Millainen on hyvinvointia tukeva ja aistiesteetön koti? Lue asiantuntijan vinkit visuaalisen hälyn ja melusaasteen karsimiseen

Sisustuslehtien ja somen kauniit kuvat kodeista saattavat luoda harhan, että nyt pinnalla olevia ratkaisuja on suorastaan pakko valita ollakseen trendikäs tai uskottava sisustaja. Jos toteuttaa pelkästään suosittuja sisustusratkaisuja, se saattaa johtaa siihen, että kodissa kyllä näyttää hyvältä – mutta ei tunnu siltä.

Sisustussuunnittelija Eevi Vihinen toivoo, että kotiaan sisustava kysyisi itseltään: Miksi minä haluan tätä? Onko tämä oikeasti minun tyylini, vai onko se vain kaunis ympäristö, jonka olen nähnyt? Mitä minä oikeasti kaipaan kodiltani?

Tässä hyvä esimerkki tällaisesta ulkopuolelta syntyvästä paineesta:

– Eräs asiakkaani, jonka kanssa teimme alustavaa sisustussuunnitelmaa, puhui eräästä nykyään paljon käytetystä sisustuselementistä, että ei siitä itse oikein pidä, onko sitä pakko laittaa. Yritän aina hellästi kyseenalaistaa tällaista ajattelutapaa ja saada asiakkaani miettimään, ketä varten hän kotiaan sisustaa. Kyse on usein siitä, että ei uskalleta olla uskollisia omalle tyylille tai ei ole löydetty sitä vielä, Eevi Vihinen sanoo.

Toinen asia, jonka merkitystä ei Vihisen mielestä voi liikaa korostaa, on se, että suunnittelun lähtökohtana on kodin kaikkien asukkaiden huomioiminen. Erityisen tärkeää se on silloin, jos jollakin heistä on aistiherkkyyksiä.

Eevi Vihinen on vuodesta 2018 lähtien erikoistunut suunnittelussaan aistiherkkyysasioihin, sillä tuolloin hän törmäsi ensimmäistä kertaa asuntomessuilla termiin aistiesteettömyys.

– Olin todella innoissani! Onko tälle asialle, jota olen luontaisesti lapsesta saakka yrittänyt toteuttaa erilaisin keinoin omassa ympäristössäni, ihan oma termikin? Olen itse erityisherkkä, ja minulla on aikuis- iällä diagnosoitu ADHD. Näin jälkikäteen ymmärrän, että olin jo lapsena jatkuvasti kuormittunut erilaisista aistiärsykkeistä. Kaikkeen en voinut kotona vaikuttaa, mutta tein mitä pystyin, jotta minulla oli omassa huoneessani hyvä ja turvallinen olo.

Vihinen haluaa luoda maailmaa, jossa aistiesteettömyys on yhtenä lähtökohtana, kun rakennamme ympäristöämme. Tätä hän odottaa varsinkin julkisilta rakennushankkeilta.

– Haaveilen tilanteesta, jossa aistiherkkien ei tarvitse mukautua rakennettuun ympäristöön, jossa kukaan ei ole osannut huomioida heidän aistitarpeitaan. Haluan osaltani lisätä tietoisuutta asiasta.

Aistiherkän henkilön keskushermosto ei mukaudu tavalliseen tapaan vallitseviin ärsykeolosuhteisiin ja kuormittuu nopeammin ja vahvemmin. Ominaisuus on synnynnäinen tai voi johtua esimerkiksi aivotärähdyksen aiheuttamasta aivovammasta.

– Usein aistiherkkien aistikokemukset kasaantuvat, eikä tavanomaista sopeutumista tapahdu tai se on hidastunut.

Tietoisuus aistiherkkyyksistä lisääntyy koko ajan, mutta monikaan ei välttämättä kotona tunnista tuntemuksensa johtuvan herkkyydestä tiettyihin asioihin. Tyypillistä on esimerkiksi reagoida liian kirkkaaseen tai liian vähäiseen valoon, jolloin muutkin herkkyydet voivat nousta pintaan. Kotona voi olla suuri visuaalinen häly: tavaroille ei ole säilytystiloja tai niitä kertyy vääriin paikkoihin. Äänisaastehäly on monen nykykodin ongelma, kun kaikilla on omat laitteensa, joita katsellaan ja kuunnellaan.

– Olen puhunut aiheesta alan tapahtumissa ja podcasteissa, kouluttanut opiskelijoita, suunnittelijoita ja arkkitehtejä ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Ymmärrykseni ja huoleni on yhä enemmän kasvanut sen tosiasian edessä, että asian tärkeyttä ei vieläkään tiedosteta tarpeeksi hyvin.

Jonkinasteinen murros on nyt kuitenkin Vihisen mielestä menossa. Tästä hyvä esimerkki on Turun kaupunki, joka tiettävästi ensimmäisenä Suomessa päivitti viime vuonna aistiesteettömyyden osaksi esteettömyysohjeistustaan.

Aistiherkät voivat kuormittua suurien aistiärsykkeiden äärellä ja kärsiä uupumuksesta, ahdistuksesta ja pahimmassa tapauksessa masennuksesta.

– Aistiherkkien osuus väestöstä on noin 20 prosenttia – se on suuri joukko ihmisiä. On hyvä muistaa, että aistiesteettömyyden positiiviset vaikutukset ovat kaikkien muidenkin etu. Se, että aistit eivät pääse palautumaan ja hermosto käy kierroksilla, on tosi rankkaa. Eikä se ole sitä pelkästään aistiherkille vaan kuormittavaa myös muille.

Vihinen on tehnyt vuosia töitä aistiherkkien kanssa ja asiakkaiden, joilla on neuropsykiatrisia haasteita. Hyvän sisustussuunnitelman lähtökohta on, että kaikki asukkaat, mielipiteet ja toiveet otetaan huomioon ja yritetään tunnistaa kaikkien tarpeet.

Erityisesti heidän, joilla ei itsellään ole aistiherkkyyksiä, voi olla vaikea ymmärtää näkymättömän asian olemassaoloa. Sen vuoksi Vihinen pitää tärkeänä avata ilmiötä myös tieteen kautta: mitä fysiologisella tasolla tapahtuu, kun aistiherkkä kuormittuu?

Kun suunnitellaan hyvinvointia tukevia tiloja ja aistiesteettömiä koteja, hyvään lopputulokseen pääsemiseen vaaditaan Vihisen mukaan luottamuksellinen suhde.

– Ei riitä, että olen tietoinen asiakkaan lempiväreistä ja budjetin laajuudesta. Tarvitsen tietoa hyvin henkilökohtaisista asioista: herkkyyksistä, haasteista, tuntemuksista ja ympäristöön liittyvistä rajoitteista. Siinä tullaankin sohvatyynyjen pöyhimisestä sellaisten asioiden äärelle, jotka kaipaavat syvällistä tarkastelua. Vaatii asiakkailta rohkeutta ja luottamusta minuun avata omat herkkyytensä ja haasteensa arjessa, jotta voin auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta se kannattaa.

Aistiesteettömässä sisustamisessa otetaan huomioon ihmisen kaikki perusaistit paitsi makuaisti. Usein aistiherkkyydet näyttäytyvät eri ihmisillä hieman eri tavoin: toinen häiriintyy äänistä, toinen hajuista ja kolmannella kuormittuvat kaikki aistit. Epäjärjestys, visuaalinen häly, on monille eniten stressiä aiheuttava tekijä kotona. Visuaalisia ärsykkeitä voi olla niin paljon, että tuntuu siltä kuin tavarat ja epäjärjestys huutaisivat ääneen.

– Törmään usein olettamukseen, että aistiesteetön ympäristö olisi väreiltään hyvin yksipuolinen ja joidenkin mielestä jopa tylsä. Avainasia on kuitenkin kokonaisuus, miten yksittäiset elementit nivoutuvat yhteen. Värejä saa ja kannattaa käyttää, kunhan ne ovat itselle mieluisia ja kokonaisuus on tasapainossa ja aisteille rauhallinen.

Jotta voi päästä lähemmäs aistiesteettömyyttä, on yhtä tärkeää sekä minimoida kuormittavia tekijöitä että lisätä hyvää oloa tuottavia elementtejä. Siinä missä tietyt ärsykkeet kuormittavat aisteja, toiset puolestaan stimuloivat niitä hyvällä tavalla. Aistien kautta voi myös palautua ja virittää positiivista energiaa.

Myös työyhteisöihin mahtuu hyvin monenlaisia ihmisiä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa kanssa. Toinen tarvitsee hiljaisen tilan pystyäkseen työskentelemään, kun taas toisen hermosto kaipaa virikkeitä toimiakseen.

– Tilojen tulisi pystyä muuntumaan ja tarjoamaan oikeanlaiset edellytykset jokaiselle työntekijälle. Esimerkiksi avokonttoreiden tilalle tulleet monitilatoimistot palvelevat paremmin erilaisia ihmisiä. Kun tilat rakennetaan palvelemaan koko työyhteisöä, rakennetaan samalla entistä kestävämpää hyvinvointia.

Vihinen kertoo, että hänen on omista lähtökohdistaan helppo asettua monen aistien kuormituksesta kärsivän asiakkaansa asemaan.

– Aistiherkkyyksien tuomat haasteet ovat minulle itsellenikin jokapäiväistä elämää, ja olen myös käynyt läpi pahan uupumuksen. Kokemusteni vuoksi ymmärrän hyvin monenlaisia haasteita ja tilanteita.

Eevi Vihisen mukaan asiakkaan kanssa syntyneestä luottamuksen ja herkkyyden ilmapiiristä syntyy aina hienoja asioita: koteja ja tiloja, joissa asukkaat voivat tuntea olevansa turvassa ja jotka tukevat heidän päivittäistä hyvinvointiaan.