”Nainen hoitaa aika lailla kaiken” – Hanne oivalsi, miksi hän (ja moni muu äiti) uupui kotitöistä ja miten siitä selviää

”Vuosia sitten oli niin uupunut, että en jaksanut avata edes kodin ulko-ovea. Luulin, että minulla on raudanpuute, mutta vastaanotolla lääkäri totesi, että minulla onkin elämäntilanneuupumus. Se tuntui turhauttavalta, koska tajusin, että minun pitää nostaa itse itseni ylös.

Nyt olen 42-vuotias, ja minulla on 14-, 13- 5- ja 3-vuotiaat lapset. Olen kantanut mielessäni vastuuta perheen metatöistä, ja samalla olen ollut vuosien ajan kireä ja niin väsynyt, että tuntuu, etten jaksa. Raajani ovat olleet uupuneet, ja olen kärsinyt migreenistä.

Kun uuvuin täysin, tajusin, miten syvällä äitimyytti on yhteiskunnassamme. Äidin on oltava siisti, järjestelmällinen, kaunis, maailmaa parantava ja kaikkia muita suojaava feministi.

Niin meidän kuin monessa muussakin perheessä on vallinnut se ajatus, että nainen hoitaa ja hoivaa aika lailla kaiken – täysin tahtomattaankin. Äiti saattaa olla vastuussa vaikka ruoanlaitosta, vaikka ei oikeastaan edes tykkää kokata.

Samalla äideissä on syvällä jokin oletus, että puolisokin tekee oman osuutensa, vaikka tämä olisikin ennemminkin vapaamatkustaja. Ei hän sitä ilkeyttään tee, mutta vastuiden jakamisesta pitää puhua ääneen, koska ei elämä muuten muutu tasavertaiseksi.

Olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä 20 vuotta, mutta vasta viime vuosina olemme alkaneet harjoitella vastuiden jakamista kokonaisvaltaisen tasavertaisesti.

Jaamme kalenterimme, päivitämme perheen ilmoitustaulua ja sovimme Whatsapp-ryhmissä perheen asioista. Mieheni vastaa monista lasten harrastusmenoista ja minä vaatehuollosta. Lasten lääkärivaraukset ja synttärimenot jaamme tasaisesti. Saatan myös pyytää ääneen miestäni hoitamaan jonkin aikaisemmin minun vastuulleni jääneen asian, kuten ruokakauppatilauksen.

Vastuun jakaminen perheen yhteisistä asioista on tarkoittanut luopumista kontrollin kahvasta. Aiemmin syytin itseäni kontrollifriikiksi ja tunsin paineita siitä, jos en saanut perheen asioita hoidettua.

Nykyään kumpikin vanhempi tarttuu toimeen, ja jos ei tartu, sekään ei haittaa. Joskus kirjastosta tulee karhukirje tai joskus olemme unohtaneet mennä synttäreille. Olen opetellut hyväksymään, että aina on asioita, jotka jäävät hoitamatta.

Kulttuurimme äitimyyttiä pitäisi kyseenalaistaa työyhteisöissäkin. Aika usein työpaikoillakin asioita hoitavat ne samat vapaaehtoiset.

Usein uupuneet naiset ovat valitettavasti itse myös niitä, joiden vastuulle jää nostaa esiin epätasavertaisuutta. Toivoisinkin, että myös ympäristö alkaisi huomata ne näkymättömät kädet, vastuunkantajat.

Moni nainen sinnittelee raskaassa tilanteessa aivan liian pitkään. Haluan sanoa naisille, että on lupa olla väsynyt ja näen sinut. Kannustan miettimään, että mitä hyvänsä voi tehdä, jotta saa levätä.

Kun olen itse alkanut puhua ääneen vastuunjakamisesta, olen nykyään keskimäärin paremmalla tulella, iloisempi ja palaudun. Urheilu tuntuu kivalta, ja nukun entistä paremmin. Voin yksinkertaisesti superhyvin.”

Neljän lapsen äiti Hanne Kettunen bloggaa Valeäiti-nimellä. Hänen kirjansa Väsyneet naiset: Kirja näkymättömän työn sankareille ilmestyi tammikuussa 2025.