Tervetuloa Kissankulmaan! Toni ja Kati kuorivat muovipintojen alta esiin jämerän maalaistalon – ”Korkeat huoneet hurmasivat meidät heti”
Toni ja Kati palasivat kotiseudulleen ja kunnostivat yli satavuotiaan pohjalaistalon. Vaikka remontti jatkuu edelleen, perheen haave tilavasta ja vanhasta talosta toteutui.
Tulikohan meistä nyt kodittomia? Tämä ajatus ehti käydä Toni ja Kati Kosken mielessä, kun heidän pieneksi jäänyt omakotitalonsa meni kaupaksi odotettua vikkelämmin. Pariskunnan haaveissa oli ollut jo pidemmän aikaa todella vanha talo, mutta kun Katin pikkuveli vinkkasi Jurvassa myyntiin tulleesta pohjalaistalosta, alkoi pari innostua.
– Emme me vakavissamme olleet suunnitelleet kotiseudulle palaamista, mutta lähdimme katsomaan taloa uteliaasti. Korkeat huoneet, tilavuus ja tunnelma hurmasivat meidät heti. Pihapiiri ja miljöö olivat myös kovasti meidän mieleen. Tuntui melkein, että talo päätti paluusta puolestamme, pari kertoo.
Talo on toinen kahdesta, jotka eräs isäntä oli rakennuttanut pojilleen. Rakennusmateriaalit isäntä hankki omalta tilalta tai kylästä. Jopa naulat taottiin omassa tai naapurin pajassa. Talossa on tarinan mukaan toiminut myös kylän ensimmäinen pankki.
Toni ja Kati tekivät kaupat kodista kesällä 2016 ja nimesivät talon Kissankulmaksi. Talon edellisestä peruskorjauksesta oli kulunut noin 60 vuotta.
– Muovia oli seinillä ja lattiassa, joten joka paikka oli laitettava uusiksi, Kati sanoo.
Talo oli kuitenkin asuttavassa kunnossa, joten perhe muutti kolmen lapsen kanssa keskelle remonttia. Tiskit he pesivät kylppärissä ja kokkasivat ruuan pienellä hellalla. Kylpyhuoneremontti kesti kaksi kuukautta, kun pesutilat piti purkaa täysin.
– Onneksi lähistöllä asui perhettä ja sukulaisia, joiden luokse taapersimme pesulle, Kati kertoo.
Talon mukana ostettiin hetekallinen räsymattoja. Osaan mattorullista oli nuppineulalla kiinnitetty kauniisti tekstattu lappu ”joulumatot”.
Vanhoja menetelmiä ja materiaaleja suosivan remontin jälkeen kotia on sisustettu maalaistaloon sopivilla kalusteilla: ei uudenkiiltävillä, vaan sopivasti vanhoilla ja jämerillä. Elämisen merkit saavat näkyä ja osumat eivät haittaa, sillä lapsiperheessä niitä tulee vain lisää. Katin luottohankintapaikkana toimivat Tori.fi ja nettikirppikset.
– Minulla on taipumus löytää huonekaluja, joiden kotiin saamiseksi tarvitaan joko isompi auto, peräkärry, monta kantajaa tai jopa isompi talo. Hiljattain bongasin meille roskalavalta pianon. Ei meillä kukaan sitä soita, mutta se sopii tänne hyvin, Kati sanoo ja nauraa.
Sisustaminen ja huonekalujärjestyksen vaihtaminen on Katille mieluista puuhaa. Kirppislöydöistä huolimatta taloa ei suinkaan ole ahdettu täyteen tavaraa, päinvastoin. Väljempi on Katista parempi. Arvokas vanha talo on myös muokannut Katin sisustussilmää.
– Väripalettini on laajentunut, mutta edelleen suosin hillittyjä perusvärejä, joihin voi lisätä voimakkaampia vivahteita. Tapettien myötä olen innostunut myös kuvioista. Me olemme Tonin kanssa hyvä tapetointitiimi. Minä olen liisterinlevittäjä, Toni lätkii vuodat seinille, Kati toteaa.
Kotia on sisustettu maalaistaloon sopivilla kalusteilla: ei uudenkiiltävillä, vaan sopivasti vanhoilla ja jämerillä.
Sisustukseen oman tervehdyksensä ovat jättäneet myös talon aiemmat sukupolvet. Olohuoneen vaalea talonpoikaisrokokoo-kalusto on luultavasti tehty taloon 1930-luvulla. Kruusatun kultaisen peilin taakse on kiinnitetty lappu, jossa lukee: tämä jää sille, joka tähän jää.
– Jos me joskus muutamme täältä pois, saavat ne jäädä tänne seuraavia varten, Kati toteaa.
Kultaisen peilin taakse on kiinnitetty lappu, jossa lukee: tämä jää sille, joka tähän jää.
”Korkeat huoneet ja talon tunnelma hurmasivat meidät lähes kättelyssä.”
Talon rakennusmateriaalit isäntä hankki omalta tilalta tai kylästä. Jopa naulat taottiin omassa tai naapurin pajassa.
