Markun kukkapelto loistaa elokuussa kuin jättimäinen räsymatto – avoimien ovien Kukkakuhhaus kutsuu kaikki nauttimaan väriloistosta

Soratie hipaisee vanhan kivinavetan seinää ja jatkaa sitten leppoisaa kaarteluaan. Laiduntavat eläimet seuraavat laiskasti katseellaan ohi kulkevaa autoa, mäen päällä on myytävänä vanha kyläkoulu.

Verkkainen tunnelma johtaa kulkijaa harhaan. Seuraavan mutkan takana nimittäin kuhisee kunnolla.

Markku Halosen pelto Rääkkylässä hehkuu elokuun puolessa välissä kaikissa väreissä. Punaiset, siniset, keltaiset ja valkeat rivit raidoittavat pellon päästä päähän kuin jättimäisessä räsymatossa. Värikkäät kukkarivit hyppäyttävät ajatukset väkisin Hollannin sipulikukkapelloille. Nämä kukkaset kasvavat kuitenkin huomattavasti lähempänä, Itä-Suomen tukevalla maaperällä.

Markku Halonen on puutarhasukua.

– Mummolla oli torimyyntiä ja sedillä taas kovia muistoja porkkanapellon kitkennästä. Aikanaan äiti patisti myös meidät kolme veljestä puutarhakouluun.

– Aluksi kasvatettiin kaikkea krysanteemeista kaaleihin. Muutaman aarin kukkamaalta myytiin astereita torilla. Samalla tulivat mukaan ensimmäiset kuivakukat, jotka menivät kukkakauppoihin.

Vähitellen kukka-ala laajeni nykyiseen hehtaariin. Tuoreet ja kuivat kukat tekivät kauppansa, mutta pellon kesäinen väriloisto jäi pitkälti vain viljelijän silmäniloksi. Kymmenen vuotta sitten Markku sai uuden idean. Syntyi Kukkakuhhaus, avoimien ovien viikonloppujuhla, jonka pääosassa ovat kukat, kimput ja karjalainen tunnelma.

– Mukavinta on nähdä, kun raavaat miehet ottavat kimppujen keräämisen ihan asiakseen.

Ihmisten ohella kukkapelto houkuttelee luokseen runsaasti hyönteisiä. Ruskeasilmäisissä auringonkukissa surraa vieri vieressä siitepölyn kuorruttamia mehiläisiä ja pörheäturkkisia kimalaisia. Tukevavartinen ikiviuhko näyttää olevan varma perhosten sisäänheittolaji. Markku kertookin kasvattavansa sen kaikki lajit ja lajikkeet, joiden siemeniä vain onnistuu saamaan Suomesta.

Laadun lisäksi perhoset arvostavat määrää. Mitä enemmän kukkia, sitä enemmän lentelee perhosia. Hehtaarin kokoisen kukkapalstan täytyy olla perhosille todellinen paratiisi.

Markku muistelee erityisen hyvänä vuotta 2015, jolloin pellolla lepatteli yhtä aikaa useita satoja neitoperhosia. Myös liuskaperhonen, amiraali ja keisarinviitta ovat vakituisia kesävieraita. Yleistenkin lajien kannoissa voi silti olla suuria vaihteluita.

– Nokkosperhosella on ollut välillä huonompia vuosia. Nyt se on iloisesti taas yleistynyt.

Kukkaviljelijän työ on ympärivuotista. Helmikuun lopulla kasvihuoneessa kylvetään ikiviuhkot, jotka itävät nopeasti, mutta vaativat pitkän kasvuajan ehättääkseen kunnolla kukkaan. Niiden jälkeen kylvettävää ja koulittavaa riittää aina toukokuun loppuun saakka. Astereita, tsinnioita, hirssejä, kesäpäivänhattuja, olkikukkia, reunuspäivänkakkaroita… Tuhansia pikkutaimia, lukemattomia lajikkeita, valtavasti värejä ja tuoksuja.

Kun yöpakkaset ovat ohi, taimet istutetaan pellolle pitkiin riveihin.

– Valmiista taimista kasvien kehitys on nopeaa. Kolmen–neljän henkilön topparoikalta menee istutustyöhön kuitenkin pari viikkoa.

Rotevammat taimet kestävät vanhan kaalinistutuskoneen käsittelyn, hauraimmat lajit täytyy istuttaa käsin. Myös kitkeminen on käsityötä, kunnes loppukesästä rikkaruohot rauhoitetaan.

– Rikkaruohot kitketään penkeistä kerran tai kaksi. Sen jälkeen ne muuttuvat vihollisista ystäviksi, jotka tukevat kukkavarsia ja estävät kosteuden haihtumista maasta.

Lokakuun lopulla viimeisetkin leikot on kerätty ja pelto kynnetään. Sitten on aika tilata uudet siemenet ja suunnitella seuraavan kesän kukkapeltoa.

Nyt katselemme ja tuoksuttelemme kuitenkin vielä edellisvuoden suunnitelmien satoa.

– Tsinnia, asteri ja leijonankita ovat kolme tärkeintä, niitä on aina. Myös väriä pitää olla paljon, itse pidän ihan kaikista väreistä.

Samaa mieltä näyttää olevan moni muukin kukkapellolla kulkija. Monivärisiä kimppuja kerätään selvästi eniten.

Markku lähtee jatkamaan tulevan Kukkakuhhauksen valmistelua, ja jään kulkemaan pitkin kukkien reunustamia ruohokäytäviä. Voimakastuoksuisten olkikukkien rivi vaihtuu muutaman metrin päässä karkkiväreissä koreileviin leijonankitoihin. Sitten fuksianpunaisia tsinnioita, hirssien keveitä röyhyjä ja niiden jälkeen loppukesän auringon lailla sädehtiviä päivänhattuja.

Kuljen käytävän päähän ja käännyn toista pitkin takaisin. Löytäisinköhän omaan kimppuuni vielä hiukan ruusunpunaista?

Kukkakuhhaus järjestetään 18.–20.8.2023. Kukkapellolla voi vierailla myös muina aikoina, katso aukioloajat: karjalanruusu.fi.