Saliin astuessa voi kuvitella koulun kellojen soivan ja välitunnilta luokkaan kiiruhtavien askelten tömisevän lautalattioilla. Nykyään luokkahuone on sali, eikä talokaan ole enää koulu, vaan Sanna Tallgrenin ja Jonne Linnalan koti. Juoksentelevien koululaisten sijaan laajasta pihapiiristä nauttivat kanat, koirat ja kissat. Hiljaisuuden katkaisee vain 16-vuotiaan Niilon mopon pärinä.
– Tiesin heti, että tästä saadaan ajan myötä unelmien koti, Sanna sanoo.
Sanna haaveili maallemuutosta ja osti paikan entisen miehensä kanssa 25 vuotta sitten. Iitin kunta oli tehnyt taloon 1960-luvulla peruskorjauksen, mutta Sannaa eivät korkkimatot ja päälleliimatut pinnat haitanneet.
Avioeron jälkeen Sanna asui talossa poikansa kanssa kahden. Pian sisään muutti uusi isäntä Jonne, ja häitä tanssittiin vuonna 2017. Suuri sali laitettiin koreaksi, ja näin tehdään edelleen esimerkiksi jouluisin, jolloin pariskunta kutsuu luokseen vieraita.
Iitin vanha kyläkoulu on rakennettu vuonna 1895. Kodissa 9–12 huonetta ja keittiö. Tilaa on 800 neliötä, josta neliötä on asuinkäytössä 300. Tällä asuvat Sanna Tallgren ja Jonne Linnala sekä Sannan poika Niilo, 16. Perheellä on kissat Salma ja Matti sekä koirat Nassu ja Popos.
Asuminen suuressa ja vanhassa talossa ei ole pelkkää juhlaa.
– Lämmityskustannukset ovat valtavat. Talon ylläpito on taloudellisesti järjetöntä, mutta en voi kuvitella asuvani muualla, Sanna sanoo.
Kaikki ei muutenkaan ole uusien talojen mittapuulla täydellistä: käytössä on vain yksi wc, säilytystilat eivät ole moderneja eikä vanhoja pintoja ole helppo siivota.
– Epätäydellisyyttä oppii sietämään. Se tekee kodistamme entistäkin viehättävämmän paikan asua, Sanna sanoo.
Taloa on remontoitu pikkuhiljaa. Se on osoittautunut hyväksi päätökseksi.
– Vielä 1990-luvulla koti olisi pursunnut keltaista väriä ja ruutukuvioita. Nyt tavoittelen muutoksilla pysyvyyttä.
Sannalle käytännöllisyys on sisustamisessa toissijainen asia.
– En voi elää ympäristössä, jossa ei ole kaunista. Ensin tulee kauneus, sitten vasta toimivuus, Sanna kertoo.
Talon henki syntyy vanhoista esineistä. Koulun irtaimistoa ei ole juurikaan säilynyt, joten sopivia kalusteita Sanna ja Jonne ovat hankkineet kirpputoreilta ja vanhojen koulujen huutokaupoista.
– Olen ronkeli sisustaja, enkä tee turhia heräteostoksia. Kun harkitsee tarkkaan, esineet ja asiat kestävät aikaa ja katsetta, Sanna sanoo.
Keittiössä on runsaasti tilaa. Vanha puusohva oli talossa jo valmiina, ja lääkekaappi on yksi talon kätköistä löytyneistä esineistä. Mustat Muuton kattovalaisimet antavat keittiöön modernin tvistin, mutta sopivat muotokieleltään talon ikään. Ruokapöytä on aikanaan hankittu Suomi Soffasta.
Keittiön leveälle tasolle Sanna on tehnyt asetelman kirpputorilöydöistä ja viherkasveista.
Asetelmat vaihtavat paikkaa ja tyyliä fiiliksen mukaan.
”Talon henki syntyy kirppareilta ja lakkautetuista kouluista löydetyistä vanhoista esineistä.”
Pentikin valkoinen astiakaappi sijaitsee keittiön perällä tummaa hirsiseinää vasten. Se kätkee sisäänsä vanhojen astioiden kokoelman.
Arabian harmaa Maisema-astiasto on ollut Sannan keräilykohde jo vuosia.
Keittiössä on tilaa leipojan levittää vispilänsä.
Nina Campbellin Peony Place -tapetti on särmikäs Domuksen vaaleaa keittiötä vasten.
”Olen ronkeli sisustaja, enkä tee turhia heräteostoksia. Kun harkitsee tarkkaan, esineet kestävät aikaa ja katsetta.”
Sannan keräilemät opetustaulut on hankittu kirpputoreilta ja lakkautetuista kouluista. Myös satiinitäkit ovat kirpparilta. 1800-luvun kirjoituspöytä löytyi aitasta. Sanna katkaisi siitä jalat, jotta se sopii sohvapöydäksi. Koristesudit ovat Pentikiltä.
Talon ainoa alkuperäiskaluste on kookas tumma kaappi. Se pitää sisällään vuosikertaviskejä. Ne ovat Jonnen harrastus. Kaapissa on aikanaan säilytetty opetuskäytössä tarvittuja täytettyjä eläimiä. Pöytä on tehty itse kuormalavoista. Valaisin on Normann Copenhagenin.
Vuodelta 1959 olevat puuportaat Sanna on maalannut valkoiseksi Tikkurilan Betolux Akvalla. Valas-opetustaulu on huutokauppaostos, ja hattu on kirppislöytö.
Hirsiseinät otettiin esille remontissa. Päiväpeitto on Pentikin. Vanha seinäpeili ja torkkupeitto ovat kirppislöytöjä. Valaisimet ovat Kartellin Bourgiet.
”En voi elää ympäristössä, jossa ei ole kaunista. Ensin tulee kauneus, sitten vasta toimivuus.”
Salin turkoosipäällysteinen sohvakalusto on Sannan pojan Niilon isovanhempien perintöä. Opetustaulut ovat esillä niille tarkoitetussa telineessä. Pentikin pöydät yhdistetään pitkäksi juhlapöydäksi pöytäliinojen avulla. Tuolit ja kynttilänjalat ovat löytyneet kirpputoreilta. Kaukoputki on ostettu Vepsäläiseltä.
Sali on vanha koululuokka, jonka alkuperäisasua on ehostettu vain pienellä pintaremontilla. Sinisävyinen tapetti on Laura Ashleyn mallistosta. Suuret ikkunat ovat alusta asti olleet Sannasta ihastuttavat. Ne saattelevat valon kauniisti sisätiloihin.
Sannan isän isotädin Aleksandran Amerikan-arkku on tärkeä muisto suvun juurista. Vepsäläisen Villinki-vitriini säilöö sisäänsä kodin lukuaarteita. Kipsihevosen Sanna on tehnyt itse. Vanha puulattia on käsitelty Osmo Color -öljyvahalla.
”Tiesin, että tästä saadaan ajan myötä unelmien koti.”
Betonilaattojen kuviot on valettu Amerikasta tilatuilla muoteilla.
Sanna on pitänyt pihallaan kanoja jo parikymmentä vuotta. Kanalauma muodostuu useista sekarotuisista kanaroduista ja vanhoista alkuperäisroduista.
Vanhan keittiöpuutarhan paikalle rakennettiin ulkopubi.
Upea syreeni toivottaa tervetulleeksi kotiin. Ulko-ovet ja katto on uusittu julkisivuremontissa. Portaat ovat 1960-luvun peruskorjauksen ajalta. Alkuperäiset ikkunat on kunnostettu, ja ne ovat kestäneet vuodesta toiseen.
Rakenna ja remontoiPaluu 1900-luvun loistoon! Piia ja Timo kunnostivat huonossa kunnossa olleen kyläkoulun perinteitä vaalien
SisustusSanna käy sisustusostoksilla autoromuttamolla – ”Saatan saada idean yöllä, ja valmista pitäisi tulla heti”
SisustusJumppasalissa raikuvat kikatus ja 1970-luvun popbiisit – kolmen sukupolven yhteinen kesäidylli löytyi entisestä kyläkoulusta
