Se oli ikimuistoinen kohtaaminen julkkiksen kanssa! ”Muut taisivat ympärillä kadehtia minua”
Millainen tapaaminen julkkiksen kanssa on jäänyt mieleesi? Nämä tarinat ovat poimintoja Kotivinkin Iso kysymys -kyselyn vastauksista.
”Minusta piti tulla vaatesuunnittelija ja olen ihaillut Jukka Rintalaa kymmeniä vuosia. Muutama vuosi näin hänet osastollaan Helsingissä käsityömessuilla. Tuntui siltä kuin pieni sähköisku olisi osunut. Ostin Jukan urasta kertovan kirjan, ja hän tarjoutui signeeraamaan sen. Se on nyt aarteeni. Tyttäreni muistelee vieläkin, että tuo mies sai tähdet loistamaan äidin silmissä.” –Minna
”Minulla oli lämmin ja ihana kohtaaminen Jope Ruonansuun kanssa, kun olin avustajana Jopet Show -sarjassa. Jope istui aamupalapöydässä viereeni, ojensi kätensä ja kertoi ensimmäisenä painonsa. Se rikkoi jään, ja jännitys oli välittömästi tiessään, niin tuttu ja omanlainen tuo persoona oli. Muistan tämän tapaamisen joka kerta, kun Jopet Show pyörii telkkarissa. Onnekseni sain olla osa tuota yhteisöä pienen hetken.” – Ellu
”Kirjailija teki vaikutuksen myös samettisilla silmillään, joilla hän seurasi yleisöään.”
”Tapasin silmäkkäin lempikirjailijani John Irvingin 20 vuotta sitten Kunnes löydän sinut-kirjan ilmestyttyä. Ensin sain kuunnella kirjailijan haastattelua, jonka perusteella oli helppo ymmärtää, miksi hänen kirjansa ovat pitkiä. Huumorintajuinen, vaatimattomasti itseään esille tuonut kirjailija teki vaikutuksen myös samettisilla silmillään, joilla hän seurasi yleisöään. Vuoropuhelumme nimikirjoitusjonossa oli lyhyt: Hi ja Thank you.” – Satumarjatta
”Tapasin kirjailija Satu Rämön kahvilan jonossa Helsingissä. Kiitin häntä kirjoista ja kerroin lukeneeni lähes kaikki.” – Tarja
”Hieno kokemus, jota nyt 80-vuotiaana lämpimästi muistelen. ”
”1970-luvun alussa M.A. Numminen ilahdutti minua suuresti keikalla Joensuussa. Olin noin viisivuotias ja kiiruhdin lastenkonserttiin kaverini kanssa. Olimme myöhässä, ja olin siitä pahoilla mielin, mutta M.A. Numminen toivotti meidät kauniisti tervetulleiksi sanomalla ”Sieltähän tuleekin vielä kauniita tyttöjä!” eikä moittinut ollenkaan. Kiitos sydämellisyydestä!” – Anu
”Lapsuudessani oli mielestäni yksi julkkis, Markus-setä, jonka Lastentunteja kuunneltiin radiosta joka viikko. Olin kai kuusi- tai seitsemänvuotias kun Markus-setä tuli Kuopioon esittämään näytelmää kiertävän teatteriseurueen kanssa. Näin hänet siinä teatterin ovella. Niiasin. Hän kääntyi puoleeni ja ojensi kätensä tervehtiäkseni minua, pikkutyttöä, ja kysyi päivän kuulumisia. Muut lapset taisivat ympärillämme kadehtia minua. Ja sitten näytelmää katsomaan. Hieno kokemus, jota nyt 80-vuotiaana lämpimästi muistelen. – Seija
