosin kaikki kurjenpolvet eivät tarvitsisi niin paljon multaa.

Tuoksukurjenpolvet viihtyvät monenlaisilla kasvualustoilla. Armeniankurjenpolvi kukkii heinä-elokuussa.

Maa puutarhassa on happaman puolella. Koska kurjenpolvet pitävät kalkitusta maasta, Anne levittää maahan keväisin jauhemaista dolomiittikalkkia tai rakeista kalkkia pakkausten ohjeiden mukaan – tai vähän enemmänkin.

Ravinteita kasvit saavat kompostimullasta ja hieman kevätlannoitteesta. Maan kasvuvoimasta pitävät huolta myös maatumaan jätetyt kasvijätteet ja pitkäkorvaiset pihavieraat.

– Kurjenpolvet saavat ekstralannoitusta jäniksiltä. Peittelen vain papanoita maahan, Anne kertoo.

Vähään tyytyvät

Helppohoitoisuus on yksi syy, miksi Anne pitää juuri kurjenpolvista.

– En kaipaa työleiriä, jossa pitäisi olla monta tuntia päivässä. Perennapenkin möyhiminen on kuitenkin parasta tera­piaa stressiin.

Kestävä idänkurjenpolvi sopii myös maanpeitekasviksi. 'Plenum' on kerrannainen lajike. 'Dark Reiter' -kyläkurjenpolven tummat lehdet säväyttävät penkissä. Kuva Toni Härkönen

Uusia kasveja valitessaan Anne suosii vaatimattomia sortteja, joiden sanotaan pärjäävän ohuessakin multapatjassa. Myös laajat istutusalueet ja mattomaisten kurjenpolvien peittämä maanpinta pienentävät työsarkaa.

– Kukinnan jälkeen en tee kurjenpolville yhtään mitään.

Taidokkaaksi puutarhanhoitajaksi entinen 4H-kerholainen ei tunnustaudu. Esimerkiksi ryytimaan nyppiminen ei ole Annesta koskaan tuntunut mieluisalta.

– En saa huonekasvejakaan pysymään hengissä. Äitini ihmetteleekin, miten ihmeessä minusta on tullut tällainen perennapeukalo.

Ihanat villit lajit

Näitä kolmea lajia voit lisätä siemenistä.

Metsäkurjenpolvi: yleinen luonnonkasvi koko maassa, kukkii kesä–heinäkuussa. Kukkien väri vaihtelee liilansinisestä vaaleanpunaiseen ja lähes valkoiseen. Viihtyy varjossa ja puolivarjossa. Korkeus vaihtelee 40–80 senttiin kasvupaikan kosteuden mukaan.

Metsäkurjenpolvi

Kyläkurjenpolvi: puutarhoista levinnyt ja villiytynyt vanha perenna. Korkeus noin 80 senttiä. Kukkii heinä–elokuussa runsaimmin auringossa tai puolivarjossa.

Kyläkurjenpolvi. Kuva Hanna Marttinen

Verikurjenpolvi: kasvaa eteläisessä Suomessa kalkkipitoisilla kallioilla ja kedoilla. Kukkii kesä–elokuussa. Houkuttelee perhosia edellisten lajien tapaan. Paras paikka on aurinkoinen tai puolivarjoinen.

Verikurjenpolvi

Hyvät reunuksissa

Matalat ja koko kesän vehreät lajit sopivat hienosti kukkapenkin reunaan. Erilaiset lehtien muodot ja värit ilahduttavat kukinnan jälkeenkin.

Nyppykurjenpolvi leviää hillitysti moniin muihin lajeihin verrattuna. Syysväri on näyttävä keltaoranssi.

Nyppykurjenpolvi

Tuoksukurjenpolvesta saa tuuhean reunuksen, jota ei tarvitse siistiä. Vanhat lehdet peittyvät keväällä nopeasti uusien lomaan.

Tuoksukurjenpolvi

Peittokurjenpolvi on näyttävä myös laajoina kasvustoina.

Peittokurjenpolvi. Kuva Hanna Marttinen

Lisää rönsyistä

– Kaikki kurjenpolvet juurtuvat rönsyistä helposti. Vaikka rönsyjen istuttamisen jälkeen kasvusto voi näyttää onnettomalta, se alkaa vihertää todella nopeasti, Anne kertoo.

Syksy on hyvää aikaa istuttaa ja jakaa kurjenpolvia. Kurjenpolven voi jakaa käsin tai aika ronskisti lapiolla, kunhan jakopalaan jää rönsyjä. Anne leikkaa isoimmat lehdet pois ja jättää taimeen vain muutamia lehtiä.

– Möyhin maan kuohkeaksi ja kastelen kunnolla ennen ja jälkeen istutuksen, jotta multa tiivistyy.

Jakaminen on kurjenpolville tärkeää, sillä muuten kasvusto voi lakata kukkimasta. Anne pitää myös niiden vierellä voimakkaasti kasvavia lajeja kurissa, jotta pienet kurjenpolvet, kuten neidon- ja dalmatiankurjenpolvi, eivät jää jalkoihin.

Julkaistu: 17.8.2018