Merjalla on 60 erilaista kärhöä! Hän tietää kestävimmät kärhöt, istutusniksit umpisaviseen maahan ja miten välttää talvituhot

Merja, kerro, mistä kärhöinnostuksesi sai alkunsa.

Olen luonteeltani sen tyyppinen, että kaikkea pitää kokeilla. Minulla on ollut ruusu-, pioni- ja kesäkukkahulluus – kärhöinnostus on jatkumoa niille. Istutin ensimmäisen kärhöni noin 25 vuotta sitten, se oli alppikärhö. Sitä seurasivat ’Jackmanii’ ja muut loistokärhöt, eikä loppua näy vieläkään.

Puutarhassani on tällä hetkellä noin 60 erilaista kärhöä. Minulla on niitä vähän joka lähtöön: alppikärhöjä sukulaisineen, lumikärhöjä, kruunukärhöjä, loistokärhöjä, lukematon määrä viinikärhöjä sekä ruohovartiset pensas- ja mantšuriankärhö.

Mitkä ovat mielestäsi näyttäviä, helppoja ja takuuvarmoja lajikkeita?

Tarhaviinikärhö ’Polish Spirit’ on kestävä, helppohoitoinen ja viinikärhöksi näyttävä isokukkainen lajike. Toinen takuuvarma ja runsaskukkainen lajike on tarhakellokärhö ’Arabella’. Sen versot eivät takerru kiinni tukeen, joten kiepautan kasvuston ympärille verkon.

Merjan takana puutalon seinustalla kukkii tarhaviinikärhö ’Polish Spirit’. Alkukaudella kukintavuorossa paikalla on alppikärhö.

’Rouge Cardinal’ (I–III) kasvattaa saman vuoden versoihin jopa 15 sentin kokoisia kukkia. Merja leikkaa kasvin versot syksyisin alas puolen metrin korkeudelta.

Viinikärhön luonnonlajin kukat ovat siroja, pitkäperäisiä ja hieman nuokkuvia. Lajia suositellaan V-kasvuvyöhykkeelle saakka.

Miten kunnostat kärhöjen kasvupaikan?

Maaperä pihallani on niin savista, että tänne olisi voinut perustaa savitiilitehtaan. Kaivan taimille 50 sentin syvyisen kuopan ja laitan pohjalle salaojitukseksi karkeaa soraa tai murskattuja tiilenkappaleita. Parannan savea kompostimullalla ja lisään kananlantaa varastolannoitteeksi.

Romanttinen ’Arabella’-tarhakellokärhö on Merjan suosikki, sillä se ilahduttaa joka kesä runsaalla kukinnallaan.

Tyylikäs ’Purpurea Plena Elegans’ on kestävä ja pitkään kukkiva tarhaviinikärhö 1800-luvulta. Sitä suositellaan I–V-vyöhykkeille.

Missä kärhöt kasvavat pihallasi? Miten tuet köynnökset?

Kärhöjä kasvaa talon ja piharakennuksen aurinkoisilla seinustoilla sekä 3–4 metrin korkuisissa köynnöstuissa, joita kutsun toteemipaaluiksi. Niissä kärhöt kasvavat hurjiin mittoihin ja kukkivat kiitettävästi. Istutan samaan tukeen 2–3 lajiketta ja halkaisijaltaan 1,5-metrisiin tukiin jopa viisi lajiketta. Kärhöt tykkäävät kavereista ja masentuvat yksinään.

Paras tuki kärhöille on isosilmäinen aitaverkko, johon versot kiipeävät ilman ohjailua. Kärhöt ovatkin vapaan kasvatuksen uhreja; ne saavat kasvaa minne haluavat. Kiinnitän verkon tolppiin ruuveilla, jolloin se on helppo irrottaa ja poistaa syksyllä.

Isoimmassa kärhöhässäkässä on tukena pystyyn kuollut viisimetrinen saarni. Siinä on riittävästi korkeutta ja leveitä oksia kärhöjen kiipeillä.

Kärhöpilarissa kiipeilevät ’Uno Kivistik, ’Viola’ ja valkokukkainen ’Huldine’. Seinustalla kukkii ’Jackmanii’. Istutuksen reunakasvina hehkuu yksivuotinen kiinanasteri.

Merja kiepauttaa rullatavarana myytävästä köynnösverkosta kolmimetrisiä köynnöstukia, jotka hän poistaa talveksi.

Minkälaista hoitoa kärhöt vaativat?

Niiden pitää saada juotavaa koko kesän. Kannan kärhöille kastelukannulla kaivovettä niin paljon, että rystyset raapivat maata. Pilareissa kasvaville kärhöille lykkään poutajaksoina 30 litraa vettä kaksi kertaa viikossa.

Kärhöt ovat myös suursyömäreitä ja tarvitsevat paljon voimaa kukkiakseen runsaasti. Aikaisin keväällä annan niille yleislannoitetta ja pari kourallista kanankakkaa tainta kohden. Peittelen lantarakeet mullalla, ettei typpi karkaa taivaan tuuliin. Lisäksi kärhöt saavat kastelulannoitetta jokaisella kastelukerralla.

Parhaat menestymisedellytykset ovat hyvänkokoisilla taimilla, joilla on kunnon juuripaakku. Pieniä taimia saa edullisesti, mutta niiltä puuttuu vahva juuristo.

Miten vältät kärhöjen talvituhot?

Leikkaan isokukkaiset kärhöt syksyllä reilun puolen metrin korkeudelta ja lisään juurelle hiekansekaista multaa. Opin tämän talvisuojausohjeen jutusta, joka käsitteli virolaisen Kivistikin jalostamia kärhöjä. Ja hyvin tapa onkin toiminut, kärhöt ovat menestyneet mainiosti talvien yli.

Kuinka pitkään kärhöjen kukinta kestää?

Kukintarumban aloittavat alkukesällä kukkivat alppikärhöt. Niiden jälkeen vuoroon tulevat tarhaviinikärhö ’Polish Spirit’ ja tarhakellokärhö ’Arabella’, joita seuraavat muut viinikärhöt ja loistokärhöt. Yleensä kukinta on runsaimmillaan heinäkuun loppupuolelta elokuun puoliväliin, mutta kukinta jatkuu syksyyn saakka. Leutoina syksyinä tarhaviinikärhö ’Madame Julia Correvon’ kukkii vielä loka–marraskuussakin.

Kaikki kärhöt ovat parhaimmillaan lämpiminä kesinä. Ne kukkivat kyllä sateisinakin kesinä mutta vähemmän innokkaasti.

’Arabella’ kukkii heinäkuulta pitkälle syksyyn. Lajikkeen kukat vaalenevat vanhetessaan. Rennot versot kasvavat kesän mittaan noin 1,5 metrin mittaisiksi.

’Viola’ kasvattaa saman vuoden versoihin suuria kukkia myöhään kesällä.

Ovatko kärhöjen yleiset vitsaukset lakastumistauti ja kärhöpistiäinen olleet puutarhassasi vaivana?

Lakastumistautia on esiintynyt kärhöissäni sateisina ja viileinä kesinä. Poistan sienitaudin ruskettamat versot maata myöten ja laitan taimen tyven ympärille hiekkaa. Tämä tuntuu auttavan jonkin verran. Kärhöpistiäisen toukkia tulee köynnöksiin joskus, mutta ravistelen ne vain maahan ja vien pihalaatoitukselle tiaisten herkuteltaviksi. Linnut käyvät itsekin kärhöpuskissa toukkia etsimässä. Linnunpönttöjä kannattaakin suosia pihassa, niiden asukkaat ovat oivia apulaisia kärhöjen ja puutarhan hoitamisessa.

Merjan aurinkoinen ja tuulensuojainen pihapiiri on ihanteellinen kärhöille, perennoille ja kesäkukille.

Merjan loppukesän kärhöt

1. Viinikärhö, Clematis viticella

Pienikukkainen ja kestävä luonnonlaji menestyy vyöhykkeillä I–V. Kukinta alkaa keskikesällä ja jatkuu syksyyn saakka.

2. ’Rouge Cardinal’, Clematis-risteymä

Lajike lumoaa samettisen punaisilla 10–15-senttisillä kukillaan. Talvisuojaus suositeltava. Vyöhykkeille I–III.

3. ’Vostok’, Clematis-risteymä

Kukat vaalenevat avautuessaan ja niiden värisävy vaihtelee valon ja sääolojen mukaan. Talvisuojaus suositeltava. Ei vyöhykesuositusta.

4. ’Uno Kivistik’, Clematis-risteymä

Virolaisen Kivistikin jalostama lajike kasvaa hyvällä paikalla kolmen metrin korkuiseksi. Talvisuojaus suositeltava. Ei vyöhykesuositusta.

5. Tarhaviinikärhö ’Madame Julia Correvon’, Clematis Viticella-Ryhmä

Ranskalainen 1800-luvun lopun lajike on voimakaskasvuinen ja runsaskukkainen. Kukat 5–10-senttisiä. Vyöhykkeille I–IV(–V).

6. Tarhaviinikärhö ’Polish Spirit’

Puolalaisen lajikkeen kukat ovat isot ja näyttävät. Vyöhykkeille I–III(–IV).

7. ’Saalomon’, Clematis-risteymä

Noin 1,5-metrinen lajike viihtyy myös puolivarjossa. Talvisuojaus suositeltava. Ei vyöhykesuositusta.

8. Tarhakellokärhö ’Arabella’, Clematis Integrifolia-Ryhmä

Runsaskukkainen ja tiiviskasvuinen lajike tarvitsee tuen, johon versot sidotaan. Varma lajike sopii myös maanpeitteeksi. Vyöhykkeille I–V.

9. ’Huldine’, Clematis-risteymä

Valkoiset terälehdet malvanvärisine suonineen ovat erityisen kauniit vastavalossa. Valon- ja lämmöntarve on suuri. Vyöhykkeille I–III.

10. ’Viola’, Clematis-risteymä

Suurikukkaisen ja myöhäisen risteymän kukat ovat syvänvioletit. Talvisuojaus suositeltava. Vyöhykkeille I–IV(–V).