Mäntyinen rinne uinuu tuulettomassa ilmassa. Alempana kallio kivineen laskeutuu kirkkaan veden syliin. Vuoksen vesistöön kuuluva Juojärvi on karikkoinen ja kaunis. Mimmu Nikkarin ja Jarmo Korkalaisen kesäkeittiö on vain metrien päässä rannasta. Jykevien hirsien vierellä on yrttejä ruukkuviljelmissä, orsilta roikkuu mesiangervovihtoja, ja hyllyillä lasipurkeissa on kuivattuina syötäviä kukkia, nokkosia, siankärsämöä ja jäkälää.
– Olen aina pitänyt ruuanlaitosta. Kun hankin itse ruuan suoraan maasta tai vedestä, tiedän, mitä syön. Gourmetruokaa voi tehdä suoraan lähimaaston kasveista, Mimmu sanoo.
Vuosia aiemmin juhannuskoivut heiluivat ovensuussa, kun Mimmu hääräsi perheen edellisen kesäpaikan pienessä keittokomerossa ruuanlaitossa. Kuten usein ennenkin emäntä oli yksin sisällä ja Jarmo vieraiden kanssa ulkona. Haave suuresta kesäkeittiöstä voimistui.
– Halusin, että ruuanlaitto voisi olla sosiaalista yhdessäoloa. Vaikka rakastimme istua nuotiolla, oli avotuli monipuoliseen ruuanlaittoon askeettinen, ja olimme aina säiden armoilla, Mimmu sanoo.
Ja niin kävi, että jo seuraavana päivänä isäntäpari mittaili heinikossa kesäkeittiön paikkaa.
Torppa, jonka pihaan kesäkeittiö aluksi nousi, oli Mimmun isän suvun vanha pientila Heinäveden maaseudulla. Samoissa maisemissa Mimmu oli viettänyt lapsuudenkesänsä.
Rakennettavan kesäkeittiön rungosta haluttiin järeä, sillä vuosia aikaisemmin torpan pihan poikki oli yllättäen pyyhkäissyt trombi. Trombi kaatoi tontilta hetkessä ison siperianmännyn, jonka juuret heittelivät ilmaan valtavan määrän kiviä. Tilanne oli vaarallinen, sillä perhe oli vieressä nuotiolla. Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei loukkaantunut. Siksi kesäkeittiön rungon tulisi kestää muuttuvat ja yllättävätkin sääolosuhteet.
Kesäkeittiön rakentamista varten Jarmo aloitti opiskelun. Koska isovanhemmat eivät enää olleet läsnä neuvomassa, hän hankki tietoa hirsikehikon rakentamista Youtube-videoilta. Opittavaa oli työkalujen käytössä, hirsien kuorimisessa ja rakenteen nurkkasalvoksien veistämisessä.
– Kaadoimme torpan viereiseltä suolta 115-vuotiaita petäjiä, joista saatiin seitsenmetriset runkohirret. Puut olivat isoisäni isän istuttamia mäntyjä, mikä toi työhön tunnearvoa, Mimmu kertoo.
Ensimmäisenä keväänä Jarmo ja Mimmu kuorivat runkoja. Torpan navetasta löytyi ikivanhoja työkaluja, petkeleitä ja kuorimarautoja, joita pariskunta opetteli käyttämään.
– Alkuun kuorinta ei ollut helppoa, mutta työ tekijäänsä opetti, Mimmu muistaa nauraen.
Kun hirret oli kuorittu, alkoi salvosten veistäminen. Yksi toisensa jälkeen Jarmo ja Mimmu nostivat hirsiä kehikkoon. Parissa vuodessa torpan pihaan muotoutui jykevä kesäkeittiön aihio.
Seurasi yllättävä käänne: Juuri kun kurkihirsi oli asennettu paikoilleen, Mimmu ja Jarmo kuulivat, että läheisen järven rannalla oli myynnissä rantatontti, jollaisesta he olivat haaveilleet.
– Menimme katsomaan tonttia, ja olin heti täysin lumoutunut. Tiesin, että täällä voisi olla myös rakastamiani kuikkia, Mimmu muistelee.
Tonttikaupat syntyivät jouluna, ja seuraavana keväänä saapuivat kuikat.
Torpan pihaan oli siis juuri valmistunut jykevä hirsikehikko, kun sitä piti alkaa purkaa. Kehikon hirret numeroitiin, purettiin ja siirrettiin traktorilla rantatontille. Siellä kesäkeittiö sijoitettiin rannan lähelle saunan ja tulevan päärakennuksen väliin. Mimmu ja Jarmo tekivät perustukset ja alkoivat koota hirsikehikkoa uudelleen. Hiljalleen uljaaseen maisemaan nousi käsityöllä parin unelmien kesäkeittiö.
– Kaikki perustus- ja pystytystyöt teimme itse. Vaikka katos on iso, ja sinne mahtuu neljä metriä pitkä pöytä, piti kesäkeittiö suunnitella huolellisesti.
Rakennuksen alasta ison osan vievät luonnonkivistä muurattu leivinuuni ja avotakka sekä tiskinurkkaus.
– Pyysimme muuraria tekemään piirustukset, mutta hän ei ollut tottunut tekemään rakennepiirustuksia. Piti vain luottaa, että mies osaa hommansa. Jännitimme, että mitähän tästä tulee, Mimmu kertoo.
Viikon Jarmo oli muurarin apuna. Kun urakka oli valmistumassa, näytti, että onni oli kääntynyt.
– Tämä se ei sitte veä, muurari oli letkauttanut Jarmolle.
Seuraavana yönä Jarmo ei nukkunut, kun mielessä pyöri ajatus: tehtiinkö muuraus ihan turhaan.
– Aamulla sain selitellä muurarille, miksi näytän väsyneeltä. Kerroin, miten yö oli mennyt hermoillessa.
– Eläpä hättäele, suattaapi se vetteekki, muurari tokaisi Jarmolle ja työt jatkuivat.
Helsingissä asuvat Mimmu ja Jarmo huomasivat jälleen, että savolaisen todellinen ymmärtäminen jää kuulijan vastuulle. Silti vuosien saatossa he ovat iloinneet usein, miten hienoja ammattilaisia he ovat pienellä paikkakunnalla tavanneet.
– Takka-leivinuunista tuli juuri niin upea ja toimiva, kuin olimme haaveilleet, Mimmu sanoo.
Perheen koirat Hilla ja Tessi ovat metsästyskoiria. Syksyllä Jarmo käy koirien kanssa riistapyynneillä, keväällä ja kesällä kalassa.
– Joskus katselemme ihmeissämme, kuinka naapuri vetää järvestä suurta saalista toisen perään. Olemme onnekkaita, että meillä on ihana naapuri, ja usein hän tuo saalista meillekin, Mimmu kiittelee.
Rantatontilla kesäkeittiön ja päärakennuksen vieressä on Mimmun pieni tuotantotila. Siellä Mimmu kuivaa, pakastaa ja fermentoi luonnosta keräämiään kasveja. Usein Jarmon lähtiessä kalaan Mimmu ajelee torpalle keräämään villivihanneksia.
– Riistan ja itse pyydetyn kalan vierelle sopivat villinä kasvaneet kasvikset. Olen opiskellut luonnon yrttejä ja iloitsen, että näin laadukasta ja ravintotiheää ruokaa on ihan lähellä kerättäväksi.
Viimeisenä kesäkeittiöön Jarmo rakensi tiskinurkkauksen. Vanhan tiskialtaan hän upotti leveään haapalankkuun, rakensi kaapistot ja sijoitti sinne jääkaapin. Katokseen ei tule juoksevaa vettä, mutta pesuallas on viemäröity asianmukaisesti likavesikaivoon.
– Tiskinurkkauksen valmistuttua kaikki helpottui. Enää ei tarvinnut tiskata saunassa, ja kesäkeittiöstä tuli sosiaalinen paikka, jossa vietämme eniten aikaa.
Haaveista voi tulla totta. Kesäkeittiöstä tuli perheen ulkoilmaolohuone. Siellä he laittavat ruokaa, syövät, pelailevat lautapelejä tai vain oleilevat.
