Kirjailija Riikka Ala-Harja huomasi, miten mielipide aleruoasta muuttui: ”Nyt oranssit laput ovat cool ja paras säästövinkkini”

Paras hetki

Olen maalaisorientoitunut, joten parhaat hetkeni koen metsässä tai helsinkiläisessä puistometsässä. Myös kaikki urheilu, jumpat ja etenkin joukkuelajit ovat kivoja. Jos pelataan yhdessä joukkueena vaikka ultimatea, ja saadaan maali aikaan, se on tosi tyydyttävää. Ultimatessa heitellään syötellen frisbeetä toiselle.

Paras tapa säästää

Oranssit laput kaupassa: eli miinus 30 tai 60 prosenttia. Se on säästämistä ja myös hyvää hävikkikierrättämistä. Minulla on niitä aina ostoskorissa, ja niiden status on vuosien varrella muuttunut. 20 vuotta sitten ne nolottivat minua, mutta nythän ne ovat ihan cool. Ne ovat omaehtoinen apuraha itselleni.

Paras paikka kotona

Se on sänky. Olen sellainen illan torkku, lyhdyt sammuvat kello 22. Mutta olen myös yöheräilijä. Herään kahden, kolmen aikaan yöllä. Ehkä se liittyy tähän ikään. Luen sitten aika paljon kirjoja kolmen ja viiden välillä. Näin käy hyvin usein.

Paras valinta

Se, kun uskalsin mennä Jyväskylän ylioppilasteatteriin. Sen jälkeen pyrin teatterikouluun, jonne pääsin heti. Ja se taas toi minut fiktiivisen draamakirjoittamisen pariin.

Paras kohtaaminen

Minulla oli kirjasto­keikka Siikaisissa, jossa olen aikoinaan asunut ja aloittanut koulunkäynnin. Siellä tapasin ainoan bestikseni 45 vuoden jälkeen. Tunnistin hänet heti katseesta ja silmistä ja palasin hetkeksi vuoteen 1975.

Paras päivä

Sellainen päivä, joka sisältää liikuntaa. Hyvän päivän aikana viipyilen ja rauhoitun, mutta myös toimin. Olen vähän suorittaja, kävelen kovaa ja juoksen muun muassa puolimaratoneja. Ystäväni kanssa kävellessä jutellaan. Ja kun kävelemme rinnakkain, ei voi katsoa toista silmiin. Silloin uskaltaa ehkä puhua vähän intiimimmistä asioista, kun ei ole katsekontaktia.