Kirjailija Katja Kettu: ”Sänkyni yläpuolella riippuu aina jonkun lempitaiteilijani maalaus”

Sellainen joka ei tuomitse mutta sanoo, jos menen metsään. Sellainen, johon voi luottaa ja jonka puolesta itse tekisi kaikkensa. Lapista niitä löytyy muutama.

Missä tahansa, missä ei tapahdu liikaa kirjoittamisen ulkopuolisia asioita ja saan olla tarvittaessa yksin.

Ihmissuhteissa on vaikeaa olla aina rehti, reilu ja rehellinen tai edes tietää, mitä itse haluaa. Mutta "vanha" rovaniemeläinen sananlasku on aina oikeassa siinä, että huonosti käy, kun lähtee liikaa kähmimään. Parempi siis olla rujonkin rehellinen, ei tule väärinkäsityksiä.

Sängyssä kissojen kanssa. Minulla on metallitaotuin koristein valmistettu sänky, jonka yläpuolella riippuu aina jonkun lempitaiteilijani maalaus. Herätessäni näen paljon valoa kaari-ikkunoista ja vähän päätä nostamalla myös meren.

Ettei kaikkia voi miellyttää. Joitakin ihmisiä nyppii persoonani, vaikken tarkoita olla ärsyttävä. Vastaavasti en tykkää kaikista ihmisistä. Filosofiani on, että jokainen saa toimia oman vapautensa rajoissa mutta muita satuttamatta.

Ennen esikoisromaaniani jätin päivätyöt, hain ja pääsin yliopistoon ja päätin, että nyt jos koskaan kannattaa yrittää. Eläke ei ehkä kerry, mutta onnellinen olen tästä virheestä.

Rutiini. Elokuussa se oli sitä, että heräsin iltapäivästä, laskeuduin vuorenrinnettä uimaan luonnonpoukamaan ja saavuin vuokrakotiin kirjoittamaan, kun aurinko laski.

Kun olimme siskojeni kanssa sukeltamassa Meksikossa, hurja aallokko yläpuolella ja pohjassa patsaspuisto. Pidimme toisiamme kädestä, ettei meri olisi vienyt. Tuntui mahtavalta olla siinä yhdessä ja katsoa laskevan auringon säteiden taittumista syvenevään veteen.

Katja Ketun Rose on poissa ilmestyi syksyllä 2018 ja oli Finlandia-ehdokkaana.