"Niin kauan kuin muistan, olen reagoinut kaikkeen uuteen sanomalla, että kaikenlaista sitä on. Kuulostaa yksinkertaiselta toteamukselta, mutta siinä on paljon sisältöä. Se on hyväksyvä lause. Se antaa siunauksen kaikenlaiselle uudelle ja omituiselle.

Samalla se on ainoa suojautumiskeino kaikenlaisuuden paineelta. Paine on läsnä joka päivä kaupassa, joka päivä tv-kanavaa valitessa, joka päivä joka paikassa. Nykyään on kaikenlaista enemmän kuin ennen. Ennen oli paremmin, sillä sitä helpompaa ihmisellä on mitä vähemmän on valinnanvaraa. Ennen oli kolme juustoa, nyt on 140. Syön mielelläni samaa juustoa, sillä uuden testaaminen on aina riski. Kokeilunhaluiset ihmiset ovat omituista porukkaa.

Lähes kaikki kiinnostuksen kohteeni on keksitty 1800-luvun puolella. Esimerkiksi urheilussa oli ennen juoksu, hyppy ja heitto. Miksi tarvitaan vielä muita? Mihin tarvitaan sup-lautailua? Jostain syystä rupesin pelaamaan sählyä viidennellä luokalla. Se on viimeinen kerta, kun olen ottanut vastaan jotain uutta harrastuspuolella.

Jos aina olisi ajateltu näin, ei ehkä olisi tehty löytöretkiä ja löydetty uusia mantereita. Toisaalta 1500-luvulla oli niin vähän kaikenlaista, että saatettiin tarvita uudenlaista. Mutta ei enää. Se piste on saavutettu kauan sitten.

Nykyään sattumaltakin törmää riittävään määrään asioita. Mitään ei tarvitse etsiä. Ammatissani olen tarkkaillut etäältä kaikenlaisen olemassaoloa, vaikuttunut siitä ja kirjoittanut kirjan. Omaan elämänpiiriini mahtuu vain vähän kaikenlaista. Pidän elämäni yksinkertaisena.

Olen vain vähän kunnianhimoinen. Minun ei tarvitse kehittyä missään asiassa. Se, että olen pärjännyt hyvin, on sattumaa. Kun tuntee tarpeeksi ihmisiä, ei tarvitse omia ansioita päästäkseen elämässä eteenpäin.”

Miika Nousiaisen uusin kirja Juurihoito julkaistiin viime kesänä. Kirjasta on myös tehty näytelmä.

Kuvitus Sari Vahe / Istock