Kirjailija Pirjo Hassinen oppi säästäjäksi kuusikymppisenä – ”Se oli hirveä yllätys ja vastoin luonnettani”

Ihan parasta arjessa

Rakastan aamuja. Ja koska herään vasta yhdentoista maissa, päivä on jo hyvällä mallilla ja voin vain hypätä mukaan siihen vauhtiin. Aikaisia herätyksiä vihaan, silloin olen aivan turta.

Paras satsaus

Minusta kuoriutui 60-vuotiaana osakesäästäjä, vaikka en ole koskaan aiemmin osannut säästää rahaa. Se oli hirveä yllätys ja vastoin luonnettani. Olen sellainen heinäsirkka, en muurahainen. Nyt olen löytänyt itsestäni pienenpienen muurahaisen ja kyvyn miettiä, mihin rahaa kannattaa laittaa.

Paras paikka kotona

Työpöytäni ääressä koen suurimmat ilon hetket. Pöytä on pieni Lundian pätkä. Kun kevättalvella iskin viimeisen pisteen romaanilleni, olin jälleen riemuissani.

Paras valinta

Valitsimme mieheni kanssa toisemme syksyllä 1977. Tuntui, kuin olisin tullut tähtitarhaan! Olimme ensimmäisen vuoden opiskelijoita Jyväskylän yliopistossa. Arvostan mieheni inhimillistä ymmärrystä, älyllisyyttä ja pohjatonta leikkisyyttä.

Paras tapa rentoutua

Hyvän tv-sarjan löytäminen ja sen katsominen tunti­tolkulla on rentouttavaa. Se muistuttaa vähän kirjan lukemista. Nyt katsomme ranskalaista Le Bureau -sarjaa.

Paras neuvo

Sanonta kuuluu: ”Kuinka elefantti syödään? Paloina.” Tässä on ollut minulla opettelemista. Pitää hyväksyä se, että kaikki iso syntyy pienistä palasista. Silloin mahdottomatkin tehtävät tulee tehtyä.

Paras oivallus

En ole aiemmin ollut tartu hetkeen -ihminen. Korona on opettanut, että loppu ei ehkä tulekaan 85-vuotiaana vaan se voi tulla yhtäkkiä kenelle tahansa. Loppu voi olla epäloogisen lähellä.

Kuva: Otava / Katja Lösönen