Pakkastaivaan ja jään välinen raja on juuri ja juuri nähtävissä. Keskeltä hankien hohdetta pihaa lähestyy hiihtäjä. Hän on Tiina ja Kari Koiviston perheen nuorimmainen Miina, jonka matka taittuu sukset jalassa nopeasti.
Tiina ja Kari levittelevät havupeitteen savusaunan portaiden eteen, minkä jälkeen punaposkiset omenat nostellaan koko perheen voimin kuusen oksille keikkumaan. On aika laskeutua mökkijoulun rauhaan.
Koivistojen mökkipaikalla on takanaan pitkä historia. Ennen hiilenmustana hohtavaa komistusta tontilla oli vaaleanpunainen, vanha mökki. Karin vanhemmat hankkivat paikan itselleen jo vuonna 1965. Vaaleanpunaisessa rakennuksessa pystyi kuitenkin mökkeilemään vain kesäisin. Mittavat perusparannuksetkaan eivät olisi tehneet vanhasta rouvasta käytännöllistä ja toimivaa. Tiina ja Kari päättivät rakentaa uuden mökin entisen tilalle.
– Tiina löysi unelmien mökkimallin ruotsalaisesta sisustuslehdestä. Lopputulos syntyi kuitenkin yhdistelemällä eri kuvastojen parhaita paloja, Kari kertoo.
Piristä kotia punaisella! Osta nämä tuotteet Meillä kotona -kaupoista
Kari suunnitteli ja mittasi tilojen toimivuuden. Rakennuslupapiirustukset laati Sievin kunnan rakennusmestari Jarkko Kivioja ennen suunnitelmien päätymistä Peuratalojen piirrospöydälle. Mökin pitkä sivu tehtiin järven suuntaiseksi. Sen ansiosta oleskelutiloihin avautuu täydellinen maisema. Suunnittelun kulmakiviksi nousivat myös toimivat pesutilat.
– Sisäsauna ja suihku helpottavat aktiivisesti hiihtävän ja harjoittelevan Miinan mökkeilyä. Karin rakentama savusauna on ihana, Tiina sanoo.
– Sen lämmityksessä ei vain auta hätäillä, Kari lisää.
Rakennusurakassa oli talkooapuna sukulaisia ja ystäviä. Sähkö- ja putkitöihin käytettiin alan ammattilaisia. Mökin hirret tulivat tontille syyskuussa ja seuraavana juhannuksena mökki oli jo asumiskunnossa.
– Kahdeksan kuukauden aikana ei ollut tekemisen pulaa. Kaikki vapaa-aika meni rakennushommissa. Melkein olemme jo onneksi unohtaneet hikikarpaloiden määrän, Kari kertoo.
Materiaalivalinnoista mökkiläiset pääsivät hyvin yhteisymmärrykseen. Sisustusratkaisut teki Tiina, joka ei halua mökille keräilyeriä entisestä mökistä eikä kotoa. Mökkisisustus on mietitty tarkoin, ja sinne pääsevät tarkoin valikoidut huonekalut ja esineet.
Jouluna havukranssit ripustetaan oviin jo hyvissä ajoin, mutta joulukuusi pääsee tupaan vasta aatonaattoiltana.
– Joulu on parasta aikaa koko vuodessa. Mökillä aloitan sen tunnelmoinnin jo syksyllä iltojen tummuessa. Jouluvalot ovat tietenkin kaamosvalot siihen saakka, kun niitä saa kutsua jouluvaloiksi, Tiina sanoo.
Aattoaamuna kinkusta leviävä tuoksu herättelee myöhäiset nukkujat. Riisipuuro nautitaan punavalkoisista kulhoista kynttilöiden valossa. Puurosta löytyy aina manteli tai ehkä kaksikin. Joulukiireet loppuvat viimeistään puolen päivän aikaan.
– Me kuuntelemme yhdessä joulurauhan julistuksen. Silloin juodaan glögiä ja syödään mökkipipareita, juustoja sekä suklaata. Kamiinassa ritisevä tuli antaa lämmön ympärilleen, Tiina kertoo.
Savusaunan lämmitys on oma rituaalinsa. Kutsuva savu leijailee raollaan olevasta ovesta jo aattoaamuna. Lämmitykseen liittyvä kiireettömyys tuo mukanaan hyvän olon tunteen. Kari ei tunnusta urakkaa työlääksi vaan nauttii jokaisesta hetkestä.
– Puita lisään sytyttämisen jälkeen kolmen vartin välein, kolme kertaa. Se ei ole iso ponnistus, varsinkin kun palkintona on ne parhaat, lempeät löylyt, saunamestari sanoo.
Alkuillan hämärässä paljuillaan ja saunotaan. Usein saunaan mennään vielä toisen kerran tähtien syttyessä. Täydellinen hiljaisuus ympärillä kruunaa tunnelman. Juhlaruoka nautitaan kiireettä. Sen jälkeen mökkijoukko rapistelee villasukat jalassa pakettejaan auki.
Jouluaamuna pihan jäljet kertovat siellä vierailleen jäniksen. Mökkitiellä on tuttuun tapaan hirvenjälkiäkin. Lestijärven jää jatkuu aina silmänkantamattomiin saakka.
– Täällä joulun rauha on rikkumattomin, Tiina ja Kari sanovat.
