Kiitos päiväkodin supernaiset! Ville, 6, suunnitteli ja äiti Sanna toteutti lahjalapaset – ”Kerta kaikkiaan ihana ajatus, että poika näkee heidät supernaisina”
Ville ehdotti, että äiti Sanna Höök neuloisi päiväkodin henkilökunnalle kiitokseksi superlapaset. Neulomisurakan varrella oli epäonnea – väärän kokoisia peukalon aukkoja ja lapasia rouskuttelevia koiranpentuja – mutta onneksi kolmannella yrityksellä lapaset onnistuivat.
Kylläpäs olet neulonut superhienot lapaset! Miten sait niihin idean ja kenelle ne on tehty?
Idea on peräisin pojaltani Villeltä. Pähkäilin puolitoista vuotta sitten joulun alla, miten muistettaisiin ja kiitettäisiin poikani päiväkotiryhmän ohjaajia kuluneesta syksystä. Edellisvuotena olin neulonut heille villasukat. Ville, joka oli tuolloin nelivuotias, väläytti idean, että neuloisin "supertäti-lapaset". Jokaisella olisi oma supervoima ja omat värit.
Mitä ajattelit ensimmäisenä, kun kuulit Villen suunnitelmasta?
Olin iloinen hänen innokkuudestaan. Olihan se kerta kaikkiaan ihana ajatus, että poika arvostaa päiväkodin henkilökuntaa ja näkee heidät supernaisina. Minulle oli tärkeää toteuttaa Villen visio. Samalla epäilytti, riittääkö osaamiseni. Päätin kuitenkin antaa fiiliksen viedä! Suunnitteleminen oli koko projektin mukavin osuus. Ville antoi ohjeita ja minä piirsin tietokoneohjelman ruuduille hänen visioitaan supertädeistä.
Miten toteuttamispuoli sujui, oliko matkan varrella mutkia?
Toteutus oli melkoista tunteiden vuoristorataa. Vasta lapasten kolmas versio sai suunnittelijalta hyväksynnän. Ensimmäisten kohdalla tein kokemattomuuttani tyhmiä mokia. Silmukoin ensin hahmot ja kuviot, mutta lapasista tuli jäykät, liian suuret ja epämukavat. Homma tyssäsi siihen, että peukalon aukko olikin aivan liian pieni. Ohjaajat eivät saaneet lapasia joululahjaksi. Harmitti, mutta Ville jaksoi tsempata ja ehdotti, että annetaan lapaset kevätjuhlassa.
On huikeaa, kuinka paljon puikkojen heilutus voi tuoda iloa elämään. Se rentouttaa, lievittää kipua ja kaiken lisäksi tekeleillään voi ilahduttaa muita!
Mitä tapahtui lapasten kakkosversioille?
Niihin Ville lisäsi uutena juttuna jokaiselle ohjaajalle oman pohjavärin. Kun homma alkoi olla höyrytystä vaille valmis, koiranpentumme Doris päätti rouskutella luomukset pilalle. Oma fiilis oli aika lohduton. Ville lohdutti ja tunnusti, että hänestä lapaset olivatkin olleet ihan liian tylsät – niistä puuttuivat sateenkaaren värit.
Entäs sitten kolmannet lapaset, tuliko suunnitelmiin taas muutoksia?
Uutena juttuna Ville toivoi tekstejä kämmenpuolelle ja keksi sen, että toisten hahmojen viitta lepattaa ja toisten roikkuu. Päätin neuloa mahdollisimman paljon ja silmukoida mahdollisimman vähän, ettei lapasen muoto tai mukavuus kärsisi. Ville vaati vielä viime metreillä lisäyksiä lapasiin. Superhahmojen ääriviivat esimerkiksi piti silmukoida kimaltelevalla mustalla langalla. Jos aika ei olisi loppunut, tahkoaisin varmaan vieläkin lapasten parissa!
Lue juttu myös toisesta suunnittelijataiturista. Väinö, 5, suunnitteli unelmien sukat itselleen ja siskolleen – ja mummi tietysti neuloi ne! Katso iloisenkirjava lopputulos.
Toteutatko usein lapsesi ideoita ja jos, millaisia ne ovat olleet?
Meillä on Villen kanssa aina kivoja yhteisiä projekteja. Ne lähtevät yleensä liikkeelle Villen ideoista. Ville esimerkiksi halusi antaa parhaalle kaverilleen syntymäpäivälahjaksi Super Mario -villasukat. Ne suunniteltiin valmiiden kuvioiden pohjalta. Villellä on uskomattoman hyvä värisilmä ja useasti kysynkin pojan mielipidettä. Villelle värien valinnassa on erityisen tärkeää se, kenelle neulomus on menossa.
Joko Villellä on sinulle seuraava projekti tiedossa?
Kyllä vain! Hän rakastaa Sonic the Hedgehog -hahmoa ja toivoo, että virkkaisin hänelle hahmon pehmoleluna. Hän oli saanut idean Pinterestiä selatessaan. Virkkaamista en todellakaan hallitse, joten pääsen taas haastamaan itseni.
Teetkö ylipäätään paljon käsitöitä? Millaisia?
Päätin kokeilla neulomista vuonna 2016 hetken mielijohteesta. Ensimmäinen villasukkani oli melkoinen sähellys, ja se jaksaa naurattaa niin minua kuin puolisoani. Sukkia alkoi kuitenkin tipahdella puikoilta. Nykyään kirjoneuleet ovat ehdoton lempparini, ja olen uskaltautunut opettelemaan myös kuvioneuletta.
Mitä käsitöiden tekeminen merkitsee sinulle?
Olen sairastellut paljon, ja neulomisesta on tullut minulle entistäkin tärkeämpi juttu. On huikeaa, kuinka paljon puikkojen heilutus voi tuoda iloa elämään. Se rentouttaa, lievittää kipua ja kaiken lisäksi tekeleillään voi ilahduttaa muita!
