Kotivinkki

"Kuolinsiivous on myös sinua itseäsi varten" – ammattijärjestäjä Krista Kinnunen-Honga kannustaa tarttumaan kuolinsiivoukseen heti – ei vasta kuoleman kynnyksellä

"Kuolinsiivous on myös sinua itseäsi varten" – ammattijärjestäjä Krista Kinnunen-Honga kannustaa tarttumaan kuolinsiivoukseen heti – ei vasta kuoleman kynnyksellä
Turhien tavaroiden karsiminen tarkoittaa toisista välittämistä. Jotta lopputuloksesta ehtii nauttia itsekin, siivous kannattaa aloittaa jo nyt, sanoo ammattijärjestäjä Krista Kinnunen-Honga. 47-vuotias Kinnunen-Honga teki kuolinsiivouksensa muutamia vuosia sitten, kun lapset muuttivat omilleen.
Julkaistu: 17.2.2021
Moni meistä ei tule ajatelleeksi, millaisen tavaravuoren jättää kuollessaan jälkeensä. Mappikaupalla paperia, rakkaita muistoesineitä, päiväkirjoja, joita ei soisi kenenkään muun lukevan.
Tämä kaikki ja paljon muuta jää kuolemasi jälkeen omaisten setvittäväksi, jos et käy tavaroitasi läpi itse.
Hoitotahdolla, edunvalvontavaltuutuksella ja testamentilla jokainen voi määrätä elämänsä loppupuolen ja kuolemansa jälkeisistä asioista. Yhtä lailla ihmisten kannattaisi ajatella oman arkisemman omaisuutensa kohtaloa ja tehdä kuolinsiivous, sanoo ammattijärjestäjä Krista Kinnunen-Honga.
Kuolinsiivous tarkoittaa, että käy läpi kaiken tavaransa sillä silmällä, mitä haluaa jättää omaisten huolehdittavaksi. Olennaista on itselle tarpeettomien tavaroiden karsiminen ja nurkkiin kertyneen suoranaisen romun hävittäminen.
– On omaisista välittämistä, että heille ei jää kauheasti taakkaa tavaroista. Järjesteltäviä asioita ja surua riittää muutenkin kuoleman jälkeen, Kinnunen-Honga toteaa.
Ammattijärjestäjä Krista Kinnunen-Honga tietää, että kuolinsiivous on sanana raju ja kavahduttaa monia. ”Ehkä kynnys puhua aiheesta olisi matalampi, jos sanalle keksittäisiin pehmeämpi synonyymi. Mutta mikä se voisi olla: elämänsiivous tai jotakin järjestelyyn tai organisointiin liittyvää?” hän kysyy.
Kuolinsiivous kavahduttaa sanana monia. Siihen on Kinnunen-Hongan mukaan monia syitä. Emme ensinnäkään ole sinut kuoleman kanssa.
– Moni ei pysty ajattelemaan kuolemaa konkreettisena asiana. Ennen kuin voi aloittaa tekemään kuolinsiivousta, pitää tulla sinuiksi sen ajatuksen kanssa, että todella joskus kuolen. Siivous voi olla tapa käsitellä omaa kuolevaisuuttaan, Kinnunen-Honga sanoo.
– Kuolinsiivous ei tarkoita, että olet saanut diagnoosin ja kuolet justiinsa.
Kuolinsiivous saattaa herättää myös ajatuksen, että on hävitettävä kaikki omaisuus ja jäätävä odottamaan kuolemaa. Siitä ei Kinnunen-Hongan mukaan ole kysymys.
– Missään nimessä ei pidä luopua kaikesta, vain ylimääräisestä. Elämää on vielä jäljellä, joten säilytä ne tavarat, jotka vielä tuottavat iloa.
Kun olet järjestänyt tavarasi ja tiedät, mitä sinulla on, olet myös viisaampi ostaja.
Vaikka kuolinsiivous tarkoittaa omaisista välittämistä, ei sitä Kinnunen-Hongan mukaan kannata nähdä yksinomaan niin. Tärkeää on yhtä lailla se, että siivous helpottaa tekijänsä elämää.
Jos tavaraa on kotona paljon, karsimisen jälkeen arki helpottuu, kun elämiseen jää enemmän tilaa ja asiat löytyvät helpommin. Myös hallinnan tunne lisääntyy: minä hallitsen tavaraa, eikä tavara minua.
– Usein energia tilassa lisääntyy sitä mukaa, kun tavaraa lähtee ovesta, Kinnunen-Honga toteaa.
Ammattijärjestäjän työssä hän on huomannut, että melkein jokaiselta löytyy kaapin perukoilta kauniita esineitä, astioita tai tekstiilejä, joiden olemassaoloa ihminen ei itse enää muista.
– Kuolinsiivouksen yhteydessä ne voi nostaa piilosta niille kuuluvaan arvoon ja esille ja nauttia niistä.
Tartu siis kuolinsiivoukseen vaikka heti – ei vasta kuoleman kynnyksellä. Niin ehdit nauttia lopputuloksesta itse mahdollisimman pitkään.
Yksi luonteva nivelvaihe kuolinsiivoukselle on Kinnunen-Hongan mielestä se, kun lapset muuttavat pois kotoa ja on aikaa alkaa pohtia omaa elämäänsä. Samaan ajankohtaan saattaa osua muutto pienempään asuntoon.
– Siivouksen voi nähdä siihenastisen elämän yhteenvetona. Ajatuksena, että tästä loppuelämä alkaa.
Kuolinsiivouksen ei tarvitse tarkoittaa vain yhtä siivousta, vaan se voi olla elämänmuutoksen alku. Jos tavarapaljous ja sotku ovat aiemmin ahdistaneet, ne haluaa jatkossa pitää loitolla.
47-vuotias Kinnunen-Honga teki kuolinsiivouksensa muutamia vuosia sitten, kun lapset muuttivat omilleen.
– Olen aina ollut kova järjestelemään, mutta nyt siivosin miettien, mitä minusta jää jälkeen, jos yhtäkkiä kuolen. Laitoin pois paljon turhaa tavaraa, jota en ollut kaivannut aikoihin.
Siivouksesta lähtien Kinnunen-Honga on välttänyt uusia hankintoja. Jos hän ostaa jotain, hän yleensä laittaa jotain muuta pois.
– Minulla on kotona kaksi kirppiskassia, joihin heitän turhaa tavaraa monta kertaa kuukaudessa. Sitä löytyy aina.
Mikäli järjestystä ja entistä niukempaa tavaramäärää haluaa pitää yllä, tärkeintä on muuttaa omaa ostokäyttäytymistä. Ostoksia on entistä helpompaa tehdä viisaasti.
– Mieti tarkkaan, mitä uutta ostat. Kun olet järjestänyt tavarasi ja tiedät, mitä sinulla on, ostamista on helpompi suunnata. Jos sinulla on 50 paria sukkia, et tarvitse uusia.
Viimeistään kuolinsiivoukseen kannattaa tarttua eläkkeelle jäädessä, Kinnunen-Honga toteaa. Silloin on todennäköisesti vielä voimissaan.
– Kuolinsiivous vaatii hirveästi energiaa. Se saattaa kestää monta kuukautta, jopa vuodenkin, jos kyseessä on iso omakotitalo, jossa on asuttu vuosikymmeniä. Vanhana ja raihnaisena ei enää välttämättä jaksa.
Operaatio saattaa tuntua valtavalta. Kinnunen-Honga suosittelee etenemään pienin askelin. Aivan ensiksi ei kannata tarttua tunnepitoisiin esineisiin, eikä paljon aikaa vievään papereiden läpikäyntiin.
Siivouksen voi nähdä siihenastisen elämän yhteenvetona. Ajatuksena, että tästä loppuelämä alkaa.
Parempi paikka aloittaa on vaikka vaatekaappi tai eteisen komero, joissa näkyvää tulosta saa aikaan helpommin.
– Aloita yhdestä paikasta, oli se sitten yksi kaappi tai hylly tai varaston nurkkaus, ja karsi ja järjestä sen tavarat. Ei niin, että poistat jotain vähän sieltä ja täältä.
Monesti ihmiset innostuvat ja saavat motivaatiota jatkaa, kun he näkevät työnsä jäljen. Itselleen voi asettaa myös aikarajan, jos tavaroiden läpikäynti tuntuu vastenmieliseltä.
– Päätä, että järjestelet puoli tuntia kerran tai kaksi viikossa, ja pidä siitä kiinni, Kinnunen-Honga neuvoo.
Kuolinsiivousta ei tarvitse tehdä yksin. Se voi olla myös yhdessä oloa puolison tai aikuistuneiden lasten kanssa. Samalla voi muistella monenlaisia hetkiä elämän varrelta.
Ruotsalainen Margareta Magnusson kirjoitti aiheesta pari vuotta sitten kirjan Mitä jälkeen jää – Taito tehdä kuolinsiivous. Hän neuvoo merkkaamaan kaikkiin säilyttämiinsä tavaroihin, mihin haluaa ne sijoitettavan kuolemansa jälkeen.
Kinnunen-Honga suosittelee puhumaan asiasta omaisten kanssa jo nyt. Tavaroita voi jakaa muille jo elinaikanaan.
– Jos on luvannut jollekulle esineen, mutta haluaa vielä säilyttää sen itsellään, kannattaa se merkitä riitojen välttämiseksi.
Päiväkirjat ja kirjeet, jotka haluaa säilyttää, mutta joita ei halua muiden näkevän, kannattaa koota yhteen paikkaan ja kirjoittaa oheen ohje: Heitä nämä heti pois!
Jos sopivia järjestelykavereita ei löydy lähipiiristä eikä alkuun tahdo yksin päästä, suosittelee Kinnunen-Honga olemaan yhteydessä ammattijärjestäjään. Jo pari tapaamiskertaa voi riittää. Kinnunen-Hongan kokemuksen mukaan ihmiset eivät kovin helposti tohdi tilata ammattijärjestäjältä kuolinsiivousta. He saattavat pyytää järjestelyapua, mutta kun työ aloitetaan, käykin kautta rantain ilmi, että toiveena on oikeastaan kuolinsiivous.
Kuolinsiivouksesta pitäisi hänen mielestään puhua avoimemmin.
– Kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa koska tahansa. Kuolema on luonnollinen osa elämänkaarta.
1 kommentti