Vanhassa talossa asuminen poisti kummituspelkoni – syynä oli oma, utelias kotihenkemme
Kun muutimme vanhaan taloon, alkoi yläkerrasta kuulua askeleita ja ovet aukesivat itsestään. Emme halunneet saada järkiperäistä selitystä, sillä kummituksen kanssa oli hauskempaa, kirjoittaa toimituspäällikkö Anu Karttunen.
Epäilen, että meillä asui kummitus. Pian sen jälkeen, kun olimme muuttaneet vanhaan taloomme kymmenen vuotta sitten, alkoi yläkerrassa tulla usein sellainen olo, etten ollut yksin. Niin kävi etenkin tietyssä kohdassa tyttären huoneen oven ulkopuolella, pitkän käytävän päässä. Kun laitoin tavaroita käytävällä olevaan kaappiin, teki mieli kurkata olan yli. Ei siellä tietenkään mitään näkynyt.
Jossain vaiheessa tytär ihmetteli, miksi käymme avaamassa yöllä hänen huoneensa oven. Emme käyneet, mutta ehkä hän jätti sen itse auki?
Todistaakseen oven avautumisen hän laittoi yöksi puhelimen ottamaan nopeutettua videota. Videolla näkyy, kuinka tytär pyörii sängyssään ja kuinka aamuyöllä ovi aukeaa sepposen selälleen ja käytävällä näkyy valoa. Sama toistui yöstä toiseen, kunnes se yhtäkkiä loppui eikä ovi enää koskaan avautunut itsekseen.
”Yläkerrassa alkoi tulla usein sellainen olo, etten ollut yksin.”
Yläkerrassa tapahtui vuosien mittaan muitakin kummallisia juttuja. Pojan huoneessa nyrkkeilysäkki keinui usein itsekseen, vaikka kukaan ei ollut ollut huoneessa koko päivänä eikä säkkiä ollut ennen lähtöä käytetty. Joskus yläkerrasta kuului askelia, vaikka olimme kaikki alhaalla. Käytävällä tuli yhä jännä fiilis, mutta siihen tottui.
Kuka meidän kanssamme asusti? Joku utelias mutta ystävällismielinen, näin päätimme.
”Kun viime syksynä kotihenkemme jostain syystä päätti lopettaa lattioiden narisuttelun ja muut aktiviteetit, sitä tuli melkein ikävä.”
Ennen vanhassa talossa asumista kammosin kummitusjuttuja, mutta enää en pelkää henkiä. Kun viime syksynä kotihenkemme jostain syystä päätti lopettaa lattioiden narisuttelun ja muut aktiviteetit, sitä tuli melkein ikävä. Vuoden ajan elomme on ollut ihan tavallista. Joko antennimme sammuivat tai henki lähti lätkimään.
Tiedän kyllä, että kaikkeen löytyy järkeenkäypä syy, jos oikein aletaan kaivella. Emme ole alkaneet, sillä olisi kamalan tylsää saada aina kaikkeen selitys. Jäisi sitä paitsi parhaat halloween-tarinat syntymättä.
