Allin vanhasta, vaatimattomasta puutalosta tuli Aallon perheen rakastama lepopaikka: ”Olemme kaiken hyvin yksinkertaisen ystäviä”
Klaus ja Elina hylkäsivät haaveen siirtolapuutarhamökistä ja hankkivat sen sijaan ikääntyneen puutalon maalta. Remontin toteutus ja talon sisustus kertovat, miten paljon he arvostavat rakennuksen vanhaa henkeä.
Talon sisustus oli pysähtynyt jonnekin 1980-luvulle, ja lattioita peittivät muovimatot. Pihalla kasvillisuus oli villiintynyt pitkäksi, ja myös pihapiirin navetta ja pihasauna olivat jo nähneet parhaat päivänsä.
Mikään näistä asioista ei kuitenkaan saanut helsinkiläisiä Elina ja Klaus Aaltoa säikähtämään, kun he ensi kertaa tutkivat vaatimatonta, vanhaa puutaloa. Päinvastoin, Aallot näkivät, että talossa oli hyvä henki, ja ymmärsivät, millaista potentiaalia siinä oli.
Vuosituhannen vaihteessa Elina ja Klaus olivat jo aikansa selailleet ilmoituksia Helsingissä myytävistä siirtolapuutarhamökeistä. Hinnat olivat kivunneet melko korkealle, ja pariskunnan mielessä heräsi ajatus: mitä jos hankkisimme mökin sijasta talon vähän kauempaa? Samalla rahalla muualta saisi talon ja palan omaa maata.
– Monilla ystävillämme on mökki täällä Länsi-Uudellamaalla, joten siksi tämä seutu oli luontevaa aluetta etsiä myös meille mökkiä, Klaus kertoo.
Muotoilijapariskunta ehti käydä näytöissä Salossa ja Sammatissa ja tehdä myös molemmista mökeistä tarjouksen. Mökit menivät kuitenkin korkeamman hinnan tarjonneille.
Hyvä niin, koska heidän tullessaan katsomaan Kiskossa sijaitsevaa vanhaa taloa palat tuntuivat loksahtavan paikoilleen. Aallot näkivät, kuinka mökin voisi palauttaa lähemmäs alkuperäistä tilaansa, ja tekivät tarjouksen jo kotimatkallaan.
– Huomasimme kyllä edessä olevan työmaan, mutta se ei meitä hirvittänyt. Meistähän puolet hauskuudesta olisi tehdä mökistä aivan omannäköinen, Klaus muistelee.
Lautarakenteinen puutalo 1930-luvulta
Me: Klaus Aalto, 49, Elina Aalto, 48, lapset Amos, 19, Elis, 17, ja Elsa, 10, sekä sekarotuinen Lupi-koira.
Mökki: Vuonna 1935 rakennettu 50 neliön kokoinen puutalo, pihasauna ja vanha navetta.
Missä: Kiskossa Salossa.
Kaupanteossa pariskunta tapasi talon edellisen omistajan, 90-vuotiaan Alli-rouvan, joka myöhemmin ehti vielä eläessään vierailla talossa muutaman kerran. Allilta Aallot kuulivat hurjia tarinoita hänen lapsuudestaan ja eri vaiheista talossa. Taloon myös jäi hänen jäljiltään paljon kalusteita perheen käyttöön.
Alkuun Elina ja Klaus kantoivat talosta pois vain muutamia 80-luvun huonekaluja ja tekivät tilalle kalustelöytöjä navetan ylisiltä. Muovimatot peitettiin kirpputoreilta hankituilla räsymatoilla. Mökin sisustus on muutenkin toteutettu pienellä budjetilla, missä avuksi on ollut Klausin kirpputoriharrastus. Lähes koko sisustus on kierrätettyä, sillä kalustelöytöjä on tehty myös roskalavoilta ja huutokaupoista.
Ensimmäiset kesät Aaltojen mökillä oli koko ajan vieraita, mutta nuorelle perheelle ystävien täyteinen elämä oli vain ihanaa. Aikaa remonteille oli vain vähän, koska pienet lapset suojelivat liialliselta remontoinnilta.
– Tapetoimme yöaikaan, kun lapset nukkuivat, Elina muistelee hymyillen.
Isojen remonttien kanssa ei pidetty kiirettä. Elinan ja Klausin mielestä oli kiva ensin elää talossa ja miettiä kiireettä, miten sitä remontoitaisiin. Kaikki remontit ja korjaukset on tehty maltilla ja huolellisesti, huone ja projekti kerrallaan. Päätalon lisäksi oman aikansa ovat ottaneet navetan ja saunarakennuksen remontit.
Remonteissa Elinalla ja Klausilla on ollut selvä missio: säilyttää 1930-luvulla rakennetun talon oma tyyli. Vaatimaton, lautarakenteinen talo on saanut heistä uudet, kunnioittavat omistajat, eivätkä Aallot ole tehneet taloon suuria modernisointeja. Huussi on edelleen pihan perällä, ja pihasauna lämpenee loma-aikaan päivittäin.
– Pihasauna pesuvateineen muistuttaa nostalgisesti lapsuuteni mummola-ajoista. Mökkisaunaan kuuluu juuri tällainen vaatimattomuus. Olemme jotenkin kaiken hyvin yksinkertaisen ystäviä, Elina sanoo.
Joulunviettoon mökille Aallot suuntaavat jo hyvissä ajoin ennen aattoa. Talossa pidetään minimilämpöä, kun se on tyhjillään, ja talvella lämmitys vie oman aikansa. Rakennusta lämmitetään pääasiassa keittiön puuhellalla. Kun Klaus virittelee tulia, muut kantavat tavaroita autosta mökkiin ja lapioivat kulkupolkuja pihamaalle.
Perillä kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Kuusi haetaan omasta metsästä ja tuodaan tupaan aikaisintaan aatonaattona.
Joulun ruokalista rakentuu perinteisistä elementeistä rosolleineen ja kinkkuineen. Elinan iloksi Amos-poika osallistuu mielellään ruoanlaittoon. Jo useana jouluna heillä on ollut tähtäimessä löytää täydellisen perunalaatikon ohje. Tavoitteena on maku, jollaisesta Elinalla on muisto lapsuudestaan.
– Ohjetta on hiottu jo pitkään ja nyt ollaan jo aika lähellä täydellisyyttä, Elina nauraa.
Nappaa Aaltojen parhaat ideat!
