Avotakka

Kiuruja, kirsikoita ja avaruuslintuja! 1900-luvun alussa tapetointi oli koko kansan huvi – Huoneen seinäpaperit sai uuden hatun hinnalla

Kiuruja, kirsikoita ja avaruuslintuja! 1900-luvun alussa tapetointi oli koko kansan huvi – Huoneen seinäpaperit sai uuden hatun hinnalla
Kotimainen tapettisuunnittelu sai 1950- ja 1960-luvuilla uuden, raikkaan suunnan. Barokki ja ruusunnuput vaihtuivat ruutuun, raitaan ja kasveihin. Nyt mallit ovat taas ajankohtaisia.
Julkaistu: 4.3.2020

Ruutua, raitaa ja amebamaisia kuvioita, lukuisissa väreissä ja riehakkaissa väriyhdistelmissä. Kuulostaa ajankohtaiselta, vaikka onkin vanhaa. Menneiden vuosikymmenten tapeteista tutut kuosit ovat olleet viime vuosina kovassa nousussa sisustajien keskuudessa.

Pohjoismaalaiset tapettivalmistajat ovat tutkineet ahkerasti arkistojaan ja ottaneet takaisin tuotantoonsa erityisesti 1950- ja 1960-luvun moderneja ja värikkäitä designertapetteja. Myös 1920-luvun geometriset, art deco -henkiset kuviot ovat tehneet paluun.

Tätä nykyä seiniä koristavatkin monissa kodeissa ilahduttavan runsaat kuviot.

Tapetit henkivät eri vuosikymmenten tunnelmaa:

Myös Suomessa on pitkät tapetinvalmistusperinteet. Tapettituotanto oli 1800- ja 1900-luvulla todella laajaa, ja suomalaisen muotoilun kultakauden kärkinimet olivat mukana suunnittelemassa malleja tapettitehtaille 1950- ja 1960-luvuilla.

Nykyisin suomalaisista tapettitehtaista ja niiden rikkaasta perinnöstä on vain pieni osa jäljellä, sillä suuri osa lopetti 1980-luvulla tai viimeistään 1990-luvun vaikeina lamavuosina.

1950-luvun muotoilijatapetteja on tuotannossa enää Pihlgren & Ritolan tehtaalla. Sen taiteilijatapetit kuten Birger Kaipiaisen Kiurujen yö nousivat uudelleen sisustajien suosioon jo 2000-luvun retrobuumin siivellä. Muiden 1950- ja 1960-luvun kotimaisten tapettitehtaiden malleja voi nähdä enää katkelmina vanhoissa tiloissa.

Paperitapettien valmistus alkoi Suomessa 1700-luvun lopulla. Alkuun kuviot painettiin käsin yksi väri kerrallaan, mutta jo 1800-luvun alkupuolella siirryttiin teolliseen painotekniikkaan, jossa pystyttiin painamaan rotaatiotekniikalla kerralla 14 eri väriä.

On jännittävää, että Suomesta tuli 1800-luvun lopulla yksi tämän teollisuudenalan kärkimaista.

Helsingissä toiminut Rieksin tapettitehdas oli ajan suurin valmistaja koko Pohjois-Euroopassa. Tehtaalla syntyi parhaimmillaan neljä miljoonaa tapettirullaa vuodessa, ja tuotannosta suurin osa meni vientiin.

Tehokkaan valmistuksen ansiosta tapettien hinnat laskivat. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tapetointi oli jo koko kansan huvia, ja tapetteja pystyttiin hankkimaan myös köyhiin koteihin. Sanottiin, että huoneen seinäpaperit sai yhtä edullisesti kuin uuden hatun.

Vaikka yksinkertaisuutta ja vaaleita seinäpintoja ihaileva funktionalismi nosti päätään sisustusihanteena 1920–1930-luvun Suomessa, koteja tapetoitiin vielä innokkaasti kukkakuvioin ja muin perinteisin mallein. Makutottumukset olivat kuitenkin vaihtumassa vaaleampaan ja yksinkertaisempaan suuntaan.

Ritva Kronlundin Kirsikkapuu-tapetti painetaan yhä vanhalla rotaatiopainokoneella.
Avaruuslintu-kuosi on monipuolisen taidemaalarin ja muotoilijan Ritva Kronlundin (1932–1999) käsialaa.
Ken kiuruista kaunein -mallin on suunnitellut Birger Kaipiainen.

Toisen maailmansodan jälkeen tapettitehtailla oli pulaa kuvioiden painamiseen käytettävistä väripigmenteistä. Oli käytettävä kaikki varaston nurkkiin jääneet raaka-aineet.

Monen eri värin sekoituksesta syntyi ruskeita värisävyjä, jotka vaalennettiin beigeksi. Siitä tuli aikakauden tapettien pääväri.

Kun väriaineita alettiin jälleen saada, tapetit muuttuivat värikkäämmiksi, vaikka 1950-luku suosikin pehmeitä sävyjä. Kuviotkin olivat mielellään hillityn tyylikkäitä, sillä 1950-luvulla tapetit olivat paremmin tyylikäs tausta kuin sisustuksen leiskuva väriläiskä.

Ensimmäinen tapettien suunnittelukilpailu pidettiin Suomessa vuonna 1900, kun Sanduddin tapettitehdas halusi kilpailun avulla löytää kotimaisia malleja. Muitakin kilpailuja järjestettiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta vasta 1950- ja 1960-luvulla designertapeteista tuli näkyvä osa tapettituotantoa.

Vuodesta 1953 lähtien suurimmat suomalaiset tapettitehtaat, etunenässä Pihlgren & Ritola, Sandudd ja Tampereen Tapettitehdas, järjestivät kutsukilpailuja tai kaikille avoimia suunnittelukilpailuja.

Kilpailutoiminta oli vilkkainta vuosien 1953 ja 1968 välisenä aikana. Muotoilijoiden suunnittelemia taiteilijatapetteja nähtiin myös muiden suurien tapettitehtaiden kuten Taidetapetin, Toijalan Tapettitehdasosakeyhtiön ja Tapetti Oy:n mallistoissa.

Kärkisijoille suunnittelukilpailuissa kirivät nuoren polven muotoilijat, jotka toimivat usein suunnittelijoina muillakin taideteollisuuden aloilla. Heille tapettisuunnittelu oli yksi sivupolku monin töiden ohella.

Voittajamallien suunnittelijoihin kuului useita ajan kärkimuotoilijoita: keraamikot Birger Kaipiainen ja Rut Bryk, kalustemuotoilijat Ilmari Tapiovaara ja Olof Ottelin, tekstiilisuunnittelijat Kirsti Ilvessalo, Eva Taimi ja Ritva Kronlund, graafikko Erik Bruun, valaisinmuotoilijat Yki Nummi ja Lisa Johansson-Pape, muotoilijat Bertel Gardberg, Börje Rajalin, Tapio Wirkkala, Antti ja Vuokko Nurmesniemi, Kaj Franck sekä Eero Rislakki.

1950-luvulla painettiin jopa ensimmäiset Tove Janssonin suunnittelemat muumitapetit.

1950- ja 1960-luvun suunnittelukilpailuissa palkittiin kymmenittäin kuoseja. Kilpailujen merkitys tehtaiden mallistossa vaihteli, mutta yhteistä oli, että tehtaat hyödynsivät muotoilijoiden nimiä markkinoinnissa.

Suomalainen muotoilu oli 1950-luvulla kovassa nousussa Milanon triennaalivoittojen jälkeen, ja muotoilijanimi tapettirullan reunassa oli hyvän maun tae.

Osassa tehtaita designermallit olivat merkittävä osa mallistoa. Sandudd kertoi vuoden 1959 mainoskirjeessään, että mallistossa on lähes 50 suomalaissuunnittelijan kuosia.

Ken kiuruista kaunein -mallin on Keltaruskea Kukottapetti tuo tuulahduksen 1960-luvulta. Sen on suunnitellut Birger Kaipiainen.
Tämän kauniin kodin keittiötä koristaa Pihlgren & Ritolan Hyasintti-tapetti.
Satumainen Kiurujen yö on Birger Kaipiaisen suosituin malli.
Jugend-henkinen Tulppaani on alun perin ruotsalainen malli.

Kilpailujen lisäksi muutamat designyritykset teettivät 1950- ja 1960-luvulla omia tapettimalleja kotimaisilla tehtailla. Niiden kuosit suunniteltiin yhdistettäväksi yrityksen muiden tuotteiden kanssa.

Elissa Aalto ja Li Englund suunnittelivat Artekille graafisen yksinkertaiset tapettimallit, jotka painettiin Tampereen Tapettitehtaassa. Marimekon Maija Isolan kuosit, kuten Maalaisruusu sekä Vihkiruusu, päätyivät Toijalan Tapettitehdasosakeyhtiön mallistoon.

1950- ja 1960-luvun designertapettimallit heijastelivat eteenpäin katsovaa muotoiluasennetta: kuvioissa suosittiin yksinkertaisia ruutuja, raitoja, tyyliteltyjä orgaanisia muotoja ja kasviaiheita sekä geometriaa.

Suunnittelijat saivat selvästi vaikutteita ajan kuvataiteesta, painokankaista, graafisesta suunnittelusta sekä muiden pohjoismaiden tapettitehtaiden malleista.

Kuusikymmentäluku merkitsi muutosta tapettikuoseihin. Sisustamisen värimaailma muuttui räväkämmäksi ja kokeilevammaksi. Tapettikuviot suurenivat, eikä niissä pelätty rohkeita ratkaisuja. Tapeteissa suosittiin vahvempia värejä kuten kirkasta oranssia, turkoosia, voimakkaita keltaisia ja vihreää. Mukana oli tehostetapetteja, joilla oli tarkoitus sisustaa vain yksi seinä, tosin niiden rinnalla valmistettiin edelleen paljon vaaleita, hillittyjä kuoseja.

Lumikide-tapetin on suunnitellut Ritva Kronlund.

Samaan aikaan, kun värit ja kuosit vapautuivat, tapetoimisen suosio laski. 1960-luvulla tulivat lateksimaalit ja tyyli-ihanteetkin muuttuivat.

Paljaat seinät henkivät monen mielestä uudenlaista elämäntyyliä.

1950–1960-luku muodostaa omalaatuisen aikakauden suomalaisen tapettisuunnittelun historiassa. Tuotanto oli vielä laajaa, suunnitteluun osallistui designmaailman terävintä kärkeä, ja mallistot veivät rohkeasti uusille urille. Toisin kuin lukuisat muut saman aikakauden suomalaisen muotoilun ikonit, kuten taidelasi ja -keramiikka, tapetit olivat edullista ja kaikkien hankittavissa olevaa taideteollisuutta, todellista arjen designia.

Tapettien kuvat: Pihlgren & Ritola

1 kommentti