Kotivinkki

Kirkkoherra Kari Kanala: "Eriäviä mielipiteitä kannattaa kuunnella"

Kirkkoherra Kari Kanala: "Eriäviä mielipiteitä kannattaa kuunnella"

Kirkkoherra Kari Kanala haluaa viedä Jumalan sanan lähelle ihmistä. Siksi hän kutsuu seurakuntansa kaljalle ja katsoo kirkossa jalkapalloa.
Teksti Elisa Miinin
Kuvat Pia Inberg
Mainos

Kirkkoherra Kari Kanala luotsaa helsinkiläistä Paavalin seurakuntaa esikuvansa Lutherin hengessä. Vaikka välissä on 500 vuotta, miehiä yhdistää halu uudistaa. Luther teki sen nousemalla katolisen kirkon anekauppaa vastaan, Kanala viemällä kirkon sinne, missä ihmiset ovat – vaikka baariin.

Kanala keksi kirkkokaljat Lutherin juhlavuoden kunniaksi. Niinä viikkoina, kun Kanala on saarnavuorossa, hän juo jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit ja siirtyy sitten läheiseen baariin.

– Jutut menevät Lutherin piikkiin ja juomat omasta kukkarosta.

Kaljalla on ollut 20–40 ihmistä, ja juttu on jatkunut virallisen keskustelun jälkeenkin. Uskosta puhuminen baarissa on matalan kynnyksen toimintaa, jota Kanala haluaa tarjota enemmän. Paavalin kirkossa on myös nukuttu sunnuntaisin yhteisiä päiväunia ja katsottu jalkapalloa. 

– Olisi huolestuttavaa, jos tekoni eivät herättäisi vastareaktiota. Mutta ajattelen niin, että kirkko on yhteisöllinen tila, joka kutsuu kokoontumaan, vaikka sitten jalkapalloa katsomaan.

Kanala on on työskennellyt merimieskirkossa Hampurissa ja Lontoossa, järjestänyt metallimessuja ja ehtoollisia rockfestivaaleilla, ollut ehdolla eduskuntavaaleissa ja vihkinyt pareja tele­vision Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa.

Hän ihailee toimeen tarttuvia kollegojaan ja sanoo, että kirkko on juuttunut liiaksi väittelemään tasa-arvoisesta aviolaista. Pitäisi tehdä päätös, että kaikki voivat saada kirkollisen vihkimisen tai siunaamisen. Samalla voisi kääntää huomion muihin asioihin, kuten eutanasiaan.

Yhteiskunnan suurimpina ongelmina Kanala pitää yksi­näisyyttä ja syrjäytymistä. Eri puolilla maailmaa on nähty esimerkkejä siitä, mitä toimettomuus synnyttää nuorten miesten keskuudessa.

– Joulu tarjoaa meille mahdollisuuden huomioida ne, joilla ei ole ketään. Näemmekö toisissa ihmisissä Kristuksen, jolla on nälkä ja jano eikä yösijaa kylmää vastaan?

Kanala liikkuu puhuessaan sujuvasti nykyhetkestä 2 000 vuotta taaksepäin ja takaisin. Hänelle Raamatun tapahtumat ja ihmiset ovat luonteva osa arkea.

Kanala haluaa toimia kirkossa, joka keskittyy apostoli Paavalin sanoman ytimeen: uskoon, toivoon ja rakkauteen.

– Otettaisiin opiksi siitä, miten Jeesus välitti lähimmäisistä ja toimi yhteiskunnassa.

Käytännössä se tarkoittaa, että kirkon pitäisi esimerkiksi kertoa omat tavoitteensa silloin, kun Suomessa tehdään uutta hallitusohjelmaa. Suuntaa tulisi näyttää myös lasikattojen rikkojana ja nuorten aseman vahvistajana. Kana­la toivoo, että kirkollisvaalien tapaan äänioikeus laskisi muissakin vaaleissa 16 ikävuoteen.

– Kun nuoret saavat vastuuta, he käyttävät sen hyvin.

Eikä saa unohtaa lapsia, senioreita ja maahanmuuttajia. Jos kirkko ei tue heikoimpia, niin kuka sitten?

Kanala pysähtyy pohtimaan Raamatun kohtaa, jossa todetaan, ettei kansalle kelpaa sen paremmin Johannes Kastajan asketismi kuin Jeesuksen iloinen syöminen ja juominenkaan. Se tuntuu lohdulliselta. Ja toisaalta, koska Jeesus, jos kuka, rohkeni mennä epämukavuusalueelle ja viihtyi kiisteltynä henkilönä, pitäisi kirkonkin toimia niin.

Yksi Kanalan konkreettinen teko syrjässä olevien tukemiseksi on Hiljaisen viikon näytelmä Paavalin kirkossa.

Se toteutetaan yhdessä vapautuvien ja koeajalla olevien vankien Portti-teatterin kanssa.

Päättyvä vuosi tuntuu papistakin hurjalta. Britit eroa­vat Euroopan unionista, ja Donald Trumpista tulee Yhdys­valtain presidentti. Mitä tapahtuu, jos nationalistinen Marine Le Pen voittaa Ranskassa ensi keväänä?

Kanalan mielestä kirkon tehtävä on sovitella kärjekästä vastakkainasettelua. Ja jos vesi joskus seisahtuu, pitää herä­tellä keskustelua virtaamaan.

– Kirkon pitää unohtaa virallinen roolinsa ja ottaa arvojohtajan paikka myös sosiaalisessa mediassa. Siellä käytävään keskusteluun meillä olisi paljon annettavaa.

Tuttavat tietävät, että juuri sosiaalisesta mediasta Kana­lankin parhaiten tavoittaa. Hän pyrkii vastaamaan kaikkiin siellä saapuviin kysymyksiin ja viesteihin, vaikka mielipide olisi vastakkainen hänen omien arvojen kanssa.

– On tärkeää, ettei vietä aikaa vain samanmielisten kanssa. Eriäviä mielipiteitä kannattaa kuunnella, sillä ne voivat avata uusia näkökulmia ajatteluumme.

Omassa työssään Kanala haluaa viestittää armon ilosanomaa. Parhaat asiat elämässä ovat lahjoja taivaasta. Kahden kariutuneen avioliiton jälkeen Kanala ei voinut kuvitella, että löytäisi rinnalleen sielunkumppanin ja tulisi isäksi 49-vuotiaana. Niin kuitenkin kävi. Kanalan poika
on nyt puolivuotias.

Armoon liittyy sekin, että saamme aloittaa uudestaan. Ja että riitämme ja kelpaamme sellaisina kuin olemme.

Kanala haluaa luoda ympäristön, jossa Jumalan etsiminen on helppoa. Epäilykin kuuluu asiaan.

– Liian vahva usko ei ole mistään kotoisin. Se sulkee silmät muiden ymmärtämiseltä.

Kun oma usko horjuu, kirkko tarjoaa yhteisön, jonka voimaan tukeutua. Tiukassa paikassa hän tarttuu Herran siunaukseen. Tuntuu hyvältä ajatella, että sen sanoin on rukoiltu ihmisten puolesta 3 000 vuotta.

– Pyydämme, että meitä kannetaan ja meistä pidetään huolta. Sitä työtä haluan tehdä omassa seurakunnassani.

Joulu on vuoden kierrossa se hetki, kun kirkosta tulee osa tapakristityn arkea. Kokoonnutaan laulamaan kauneimmat joululaulut ja hiljennytään.

– Minun tehtäväni on muistuttaa, että kirkko on auki vuoden jokaisena päivänä.

Kirkon pitää olla yhtä aikaa tehokas ja tehoton, Kanala sanoo. Tehokas viestissään ja tehoton siinä mielessä, että ihmisten kohtaamiselle on aina aikaa.

Jouluna tärkein viesti nousee evankeliumista.

– Miten hienoa, että juuri köyhät paimenet saivat ison duunin viedä viestin Jeesuksen syntymästä. Ilosanoma kerrottiin ensimmäisenä alipalkatulle marginaalille.

Se muistuttaa, että ihmisillä on rauha ja hyvä tahto, edes hetken aikaa. Samaan viitataan tutussa joululaulussa Arkihuolesi kaikki heitä.

– Maailman raskaus ei ole uusi asia, mutta varjosta tulee valoa ja raskauden jälkeen koittaa keveys. Joulu kutsuu meitä kohti iloa.

Minun arkeni

Iloa arkeeni tuo se, miten paljon pieni poikani kasvattaa minua ihmisenä.

Uskon Jumalan hyvyyteen ja Paavalin ajatukseen: ”Voita sinä paha hyvällä.” Uskon myös,  että parhaat asiat elämässä tulevat armosta. En olisi voinut kuvitella, että minusta tulee isä tässä iässä, että saan vaimon, ja että minulla
on työ, joka on merkityksellinen ja jossa voin toimia arvojohtajana.

Syntini on kuolemansynneistä hengen velttous. Voisin rukoilla enemmän. Välillä olen myös itsekeskeinen. Käytän liikaa aikaa somen ja jalkapallon seuraamiseen.

Jouluna satsaan aattona pappina toi­mimiseen, joulupäivänä ihmisenä olemiseen ja perheestä nauttimiseen ja tapaninpäivänä itsee­ni miehenä ja katson Valioliigaa. 

Juttu on ilmestynyt Kotivinkissä jouluna 2016.

Julkaistu: 12.1.2017
Katso myös nämä