Olohuoneen matto. Siinä venytellään, tehdään läksyjä, leikitään koiran kanssa ja siinä tyttäreni treenaavat tanssisarjoja.

Pidän alkuillan fiiliksestä. Jos olen töissä, yleensä siinä kohtaa alkaa hahmottua illan agenda. Kotona taas alkuilta on yleensä päivän rauhallisin hetki: tytöt ovat lähdössä tanssiin, ruoka on syöty ja on aikaa tehdä omia juttuja, kuten lukea, laittaa naamio kasvoille tai tehdä nopea kotijumppa.

Irtisanouduin muutama vuosi sitten Maikkarilta ja vaihdoin työpaikkaa. Sain kokeilla duunia, joka vaati hallinnollisten asioiden organisointia, ja havaitsin, ettei se ole juttuni. En ollut työssä hyvä, ja oli varmasti minun ja työyhteisön onni, että lähdin. Palasin nykyiseen työhöni ja osasin arvostaa sitä entistä enemmän paluun jälkeen.

Itseapukirjoissa kehotetaan elämään oman näköistä elämää. Tähän pyrin. Yritän tehdä päätökset itsenäisesti, en miellyttääkseni muita. Minulle on aika lailla sama, jos joku arvostelee minua. Tärkeintä on, että olen sinut tekemisteni kanssa. Tv-työ on ollut tähän hyvä koulu. Ikinä ei voi miellyttää esimerkiksi kaikkia katsojia, ja siksi sellaista ei kannata yrittääkään.

Saisin hilattua asumis­menojani alemmas muuttamalla pienempään asuntoon tai kauemmas keskustasta. Kodista en kuitenkaan halua tinkiä. Paikka on tärkeä minulle ja tytöilleni. Pidämme Punavuoren hengestä, ja lasten koulu on ihan vieressä. He lähtevät kotoa viisi minuuttia ennen kuin tunnit alkavat.

Ruokaostoksilla voi säästää kuukaudessa kymppejä tai satasia vain vertailemalla hintoja. Kilohintoja kannattaa seurata muissakin kuin punnittavissa tuotteissa.

Pidän siitä, kun kesälomien jälkeen kaupunki palaa arkeen. Näen samat koiranulkoiluttajat koiralenkeilläni säännöllisesti, ja lähikoulujen ja päiväkotien lapset ilahduttavat. Kaupungin sykkeen havaitsee erityisesti syksyisin.

Parhaat ystävät iloitsevat toistensa onnistumisesta. Heidät tunnistaa myös siitä, että heidän seurassaan tulee hyväksytyksi virheineen päivineen.