Tarvitseeko kompostin perustajan pelätä rottia? Ei, sanoo asiantuntija ja kertoo myös, milloin kompostointi ei kannata

Missä kompostori, siellä rottia. Näin moni asian mieltää. Jutta Laine-Ylijoki toppuuttelee. Hän on kemiantekniikan diplomi-insinööri, jätehuollon ja kiertotalouden asiantuntija sekä julkista jätehuoltoa edustavan Suomen Kiertovoima -yhdistyksen toimitusjohtaja – joka ei itse kompostoi.

Laine-Ylijoki asuu puolisonsa kanssa kaksikerroksisessa puutalossa Tuusulassa. Yhdeksän erillistalon taloyhtiössä on tänä vuonna, jätelain muutoksen myötä, otettu käyttöön biojäteastia. Sitä ennen banaaninkuoret ovat Laine-Ylijoen taloudessa menneet sekajätteeseen.

Kompostointi ei ole ollut vaihtoehto, sillä kotipihassa ei ole tarvetta tai paikkaa kompostimullalle. Muutenkin biojätettä on kahden aikuisen taloudessa kertynyt niukasti. Kun kotona ylipäätään tehdään ruokaa, hommassa suositaan puolivalmisteita, Laine-Ylijoki kertoo.

– Niissä esimerkiksi juuresten ja kasvisten kuoret ovat menneet tehokkaasti kiertoon jo tuotantolaitokselta.

Sellaisille kotitalouksille, joissa biojätettä syntyy säännöllisesti ja joissa on käyttöä mullalle, voi kompostointi olla Laine-Ylijoen mukaan palkitsevaa ja hyödyllistä.

Rottia, lintuja tai hajuhaittoja ei tarvitse pelätä – kunhan sitoutuu siihen, mihin on ryhtymässä.

Pihalla ei pidä ruokkia rottia

Se, miten biojätettä pitäisi käsitellä, on ajankohtainen kysymys monelle suomalaiselle juuri nyt.

Vuoden 2024 heinäkuusta lähtien jätelaki velvoittaa kaikkia kotitalouksia yli 10 000 asukkaan taajamissa biojätteen lajitteluun. Näin keittiöjätteen kierrätyksestä tulee pakollista yli 400 000 kiinteistölle, joissa se tähän asti on ollut motivaatio- tai moraalikysymys.

Laki antaa biojätteen käsittelyyn kaksi vaihtoehtoa. Ruokajätteen voi lajitella biojätteeseen, jonka jätehuolto kerää erilliskeräyksenä, tai sitten sen voi kompostoida omatoimisesti kiinteistöllään.

– Kompostointi voi olla hyvä vaihtoehto silloin, jos siihen voi sitoutua. Erityisen kannattavaa se on harvaan asutulla alueella, jolle biojätteen erilliskeräyspalvelut eivät ulotu, Laine-Ylijoki sanoo.

Jos kompostointiin ryhtyy, täytyy puuhassa noudattaa jätehuoltomääräyksiä. Näissä esimerkiksi todetaan, että keittiöjätteen kompostointiin käy vain tukeva, hyvin ilmastoitu ja jyrsijäsuojattu kompostori. Kompostoinnista täytyy myös tehdä ilmoitus jätehuoltoviranomaiselle.

Kun kompostoi huolella, ei hommassa tarvitse pelätä tuhoeläinten invaasiota, Laine-Ylijoki sanoo.

– Tällainen rottien pelko liittyy nähdäkseni vanhan ajan kompostointiin, jota ennen harrastettiin vähän joka talon pihassa. Vanhan ajan kompostori oli avolava tai maaläjä, minne heitettiin biojätteen mukana munankuoret ja vähän vaikka pahviakin.

Nämä eivät hapettomissa tiloissa hajoa, vaan nousevat pintaan, ”kuin tikku ihossa”, vielä vuosikymmenten jälkeenkin, Laine-Ylijoki sanoo.

Juuri tällaisista rouskuteltavista rippeistä rotat ja muutkin jyrsijät nauttivat.

Kompostin hoitaja vastaa prosessin onnistumisesta

Kompostorissa tapahtuu kemiallisia prosesseja, joiden seuraaminen on parhaimmillaan kiinnostavaa ja motivoivaa puuhaa. Ja kun prosessi on valmis, saa puutarhaansa tuoretta kasvualustaa, jonka raaka-aineet ovat tiedossa, Laine-Ylijoki sanoo.

– Kuitenkin kompostointi vaatii paneutumista, ja siksi jokaisen täytyy miettiä, haluaako olla yksikköprosessin omistaja kotipihallaan. Näin sanoo kemiantekniikan diplomi-insinööri.

Jos kompostoinnista kiinnostuu, tulee sen kemiaan siis joissain määrin perehtyä. Biojäte maatuu mullaksi vain, jos komposti on riittävän ilmava, sopivan lämpöinen ja tarpeeksi, mutta ei liian kostea.

Olennaista on sekin, että kompostoriin laittaa vain aineksia, jotka ylipäätään voivat maatua mullaksi. Sinne eivät siis kuulu esimerkiksi käsi- tai talouspaperi, biohajoavat muovipakkaukset, isot luut, tuhka tai purukumi.

Isot ja kiinteät jätteet kompostoituvat hitaasti. Siksi ne tulee joko pilkkoa kompostoriin tai seuloa kompostimullan joukosta ja laittaa takaisin kompostoriin maatumaan, Laine-Ylijoki muistuttaa.

– Jos mullan seassa on energiaksi kelpaavia rippeitä, ne kiehtovat eläimiä. Erityisesti rotta tykkää siitä, että löytää työtä hampailleen. Mutta valmista multaa mikään eläin ei syö.

Myös biojätteen mukana kompostiin livahtaneet roskat tulee kerätä pois viimeistään mullan seasta. Esimerkiksi alumiinifolion palaset houkuttelevat pihaan variksia, Laine-Ylijoki muistuttaa.

Hyvin toimivasta kompostorista saa puolivalmista kompostia noin kahdessa kuukaudessa. Tätä voi käyttää lannoitteena puille ja pensaille sekä kasvualustana esimerkiksi kurpitsoille.

Puolivalmiin mullan voi kompostoida loppuun esimerkiksi puutarhajätteen seassa lehtikompostissa, kunhan siitä ensin siivilöi mahdolliset kiinteät sattumat takaisin kompostoriin.

Valmiin kompostimullan tekeytyminen vie yleensä joistain kuukausista pariin vuoteen. Tällainenkin kompostimulta tulee vielä yleensä laimentaa esimerkiksi vanhan puutarhamullan kanssa, koska se on useimmille kasveille sellaisenaan liian vahvaa.

Kompostimulta ei ole aina ylivoimaisen hyvää

Vielä kahteen harhaluuloon Laine-Ylijoki haluaa puuttua. Ensimmäinen näistä on se, että kompostimulta olisi säkkitavaraa ylivoimaisempi tuote.

– Biojätteestä tehdyssä mullassa ei välttämättä ole ravinteita oikeassa suhteessa. Se mitä, kompostorista saadaan multana, riippuu siitä, mitä sinne alkujaan on laitettu ja miten hyvin hajoamisprosessi on toiminut. Kotikompostoinnissa tuotteen laatua on mahdoton valvoa.

Asialleen omistautunut puutarhurikin voi siis hyvällä omalla tunnolla jättää kompostorin rautakauppaan ja ostaa pihaansa säkkimultaa, jonka valmistukseen on biojätteen keräyksen kautta osallistunut, Laine-Ylijoki sanoo.

Toisekseen Laine-Ylijoki muistuttaa, ettei kotikompostointia tulisi ympäristövaikutustensa kannalta verrata jätteenkeräykseen.

– Jätehuolto on suurten teollisen mittakaavan toimintaa, jolla tuotetaan kustannustehokkaasti korkeamman jalostusasteen tuotteita. Näillä on merkittävyyttä yhteiskunnan omavaraisuudelle ja ravintokierrolle. Jos kaikki kompostoisivat omilla pihoillaan, ei massatuotannon hyötyjä saataisi.

Jos biojätettä kertyy omassa kotitaloudessa tai taloyhtiössä vähän, voi biojätteen keräyksen järjestää lähinaapureiden kanssa yhdessä. Joillain jätehuoltoalueilla biojätettä voi kerätä myös tuulettuvaan biojäteastiaan tai jäteautoon tyhjennettävään kompostoriin. Näiden tyhjennysväli on tavallista biojäteastiaa pidempi, jolloin myös jätehuoltomaksu voi olla edullisempi.

Jäteauton keräämää biojätettä mädätetään biokaasulaitoksissa. Prosessissa syntyvää biokaasua voidaan esimerkiksi jatkojalostaa biometaaniksi, joka on vaihtoehto fossiilisille polttoaineille. Lisäksi biojätettä ja mädätyksessä syntynyttä massaa voidaan kompostoida ja jalostaa erilaisiksi multavalmisteiksi.

Taajama-alueilla, joissa biojätteen erilliskeräys toimii, voi jätteensä siis hyvillä mielin heittää myös bioroskikseen.