”Unelmien toteuttaminen on pelottavaa”, tunnustaa kirjailija Saila-Mari Kohtala, joka kirjoittaa Kotonan kolumneissaan elämästä 200-vuotiaan talon kanssa
Eron ja työuupumuksen jälkeen Saila-Mari Kohtala ryhtyi lapsuutensa haaveammattiin kirjailijaksi ja osti yksin 200 vuotta vanhan talon kotiseudultaan Keski-Pohjanmaalta. Sieltä löytyvät myös hänen dekkariensa tapahtumapaikat.
Kolme vuotta sitten, viisikymppisenä, pistin elämäni radikaalisti uusiksi. Olin työskennellyt Gloriassa ja Glorian kodissa päätoimittajana ja sitäkin ennen tehnyt kaikkea kivaa ja upeaa. Minä kuitenkin uuvuin, Kotonan uusi kolumnisti Saila-Mari Kohtala kertoo.
Uupuminen johti irtisanoutumiseen. Se oli kuitenkin vasta ensimmäinen isoista muutoksista. Kun uupumus alkoi hellittää, Saila-Mari löysi unelmiensa mökin lapsuutensa maisemista.
– Olin etsinyt mökkiä kymmenen vuotta. Silloinen puolisoni ei ollut innostunut asiasta, mutta ajattelin, että hankin sen itselleni. Tiesin joka ikisen kohteen Oikotiellä ja Etuovessa. Sopiva talo löytyi kuitenkin vasta sitten, kun myönsin, että kaipaan lapsuuteni kotiseudulle Keski-Pohjanmaalle.
Saila-Mari rajasi haun Kannukseen ja sen naapurikuntaan Kokkolaan ja Kalajoelle. Ruudulle pompsahti ”maailman kaunein talo”.
– Kun näin ilmoituksen, oli pakko sulkea läppärin kansi. Yhtäkkiä unelman toteutuminen oli niin lähellä, ja piti uskaltaa tarttua siihen.
Kuka? Kirjailija ja kolumnisti Saila-Mari Kohtala, 53.
Asuu: Helsingissä kahden teini-ikäisen poikansa kanssa.
Mökki: Noin 150-neliöinen maalaistalo Kalajoella, iso tupa, kolme makuuhuonetta, eteinen ja vintti, joka ei ole asuinkäytössä. Pihalla lisäksi huussi ja luhti.
Talo on 200-vuotias, Torvenkylän vanhin talo. Se oli ollut aina samalla suvulla. Myyntihetkellä sen omisti arkkitehti, joka kunnostaa työkseen kirkkoja. Hän oli pitänyt taloa kauniisti.
Ennen kuin mökkihaave ehti konkretisoitua, Saila-Marille tuli kuitenkin ero ja muutto uuteen kotiin.
– Ilmoitin talon myyjille, että en pysty tekemään kauppoja nyt. He vastasivat ihanasti, että kaikki kyllä järjestyy.
Ja niin lopulta kävi. Mökkikaupat tehtiin viimein keväällä 2022.
Nyt Saila-Mari omistaa ja kunnostaa vuonna 1834 valmistunutta hirsitaloa, jossa on 150 neliötä asuintilaa ja satavuotiaiden kuusten koristama kuuden hehtaarin villiintynyt puutarha.
Talolla on käsittämättömän hyvä sielu, Saila-Mari sanoo.
– Menin ostovaiheessa katsomaan taloa ystäväni kanssa. Se oli ollut asumatta vuosikymmeniä. Ystäväni, jonka oli tarkoitus tutkia talon kuntoa, unohti kaiken koputtelun ja nuuskuttelun ja vain istui tuvan keinutuolissa. Talon rauha tarttuu samalla tavalla kaikkiin, jotka siellä käyvät.
Saila-Mari on kunnostanut taloa maltilla. Kiire ei ole, sillä siitä ei ole tarkoitus tehdä ympärivuotista kotia.
– Olen vanhan talon omistajana vahvasti sen koulukunnan edustaja, että älä tee mitään. Kun talon kanssa oikeasti malttaa elää, asiat ratkeavat usein paremmin ja edullisemmin kuin alun perin ajatteli.
”Tulen kertomaan peukalo keskellä kämmentä touhuavan keski-ikäisen remonteista.”
Talon hyväksyminen sellaisena kuin se on rauhoittaa mieltä. Saila-Mari on tyytyväinen, että on malttanut nähdä uusien pintojen sijaan kauneutta talon sielussa. Hötkyily olisi saattanut johtaa ratkaisuihin, jotka myöhemmin kaduttavat.
Kaikenlaista kuitenkin sattuu ja tapahtuu koko ajan. Jos ei talolla, niin sen ympäristössä. Tarinoita tuleviin kolumneihin kyllä riittää.
– Varmasti tulen kertomaan peukalo keskellä kämmentä touhuavan keski-ikäisen naisen remonteista ja pelottomuudesta. Luvassa on sekä haasteita että inspiraatiota.
Pihalla olevaan luhtiin Saila-Mari on saanut luvan rakentaa lämpöeristetyn kylpyhuoneen ja halutessaan ehkä saunankin. Sinne hän aikoo asennuttaa juoksevan veden, joka päärakennuksesta puuttuu.
Tuvan seinistä Saila-Mari on päätellyt, että tilalla on tunnettu vetoa herraskartanoihin. Hirret on käsitelty sileiksi ja käsitelty piimämaalilla niin, että ne muistuttavat kiviseinää. Lämpöä tuo oikea kaakeliuuni ja neljä muuta tulisijaa. Näitä talon uusi emäntä haluaa vaalia.
Kun Saila-Mari oli toipunut uupumuksesta, erosta ja unelmien talokaupoista, hän päätti tarttua lapsuudesta asti eläneeseen haaveeseen. Niin hänestä tuli kirjailija. Esikoisteos Kannuksen kadonneet ilmestyi toukokuussa. Sarjan toinen osa on melkein valmis ja kolmas kirja aluillaan.
Dekkarisarja sijoittuu Keski-Pohjanmaalle, Saila-Marin mökki- ja lapsuudenmaisemiin.
– Päähenkilö Liza on vähän leipiintynyt viestintäalalla työskentelevä keski-ikäinen nainen, joka haaveilee paluusta kotiseudulleen Kannukseen. Siellä hän tapaa entisen linnakundin, jonka kanssa hän jakaa kiinnostuksen murha.infoon. Kaksikko päätyy tutkimaan Kannuksessa kadonneiden miesten arvoitusta.
”Kun ostaa mökin tai talon tällaisesta paikasta, liittyy väistämättä osaksi yhteisöä.”
Kakkososassa erikoinen parivaljakko on uuden tutkinnan edessä Kalajoella. Murhien lisäksi jokaisessa kirjassa on mukana jokin isompi teema. Ensimmäisessä kirjassa se on lähisuhdeväkivalta, toisessa kiusaaminen ja kolmannessa, Kokkolaan sijoittuvassa kirjassa, mielenterveyden ongelmat.
Kun kolmiosaiseksi suunniteltu dekkarisarja on valmis, Saila-Mari suunnittelee siirtyvänsä romanttisen viihteen pariin. Siihen Torvenkylältä hankittu vanha talo tarjoaa inspiroivan ympäristön. Kun käyttää mielikuvitustaan, saattaa naapurustossa ja taloa remontoidessa törmätä vaikka minkälaisiin ihmisiin!
– Kun ostaa mökin tai talon tällaisesta paikasta, liittyy väistämättä osaksi yhteisöä. Lähellä on naapurit ja ympäröivä kylä. On oma valinta, ottaako sen vastaan avosylin vai ei. En koe, että voisin eristäytyä, tai että edes haluaisin sitä. Ihmiset ovat olleet kivan uteliaita ja vilpittömän iloisia siitä, että joku jatkaa tämän talon tarinaa.
