Kotivinkki

Eevi perusti yrityksen, Sonja löysi uudenlaisen rauhan metsästä – näin korona-aika on muuttanut unelmiamme

Eevi perusti yrityksen, Sonja löysi uudenlaisen rauhan metsästä – näin korona-aika on muuttanut unelmiamme
Korona-aika on saanut meidät punnitsemaan arvojamme ja haaveitamme uudelleen. Onko muutos pysyvä?
Julkaistu: 25.10.2021

Pääsisipä rauhallisin mielin uimahalliin. Ehkä pian voi­si varata risteilyn?

Tällaisia unelmia moni on pyöritellyt päässään viime kuukausina. Ennen kesä­lomia haaveilimme siitä, että pääsisimme viimeinkin tapaamaan toisiamme.

Koronapandemian aiheuttaman poikkeustilan aikana opimme unelmoimaan asioista, jotka aiemmin olivat länsi­maisessa elämäntavassa itsestään selviä: isovanhempien näkemisestä, yö­kyläilyistä, juhlista ystäväporukalla, konserttien eturiviruuhkista.

Kun virus alkoi levitä, yhteiskunta sulkeutui monelta osin tasapuolisesti kaikilta.

Koronavuonna myös lähiluonnosta ja kotimaankohteista on tullut monelle tärkeämpiä kuin aikaisemmin.

Korona onkin kokemus, joka pani meidät useissa asioissa keskenämme samalle viivalle ja lisäksi miettimään naapureiden, sukulaisten ja ystävien turvallisuutta täysin uudelta kantilta, sanoo kulutustutkija Minna Autio Helsingin yliopistosta.

Samalla monen arvot menivät uusiksi, tai ainakin kirkastuivat. Se, millaisia asioita pidämme arvossa, taas vaikuttaa siihen, mistä haaveilemme. Jos arvostaa elämässä esimerkiksi sosiaalisuutta, toivoo kohtaamisia muiden kanssa.

– Ennen suunnilleen vaihdettiin kadun puolta, jos puolituttu tuli vastaan. Poikkeus­aikana sen sijaan jokainen mahdollisuus jutella elävälle olennolle, kuten naapurille pihalla, on tullut käytettyä, Autio kärjistää.

Koronavuonna myös lähiluonnosta ja kotimaankohteista on tullut monelle tärkeämpiä kuin koskaan aikaisemmin.

Jo ennen koronaa oli havaittavissa signaaleja siitä, että ihmiset alkaisivat kyseenalaistaa kulutustottumuksiaan.

Lilli Suhonen keräsi Helsingin yliopistossa tekemäänsä graduun suomalaisten kokemuksia kodista koronavuoden aikana. Tarinoissa koti näyttäytyi vankilana, kun sinne oli ollut pakko sulkeutua. Verhot tuntuivat kaltereilta.

Luontoon on sentään päässyt, vaikka maailma pantiin kiinni.

On vaikea sanoa, onko koronan aiheuttama muutos unelmiin ja kulutuskäyttäytymiseen pysyvä vai ei.

Jo ennen koronaa tosin oli havaittavissa pieniä signaaleja siitä, että ihmiset alkaisivat kyseenalaistaa kulutustottumuksiaan ja elämäntapojaan vapaaehtoisesti, ilmasto­kriisin vuoksi.

– Jotkut lakkasivat matkustamasta, ja lihansyönti alkoi politisoitua. Ehkä koronan tuoma äkkijarrutus tuottaa lisää arvojen pohdintaa, Autio sanoo.

Pandemian aikainen yhteiskunta näytti meille maailman sellaisena, jollainen siitä väistämättä kehittyy ilmastokriisin edetessä: aiemmin selviöinä pitämämme asiat eivät enää ole sellaisia.

Tämän asian oivaltaminen on luultavasti kiihdyttänyt arvojen muutosta heillä, jotka ymmärtävät ilmaston tilan vakavuuden.

Silloin haluaa nauttia myös poikkeusajan jälkeen asioista, jotka ovat parempia valintoja myös ilmastolle: joutilaasta ajasta mieluummin kuin shoppailusta, lähiluonnosta ennemmin kuin kaukomatkoista.

1990-luvun alun laman jälkeen kulutus lähti nopeasti nousuun, sillä ostamista olivat lykänneet nekin, joilla olisi ollut siihen varaa.

Omat arvot ja unelmat ovat voineet muuttua pandemian aikaan myös, jos on huomannut poikkeusajan vaikuttaneen hyvinvointiin myönteisesti.

– Esimerkiksi heille, jotka ennen matkustivat työn vuoksi puolet vuodesta, saattavat kokea, että kaikelle muulle on nyt rutkasti enemmän aikaa kuin aikaisemmin, Autio sanoo.

Helsingin Sanomat kysyi verkko­kyselyssä alkuvuonna 2021, miten korona on vaikuttanut suomalaisten parisuhteisiin. Osalla poikkeusaika oli heikentänyt suhdetta, osalla taas parantanut koko perheen hyvinvointia, kun aikaa yhdessäololle oli ollut enemmän.

– Tällaisen muutoksen huomaaminen omassa arjessa vaikuttaa varmasti siihen, millaisia valintoja tekee tulevaisuudessa ja millaisista asioista haaveilee, Autio sanoo.

Matkailuun ja materiaan liittyvät unelmat saattavat nostaa voimakkaasti päätään, kun viruksesta päästään.

1990-luvun alun laman jälkeen kulutus lähti nopeasti nousuun, sillä ostamista olivat lykänneet nekin, joilla olisi ollut siihen varaa.

Nyt kaikkien hankintojen tekemistä ei ole jätetty tuonnemmaksi. Esimerkiksi asuntokauppa on käynyt kuumana, mökki­kaupasta puhumattakaan. Polku­pyörät ja pelikonsolit ovat loppuneet kaupoista.

Heille, joiden työt eivät ole olleet uhattuina poik­keus­aikana, on kuitenkin luultavasti jäänyt tilille tavanomaista enemmän rahaa, kun matkailuun ja fyysisissä kaupoissa pyörimiseen ei ole ollut samanlaista mahdollisuutta kuin normaalisti.

Ihmiskunnan historia on osoittanut sen, että jos rahaa on, sitä haluaa käyttää, Minna Autio sanoo.

– Tästä syystä halpalentoyhtiöt räjäyttivät koko matkustamisen idean. Koronan jälkeen matkustaminen varmaankin kiihtyy aalloissa. Ensin mietitään, onko turvallista lähteä ja matkustetaan lähelle, kuten Tallinnaan ja Tukholmaan. Sen jälkeen mennään taas kauemmas, mutta ei ehkä enää entiseen tapaan.

Tiedän, mihin ryhdyn, Eevi Lindholm ajatteli perustaessaan yrityksen viime syksynä. ”Poikkeusaika laski ­rimaa ja kannusti tarttumaan unelmaani”, Eevi sanoo.

Eevi Lindholm, 29, yrittäjä, Nummela: Yrityksen perustaminen pelotti

”Minua pelotti perustaa yritystä koronan aikaan. Mietin, onko tässä nyt mitään järkeä. Panin yritykseni pystyyn marraskuussa 2020, kun koronan toinen aalto oli alkamassa.

Olin punninnut päätöstä jo jonkin aikaa. Olin jäämässä hoitovapaalle silloin yhdeksän­kuisen lapseni Felian kanssa. Ajattelin, että se olisi hyvä sauma panna yrittäjyysjutut tulille.

Halusin seurata intohimojani, joita ovat muoti ja ihmisten auttaminen. Olin ollut aiemmin töissä muun muassa miesten puku­spesialistina Hugo Bossilla.

Pitkään ajattelin, että en halua ylipäätään olla yrittäjä, koska äitini on työskennellyt sellaisena. Siksi olen seurannut läheltä yrittäjyyteen liittyviä haasteita.

Tahdoin kuitenkin palavasti tehdä asioita itselleni ja päättää, mitä teen ja miten. Halusin päästä nauttimaan oman työni hedelmistä. Ajattelen, että intohimon toteuttaminen vie työelämässä pitkälle.

"Poikkeusaika tavallaan laski rimaani, eli kannusti tarttumaan unelmaan."
Eevi Lindholm

Vahva fiilikseni oli, että nyt tai ei koskaan. Haasteita työrintamalla oli muillakin. Miksi minä en siis perustaisi rohkeasti yritystä?

Pandemia hidasti väistämättä toiminnan käynnistymistä. Minulle se oli hyväkin juttu. Olen saanut aikaa pyöritellä yrityksen asioita ja miettiä rauhassa, mihin suuntaan haluan toimintaani kehittää. Tuntuu, että ideapankki on nyt täynnä. Mielessäni on kunnon tulva ideoita. Odotan, että ne pääsevät pulpahtamaan ulos. Minulla on kova tekemisen palo.

Työssäni tarjoan asiakkaille matalan kynnyksen apua pukeutumiseen vaikka työhaastatteluja varten. Olen kuin henkilö­kohtainen vaate- ja muotikonsultti. Yksi mahdollisuus on etäkonsultointi, eli pystyn auttamaan asiakasta asukriiseissä video­yhteyden kautta.

Liikkeelle lähdetään ihmisen omasta vaatekaapista ja siitä, mitä siellä on jo. Autan asiakasta yhdistelemään vaatteita toisiinsa ja miettimään asukokonaisuuksia uudelta kantilta. Aina ei tarvitse ostaa uutta, ja jos jotain tarvitseekin hankkia, voi ostaa käytettyä.

Koska yritykseni on vielä alkutaipaleella, en ole ehtinyt kohdata pettymyksiä ja suuria vastoinkäymisiä. Huomaan, että silloin jaksan hyvin uskoa omaan unelmaan sekä ideaan.

Myös usko omaan tekemiseen ja ammattitaitoon on minulla niin vahva, että uskon unelmieni kantavan.

Koronan hyötyjä on se, että toivon saavani asiakaskuntaa toisista alanvaihtajista.

Lisäksi arvelen, että pian pidetään lukuisia juhlia, jotka ovat koronan aikaan jääneet juhlimatta. Häitä ja muita isoja tapahtumia on peruttu ja siirretty. Kun niiden aika koittaa, toivon, että ihmiset tarvitsevat yritykseni apua.”

Sonja Fogelholm toivoo käyvänsä yhteensä 50 maassa ennen 50-vuotissyntymäpäiväänsä. ”Mutta enää en tahdo reissata vain reissamisen vuoksi, vaan keskittyä isoimpiin unelmiini.”

Sonja Fogelholm, 31, matkabloggaaja, Helsinki: ”Kaukomatkani vaihtuivat kansallispuistoihin”

”Viehätyin suomalaisista kansallispuistoista jo jonkin aikaa ennen koronaa. Nyt suunnittelen matkoja niihin kokonaan uudella innolla.

Olen unelmoinut kaukomatkailusta 14-vuotiaasta saakka. Silloin aloin kirjoittaa päiväkirjaa. Kirjasin sinne myös matkailu-unelmiani ja mainitsin maita, joissa haluan elämäni aikana käydä. Niitä riitti Japanista Yhdysvaltoihin.

Pitkään en matkustanut säännöllisesti. Vuonna 2012 lähdin vaihtoon Utrechtiin Hollantiin. Päälle jäi kunnon ulkomaanvimma. Koko ajan mieleni teki vain lähteä seuraavalle reissulle ja tehdä oikein pitkä sellainen.

Vuodenvaihteessa 2013–2014 toteutin haaveeni pitkästä matkasta ja lähdin reppureissulle Australiaan kahdeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen aloimme suunnata mieheni kanssa ulkomaille useita kertoja vuodessa.

Samalla mielessäni virisi ajatus blogista. Perustin Fiftyfifty-blogini, jossa seurataan tavoitettani käydä 50 eri maassa ennen kuin täytän 50 vuotta.

Kun en ole päässyt matkustamaan, olen ravinnut itseäni aiempien matkojen kuvilla ja muistoilla.

Korona lopetti kaikkien ulkomaanmatkailun. Minullakin oli pari matkaa varattuna, ja ne tietenkin peruuntuivat. Reissuihini ulkomaille tuli yli vuoden tauko, ja se on elämässäni pisin tauko yli kymmeneen vuoteen.

Yllätys oli, että se ei ollutkaan yhtään niin vaikeaa kuin aluksi kuvittelin.

Nyt, kun en ole päässyt matkustamaan, olen ravinnut itseäni aiempien matkojen kuvilla ja muistoilla. Kaipaan ulkomaanmatkoilta vapauden tunnetta, sitä, kuinka jokainen päivä tuntuu uudelta seikkailulta. Olen huomannut, että sellaisen saa myös kotimaanmatkoilta.

Syyskuussa 2020 tein eri kansallispuistoihin viikon automatkan kahdestaan silloin kymmenkuisen vauvani Fransin kanssa. Kävimme yhteensä neljässä kansallispuistossa. Mieleeni painui vahvasti Pyhä-Häkin kansallispuisto Saari­järvellä. Vanha aarniometsä oli taianomainen paikka, ei mikään tuttu suomalainen talous­metsä.

Keväällä 2021 lapseni oli vieraillut jo noin kymmenessä kansallispuistossa, ja hän oli vasta puolitoistavuotias. Uskon, että luonnosta tulee hänellekin tärkeä paikka, kun hän kasvaa vähän isommaksi.

Suomalaisissa kansallispuistoissa on myös usein väljää. Niissä on tilaa omille ajatuksille, Sonja sanoo.

Kansallispuistoissa minua viehättää arvokas ja säilyttämisen arvoiseksi koettu ympäristö. Kun sinne menee, tietää, että näkee todella kaunista ja erityistä luontoa.

Unelmani käydä 50 maassa ennen viisi­kymppissynttäreitäni on yhä olemassa. En kuitenkaan usko, että käyn tulevaisuudessa niin tiuhaan ulkomailla kuin olen käynyt viime vuosina. Eivät lyhyet pyrähdykset painu sillä tavalla mieleen.

Ympäristölle minun ja muiden matkustamattomuus on tehnyt hyvää. Oma vuosittainen hiilijalanjälkeni pieneni huomattavasti.

Tulevaisuudessa haluan keskittyä nimenomaan isoimpien unelmamatkojen toteuttamiseen sen sijaan, että matkustaisin muuten vain. En enää tahdo reissata reissaamisen vuoksi, vaan haluaisin tulevissa matkoissani keskittyä oikeasti tosi isoihin unelmiin.

Yksi sellainen on Japanissa käyminen. Maa kiehtoo erilaisuutensa takia – se on hyvin järjestelmällinen maa, mutta silti siellä on järjettömästi aistiärsykkeitä. Moni Japania tunteva ystäväni on sanonut, että se on kiehtovin ja erikoisin paikka, jossa he ovat koskaan käyneet.”

Kotivinkin lukijat: ”Unelmoin yhä omasta ajasta”

”Haaveilen sähköpyörästä. Työmatkani piteni yhdek­sästä 13,5 kilometriin, ja sähköpyörällä matka sujuisi jouhevasti. Lisäksi haaveilen kesämökistä, joka olisi järven tai meren rannalla, ja pääsisin uimaan aina heti aamuisin. Olen innokas kylmäuimari. Viime talven ajalta uinnit jäivät väliin, sillä kaikki lähellä olevat avantosaunat menivät kiinni tai niihin pääsi vain ajanvarauksella.” - Merja, Turku

”Aina ja ikuisesti unelmoin lottovoitosta. Jättipotilla saisin omat, siskojen ja sielunsiskojen rahahuolet poistettua, ja elämänlaatu paranisi kaikilla.” - Meiju, Lohja

”Korona on vahvistanut unelmaani maalata ja piirtää päivittäin, ja unelma omasta ajaasta istuu tiukemmassa kuin koskaan. Poikkeusajat ovat opettaneet, että unelmat ovat todella tärkeitä, ja niiden toteuttaminen antaa voimaa jaksaa. Unelmani eivät siis ole varsinaisesti muuttuneet, olen ehkä vain oppinut kuuntelemaan niitä paremmin. Niitä kohti kurkottamalla saan elämääni valon­pilkahduksia.” - Katariina, Vesivehmaa

”Haaveilen kaikenlaisista kulttuurimenoista. Teatterista, konserteista, juhlista. Matkoista. Haleista. Huolettomuudesta. Maskittomuudesta. Huomaan, että haaveeni ovat todellakin muuttuneet. En enää odota mitään ihmeitä, vain normaaleja ihmisten välisiä kohtaamisia.” - Tiina, Kuopio

”Pystyisinpä taas pyöräilemään, sillä nyt en kaatumisen pelossa uskalla. Matalat rauta-arvoni aiheuttavat minulle monenlaisia ongelmia, kuten huimausta ja heikotusta. Olisi upeaa olla taas terve ja toimintakykyinen.” - Anne, Oulu

”Unelmoin kyllä ­ulkomaanmatkoista, toisaalta siitä että saisin ihan vain halailla mummoa ja muita vanhempia läheisiä normaaliin tapaan. Unelmoin siitä, että syksyllä voisin viedä työssäni oppilaita normaalisti retkille ja voisimme matkustaa rennosti junassa ja bussissa, ilman maskeja.” - Karoliina, Tampere

”Unelmoin vuoristovaelluksesta ennen kuin täytän 70. Koronakaranteeni antoi mahdollisuuden treenata tätä varten säännöllisesti. Tavoitteeni oli sauvakävellä vuoden aikana 2020 kilo­metriä, mutta kilsoja kertyikin 3140. Huomasin jaksavani kävellä yhä enemmän! Toivon, että haaveeni toteutuu ensi vuonna.” - Eija, Nurmijärvi

”Olemme miettineet matkailupakettiauton rakentamista. Haluaisin seikkailla luonnossa enemmänkin ja myös yöpyä taivasalla. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta poissa kaupunkien vilskeestä.” - Kaisa, Jyväskylä

”Toivon, että pääsisin vielä matkustamaan 24 puuttuvaan maahan, jotta saisin pitkäaikaisen tavoitteeni – sata käytyä maata – täyteen.” - Sari, Riihimäki

”Olisipa järven rannalla pieni mökki, jossa viettää kesiä. Huomaan, että nautin aina vain enemmän rauhallisesta, hiljaisesta elämästä.” - Arja, Huittinen

Kommentoi »