Miten kolmiokäenkaalin saa viihtymään, ja mitä sille kannattaa tehdä talvella? Asiantuntija vastaa
Kolmiokäenkaali hurmaa sekä upeilla lehdillään että suloisilla kukillaan. Helppohoitoista kasvia näkee sekä ulkona ruukkutarhassa että huonekasvina. Sisällä kasvatettuna kolmiokäenkaali ei kuitenkaan ole parhaimmillaan, kertoo kasvitieteilijä Visa Lipponen.
Kolmiokäenkaali (Oxalis triangularis) on parveke- tai patiokasvi, joka tarvitsee selvän päivä- ja yölämpötilan eron, jotta se pysyy tiiviskasvuisena ja kukkii kunnolla. Kukkivana ostettua kasvia voi myös pitää sisällä valoisalla ikkunalla, mutta silloin uusien lehtien ruodit ja kukinnot venyvät pituutta eivätkä pysy kunnolla pystyssä.
Kolmiokäenkaali on monivuotinen eteläamerikkalainen laji, joka kasvaa luonnossa alueilla, joilla on selvä kuivakausi. Silloin sen lehdet kuihtuvat, ja se selviää kuivan kauden yli juurakkonsa ja siitä kasvavien porkkanamaisten juurten avulla. Jos kolmiokäenkaalia kasvattaa meillä monivuotisena, se pitää tuoda sisälle ennen yöpakkasia. Mikäli kukkia vielä on, niiden voi antaa kukkia loppuun, minkä jälkeen kastelu lopetetaan ja kasvin annetaan lakastua. Vaihtoehtoisesti lehdet voi leikata pois heti sisään tuotaessa ja laittaa kasvin saman tien lepoon.
Kolmiokäenkaali on monivuotinen eteläamerikkalainen laji, joka kasvaa luonnossa alueilla, joilla on selvä kuivakausi.
Lepoaikana kasvia ei kastella, ja ruukun voi säilyttää pimeässä. Paras paikka on mahdollisimman viileä, mutta lämpötila ei saa laskea pakkaselle. Keväällä, viimeistään huhtikuun puolivälissä, talvehtineet juurakot kaivetaan pois ja istutetaan uuteen multaan. Kesäkukkamulta käy hyvin. Juurakoita kastellaan varovasti, kunnes ne lähtevät kasvuun. Sen jälkeen kasvia voi kastella huoletta.
Monivuotisessa kasvatuksessa on se haittapuoli, ettei kasvia voi sen lähtiessä kasvuun vielä viedä ulos. Keväällä ihanteellisin paikka sille olisi viileä talvipuutarha, sillä asuinhuoneessa lehdet venähtävät väkisinkin pitkiksi. Jos kasvia taas ei siirrä kesäksi ulos, se kukkii huonosti tai ei lainkaan.
Samalla tavalla kasvatetaan myös muita yleisimpiä käenkaaleja, kuten onnenkäenkaalia eli onnenapilaa (O. tetraphylla) ja mukulakäenkaalia (O. tuberosa).
Jos kasvia ei siirrä kesäksi ulos, se kukkii huonosti tai ei lainkaan.
Kolmiokäenkaalin punalehtisen lajikkeen ’Mijke’ suomenkielinen nimi on hurmekäenkaali, mutta markkinoilla on muitakin punalehtisiä lajikkeita, muun muassa ’Sunny’ ja ’Ikigai’. Minusta niitäkin voi kutsua hurmekäenkaaleiksi, koska niitä myydään usein lajikenimettöminä ja niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Lajiketta ’Mijke’ on kutsuttu myös purppurakäenkaaliksi, mutta se nimi kuuluu lajille O. purpurea. Lisäksi valkokäenkaalia (O. regnellii) pidettiin aikoinaan omana lajinaan, mutta nykyisin sen katsotaan olevan kolmiokäenkaalin synonyymi.
