Mökillä kuuluu kaikenlaista – kaikkien naksahdusten alkuperää en edes uskalla arvailla
Mökillä pääosassa ovat luonnon omat äänet, lähtien puron solinasta. En lakkaa ihastelemasta pikkulintujen livertelyä, korppien jutustelua, palokärjen huutoa, tikan nakutusta, joutsenten toitotusta enkä kurkien kalskahduksia. Maalla herkistyy kuuntelemaan jopa hyönteisiä, kirjoittaa päätoimittaja Kari-Otso Nevaluoma.
Koska asun kerrostalossa, naapurista saattaa kantautua vaimeaa musiikkia, puhetta tai lapsen itkua, imuroimisen suhinaa tai muita kotitöistä lähteviä ääniä. Mökkimiljöössä niitä ei kuulu. Mökillä naapuritaloista ja kauempaa kyllä kantautuu kaikenlaisia ihmisen aiheuttamia ääniä. Kun kuulen moottoripyörän pärinää, tiedän, että yksi naapuri on menossa tai tulossa harrikallaan. Kun kuulen traktorin äänen, arvaan, että toinen naapuri on siirtämässä klapi- tai sorakuormaa.
Kun kuulen, että kylätiellä ajaa auto, saatan jopa kurkistaa ikkunasta, että minkälainen auto, onko se tuttu vai tuntematon? Jos auto on tuntematon, herkästi tulee mieleen kysyä, millä asioilla sitä ollaan liikkeellä? Puolisoni väittää, että hän tunnistaa jotkut autoilijat heidän autonsa äänestä tai ajotavasta. Minä osaan erottaa vain mönkijän ja mopoauton äänet autojen äänistä.
Kun tuuli ei suhise, pihalle kuuluu myös vaimeaa kohinaa, jonka aiheuttaa Turusta Tampereelle johtavan Valtatie 9:n liikenne.
Meidän osuutemme äänimaisemaan antavat ruohonleikkurit, moottorisahat, kirveet, porat, vasarat, trimmerit, kuokat ja mitä meillä milloinkin käytetään.
”Oma lukunsa ovat raksahtelut ja narahtelut, joiden alkuperää en joskus edes uskalla arvailla.”
Iltaisin meiltä saattaa kuulua kolahtelua, joka aiheutuu krokettimailan osumisesta puiseen palloon.
Suosikkiääniäkin minulla on. Yksi niistä on kaasugrillin käynnistysääni. Naksahdus ja suhahdus kielivät lähestyvästä herkutteluhetkestä.
Jos joisin saunan yhteydessä oluen, olen varma siitä, että olutpullon tai -tölkin avaamisesta irtoava pihahdus kuuluisi myös suosikkiääniini.
mökillä pääosassa ovat kuitenkin luonnon omat äänet, lähtien puron solinasta. En lakkaa ihastelemasta pikkulintujen livertelyä, korppien jutustelua, palokärjen huutoa, tikan nakutusta, joutsenten toitotusta enkä kurkien kalskahduksia. Maalla herkistyy kuuntelemaan jopa hyönteisiä.
Hiirten vipinä vintillä sekä ulkoseinää kiipeilevän oravan rapina kuuluvat itseoikeutetusti tähän kategoriaan.
Oman, persoonallisen lukunsa mökin äänimaisemaan antavat alituiset raksahtelut, narahtelut ja kopinat, joiden alkuperää en yleensä lähde arvailemaan. Joskus en edes uskalla.
Kirjoittaja on Meidän Mökki-, Avotakka- ja Unelmien Talo&Koti -lehtien päätoimittaja.
