”Ai te asutte siellä Puuhamaassa!” – edullisesti rakennettu kierrätyspiha Ulvilassa ällistyttää ympäri vuoden

Mitäköhän uutta siellä tänä vuonna on? Sitä Tarja ja Kimmo Huhtanen kuulevat ohikulkijoiden joskus arvuuttelevan. Monet hidastavat ja kurkistelevat heinäseipäistä nikkaroidun aidan raoista sisään. Ja onhan piha melkoinen nähtävyys: kuin ulvilalaiselle omakotitaloalueelle olisi tupsahtanut taivaalta idyllinen joulumaa.

Vaikka vanhan pihakuusen oksaan ripustetussa keinussa istuu joulupukki, toinen kiipeää talon seinän köysitikkaita ja lyhdyt lasketaan kymmenissä, suurin osa puutarhan koristeista on paikoillaan ympäri vuoden. Yksityiskohtien runsaus, runollinen rustiikkisuus ja veikeä koukeroisuus ovat nimittäin tämän pihan juttu.

Kaikki alkoi siitä, kun Tarjasta tuli seitsenlapsisen uusperheen nuorimman lapsen omaishoitaja. Koska Tarja ja kehitysvammainen Kasper olivat lähes aina kotona, pihasta haluttiin ottaa kaikki irti. 1 200 neliön tilan piti tarjota puuhaa, iloa ja inspiraatiota sekä Kasperille että Tarjalle – ja toki myös muulle perheelle. Toisen sysäyksen antoi Tarjan sisaren pellolta purettu lato, jonka kauniisti harmaantuneet hirret ja laudat olivat menossa polttopuuksi. Onneksi Tarja ja Kimmo keksivät niille muuta käyttöä.

– Sittemmin olemme purkaneet neljä muutakin latoa. Kaikki pihamme rakennukset on tehty niistä kierrätysmateriaaleista, ja siten tyyli on pysynyt samana, kertoo Tarja.

Perheen punatiilinen asuintalo sen sijaan on rakennettu vuonna 1972 ja näyttää ajalleen tyypilliseltä.

– Sanon aina, että täällä asustavat ihmiset, jotka eivät ymmärrä asuvansa 1970-luvun talossa, nauraa Tarja viitaten talon ja piharakennusten tyylieroon.

Ensin Kimmo nikkaroi talon kylkeen katetun terassin. Sen jälkeen tuli saunan vuoro. Saunan myötä tuli tarve myös puuvajalle. Ravintola- ja kauppapuuhia rakastava Kasper sai oman kahvilan.

– Kasper sai paikan, jossa hän viihtyy, ja minä pystyin paremmin tekemään puutarhahommia, sanoo Tarja.

Kun inspiraatio iskee, toimeen pitää tarttua heti.

– Kun ryhdyimme tekemään saunaa, kaivurikuski olisi päässyt paikalle vasta viikon päästä. Emme me viikkoa voineet odottaa vaan kaivoimme saunan pohjat lapiolla.

Tarja ideoi projektit, ja he toteuttavat ne Kimmon kanssa yhdessä. Kimmo hoitaa raskaammat osuudet. LVI-alalla työskentelevä Kimmo on taitava rakentaja. Toisin kuin Tarja, Kimmo alkaa pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että tilaa uusille pergoloille ja muille rakennelmille ei enää ole.

– Ai te asutte siellä Puuhamaassa! Kimmo kertoo jonkun kommentoineen hänelle heidän pihaansa.

Kaikki rakennukset on koristeltu mielikuvituksellisesti mutta edullisesti. Tarja on hyödyntänyt paljon kirpputorilöytöjä: metallitarjottimia, vanhoja vuokia, pitsiverhoja, kynttiläkruunuja ja vanhoja työkaluja. Hän näkee kauneutta myös arkisissa esineissä, kuten valurautapannuissa. Yksi esimerkki hänen kekseliäisyydestään ovat jykevät betonipilarit ulkotulien alla: ne ovat vanhoja viemäriputkia, jotka Tarja pyysi itselleen katuremontista. Ne sopivat hyvin yhteen asetelmien betonikoristeiden kanssa, joista monet ovat Tarjan käsialaa.

– Joskus näen kirpparilla jonkun esineen ja mietin, että tulen varmasti tarvitsemaan tätä. Ja aina olen tarvinnut! Täällä pihassa vierailleet ihmiset myös saattavat antaa minulle tavaroita. Käytän niitä, jos löydän niille hyvän paikan. Siitä tulee hyvä mieli, että ihmiset ovat ajatelleet minua.

Pihasauna lämpiää joka ilta. Tarjan lempihetkiä on se, kun hän hipsii talolta saunalle. Pimeinä aikoina polkua valaisevat valonauhat ja lyhtyihin sujautetut kynttilät. Vaikka siirtymä on vain parikymmentä metriä, erityisesti omaishoitaja-aikoina se oli Tarjalle tärkeä: vähän kuin lähtisi töistä kotiin. Muutenkin pihan rakentaminen, koristelu ja hoitaminen ovat antaneet hänelle usein arjessa tarpeellisen hengähdyshetken. Pihalla hänestä on tuntunut, että hän on Tarja eikä ainoastaan omaishoitaja. Harrastus on ollut jotain hänen omaansa ja saatavilla vain ulko-oven avaamalla.

– Piha on ollut pelastukseni, toteaa Tarja.

Viime vuonna 17-vuotias Kasper on muuttanut tuetun asumisen yksikköön. Hän viihtyy siellä hyvin, mutta käy mielellään kotona hoitamassa kahvila-ravintola Kasperia. Hänen tuore kiinnostuksen kohteensa ovat silmälasit, joiden kehyksiä hän on ostanut kirpputoreilta vaikuttavan määrän. Jos Kasper on kotona, kaikki halukkaat saavat hänen ravintolassaan myös näöntutkimuksen ja lukulasien sovituksen.

Tarjasta on ihanaa, kun Kasper tulee kotiin.

– Kasper on hauska ja hyväntuulinen. Hän tuo niin paljon iloa. Eikä vain meille! Jos käyn kirpputorilla ilman häntä, minulta kysytään, että mihinkäs olet Kasperin jättänyt.

Kun Kasperilta kysyy, mikä hänelle on pihassa tärkeintä, hän vastaa: kaikki. Yksi suosikeista on poreallas, joka on myös talvella kovassa käytössä.

– Tämä puutarha ei uinu koskaan, nauraa Tarja.

Marraskuun lopulle asti Tarja pidättelee itseään. Sitten hän aloittaa joulutunnelman rakentamisen valoista ja lyhdyistä. Itsenäisyyspäivään mennessä hän on pukenut puutarhan jouluun. Ohikulkijoita varten Tarja somistaa jouluikkunan – tai oikeastaan kokonaisen mökin.

– Minä olen niin jouluihminen!

Välillä ohikulkijat kysyvät, voivatko he piipahtaa aitojen sisäpuolelle pihaa katsomaan. Tarja esittelee pihaa mielellään, jos vain ehtii. Moni siellä vieraillut on sanonut pihan herättävän tunteita ja muistoja.

– Ihmiset usein sanovat, että täältä ei halua pois. Ja sitä me halusimme, tehdä oman maailmamme.

Paikan, jossa viihtyy niin hyvin, ettei edes kaipaa muualle.