Kirsi remontoi keittiön alle tonnilla: ”Tein remontin itse, yksinhuoltajan budjetilla”

Erosimme puolisoni kanssa neljä vuotta sitten ja lunastin yhteisen omakotitalomme itselleni. Olimme rakentaneet talon vuonna 2002, eikä sitä ollut juuri remontoitu sen jälkeen. Toiset vaihtavat eron jälkeen hiustyyliä, minä mylläsin koko talon.

Aloitin remontin keittiöstä, joka oli alkuperäinen. Olimme tilanneet sen Puustellilta, ja kalusteet olivat kestäneet hyvin aikaa. Ajatuksenani oli tuoda keittiöön hieman ruotsalaista maalaishenkeä. Minulla oli pieni skafferi-kyltti, jonka olin ostanut aiemmin kirppikseltä, ja aloin miettiä, pystyisinkö rakentamaan keittiöön haaveilemani ruokakomeron.

Olimme aikoinaan asentaneet keittiöön kaksi jääkaappia. Tajusin, etten tarvitse molempia, kun asun tyttäreni kanssa kaksistaan. Siirsin toisen jääkaapin autotalliin, ja tilalle jäi juuri ruokakomeroksi sopiva kolo. Aika nopeasti löysin Torista vanhan ruokakomeron oven. Kyltti ja ovi olivat siis valmiina jo ennen kuin aloimme edes rakentaa skafferia.

Keittiö ennen remonttia:

Olin veljeni kanssa aiemmin rakentanut talon rappusten alle komeron, josta jäi yli puutavaraa. Sitä hyödynsimme komerossa, josta tein veljelleni tarkat suunnitelmat. Seinät tehtiin lastulevyn päälle helmipaneelista, hyllyt rimoista ja liimapuulevystä.

Olin aina haaveillut William Morrisin Pimpernel-tapetista. Keksin, että keittiöön se kävisi kivasti, eikä kallista tapettia tarvitse kovin paljoa, kun sitä ei vedetä lattiaan asti. Koska miesystäväni oli suurena apuna, uskalsin lähteä tapetointiprojektiin. Seinät maalasin Frenchic-kalkkimaalin sävyllä Green with Envy, joka sopi tapettiin täydellisesti. Sekä tapetti että maali ovat kestäneet hyvin, vaikka niihin välillä tuleekin vesiroiskeita.

William Morrisin tapetti on Kirsin suosikkijuttu keittiössä. ”Meillä ei ole punaista vaan vihreä lanka”, Kirsi sanoo. Ikkunan eteen asennettu allas ihastuttaa usein vieraita. Ikkuna pysyy siistinä, kun vesiroiskeet jaksaa pyyhkiä tiskaamisen jälkeen.

Halusin myös eroon korkeasta ovellisesta yläkaapista, jonne ylettyäkseni piti aina puljata jakkaran kanssa. Työskentelen huonekaluliikkeessä ja eräänä päivänä bongasin jätelavaltamme täystammisen ruokapöydän, josta oli vain yksi jalka rikki. Entinen puolisoni sahasi siitä avohyllyt seinälle ja vedin ne puuöljyllä samansävyisiksi. Kannattimet hankin Clas Ohlsonilta. Pöytää jäi ylikin, ja tällä hetkellä hyödynnän sitä vessan remontissa.

Kaapistot olimme maalanneet entisen puolisoni kanssa jo ennen eroa, joten vaihdoin niihin vain nahkaiset Ikean vetimet. Se olikin keittiön isoin investointi.

Suuri baaripöytä oli ennen työpisteeni, mutta tajusin, etten jaksa tehdä töitä seisten koko päivää. Wieniläistyyliset baarijakkarat löysin Torista ja maalasin ne itse mustiksi. Tuoleja oli alun perin neljä, ja kaksi ylimääräistä toimii nyt kukkapöytinä.

Koko remontin tein itse, yksinhuoltajan budjetilla. Pyrin aina ostamaan kaiken ensisijaisesti käytettynä ja kierrätettynä. Olen myös tunnettu siitä, että pelastan tuttujen romuja. Autotallissani on esimerkiksi lipastojen kansia, massiivipuuta ja reklamaatiopalautuksia.

Skafferi eli ruokakomero oli Kirsin pitkäaikainen haave, jonka koon jääkapin paikka saneli. ”Isompi skafferi olisi ihana, jotta siihen mahtuisi tarjoiluastioita.”

Kodinkoneita olen vaihtanut sitä mukaa, kun ne ovat menneet rikki. 20 vuotta vanhan jääkaapin ovi alkoi näyttää kuluneelta, vaikka kaappi edelleen toimi. Liimasin oviin decoupage-arkit, joissa on auringonkukkia. Ne sopivat tapettiin ja freesasivat jääkaapin ilmeen.

Olen oivaltanut, että tekemällä oppii ja saa samalla lisää rohkeutta. Nyt jälkikäteen olen huomannut, että jotkut remontin alkuaikojen tapetoinnit olisi voinut tehdä eri tavalla. Toisaalta pienet virheet pystyy aina korjaamaan maalaamalla, ja jos lopputulos on tosi pahannäköinen, voi sen peittää taululla ja naulakolla.

Lue lisää Kirsin kodista ja sen remontista jutustamme täältä. Sisustusta voi ihailla myös Instagramissa tilillä @pieni_paivansade.