Nyt jyllää keramiikkabuumi – ”Ihmisillä on selvästi piilevää luomisen tarvetta vastapainoksi arkiselle työlle”
Mikä keramiikan tekemisessä kiehtoo? Kolme keramiikkastudion vetäjää kertoo, miksi suositut kurssit vetävät ruututyöläisiä vuosituhansia vanhan käsityötaidon pariin.
Merja Väätäinen: Keramiikan tekeminen tarjoaa jännitystäkin
Kuopiolaisen Savisalin perustaja Merja Väätäinen on yrittäjänä vielä nuori. Huhtikuussa 2024 hän avasi kotinsa yhteyteen remontoidun työpajan myös yleisölle. Töidensä lisäksi hän järjestää tilassa keramiikkakursseja ja yksityisiä savisessioita kaveri- ja työporukoille. Lisäksi on polttopalvelu harrastajille.
Savi on kulkenut enemmän tai vähemmän aktiivisesti Väätäisen elämässä mukana yli neljännesvuosisadan. Ensi kosketuksen keramiikkaan hän sai opiskellessaan Kuopion muotoiluakatemiassa 1990-luvun lopulla. Vaikka merkonomin opinnot sittemmin johdattivat toisaalle, savi jäi rakkaudeksi. Vuosia sitten hän keksi mahdolliselle tulevalle yritykselleen nimenkin.
– Se tuli siitä, että kuntoiluun hurahtaneet lapseni kävivät salilla – ja minä olin hurahtanut keramiikkaan.
Kesällä 2023 Merja Väätäinen jäi vuorotteluvapaalle. Tuli tilaa ajatella. Hän huomasi, että luovan alan yrittäjyydelle oli tilausta. Palo keramiikkaan puski itsensä voimalla esiin. Syksyn mittaan Väätäinen rakensi yrityskuvaa, ja lopulta Savisalin ovet aukesivat Vahverotiellä Kuopion Pitkälahdessa.
Yrityksille ja yksityisille järjestettyjen keramiikkakurssien suosio lähes yllätti. Väätäisestä on ollut hienoa huomata, että kursseille tulee myös työmatkalaisia, Helsingistä asti.
”Ihmisillä on omin käsin luomisen tarvetta vastapainoksi arkiselle työlle.”
Omaa taiteellista työtään Väätäinen tekee ”minkä ehtii”, sillä kurssit vievät yhä enemmän aikaa. Ominta hänelle on pienoisveistosten ja seinälle ripustettavien teosten tekeminen mustasta savesta. Pari näyttelyä on tullut pidettyä lähellä kotinurkkia, Suonenjoella ja Kuopiossa, yhteisnäyttelyiden lisäksi.
– Kunnioitan savea. Sen plastisuus mahdollistaa niin hyötyesineiden kuin taideteosten tekemisen. Aina jää jotain konkreettista käteen. Keramiikan tekeminen tarjoaa myös jännitystä. Mitä uunista tulee, kun omin käsin tehty esine on kuivunut ja poltettu kahteen kertaan yhteensä yli 1 200 asteessa, miten lasitus on onnistunut? Vau, tästä tuli tällainen!
Välillä tulee myös pettymyksiä. Yksi saveen jäänyt ilmakupla voi halkaista työn uunissa. Mutta:
– Savi on siitä kiitollinen materiaali, että jos muovailuvaiheessa menee mönkään, sen kuin lyttäät ja aloitat uudestaan, Väätäinen sanoo nauraen.
Jännityksen läsnäolon hän vaistoaa myös kurssilaisissaan.
– Kun he rupeavat tekemään, he keskittyvät täysin, vähän kuin urheilusuoritukseen. Ihmisillä on selvästi piilevää luomisen tarvetta vastapainoksi arkiselle työlle. Tämä on yksi vaihtoehto käyttää työsuhteisiin kuuluvia virike-etuseteleitä. Kaikille liikunta ei sovi.
Tärkeintä on käsillä tekemisestä nauttiminen.
Kuka? Kuopiolainen muotoilija Merja Väätäinen perusti yleisölle avoimen Savipajasalin 2023.
mitä? Keramiikkakursseilla voi valmistaa omin käsin esineen, vaikka pikkuisen talon tai ison tarjoiluvadin. savisali.fi
Mia Saporito: Savesta voi tehdä mitä vain, korun tai kirveen
Mia Saporito esittelee ylpeänä valmistamaansa joustavaa posliinikorua. Se on esimerkki jääräpäisyydestä, jota hänessä riittää kärsimättömän vesimiesluonteen vastapainoksi.
– Kun saan idean veistoksesta – sanotaan nyt vaikka keraamisesta säilyketölkistä, jota avataan keraamisella kirveellä – voin tehdä sen uudestaan ja uudestaan 20 kertaa, kunnes onnistun. Rakastan onnistumista.
Joustava posliinikorukin vaati onnistuakseen ponnisteluja. Toteutus perustuu irrallisiin osiin, jotka kootaan riipukseksi kaulanauhan avulla. Osat elävät omaa elämäänsä yhdessä. Pieni esine on esimerkki siitä, mitä Saporito tekee mieluiten: herkkää ja pieteetillä viimeisteltyä, koruja ja taide-esineitä. Hän on tehnyt hienojakoisesta posliinisavesta kullalla koristeltuja miniatyyrikoruja, jopa sormuksia.
”Koivuhalot ja muu suomalaisuus tulivat töihini, kun kaipuu juurille kehitti ominaislaatuani.”
Ensi kosketuksen keramiikkaan hän sai aikoinaan lukiolaisena Turun työväenopiston kesäkurssilla. Silloin käytettiin nykyistä krouvimpaa tavaraa, esimerkiksi kotimaista punasavea. Dreijaus oli päivän sana, kuka nyt käsin rakentaisi…
Vanhemmat eivät juuri kannustaneet taiteeseen, joten nuori nainen valmistui kaupalliselle alalle. Seurasi avioliitto ja pari lasta. ”Oikeitten töitten” ohella eli kuitenkin aina keramiikan harrastus. Viisitoista vuotta vierähti silloisen aviomiehen töiden perässä maailmalla, Keski-Euroopassa, Lähi-idässä ja Yhdysvalloissa. Saporiton keramiikkatöiden olemukseen ulkomaat vaikuttivat käänteisellä tavalla:
– Suomalaisuus korostui. Rupesin tekemään pieniä koivuhalkoja muistuttavia keramiikkakoruja ja muuta sellaista. Korutuotantoni lähti vauhtiin Jenkeissä vuosina 2017–18. Pääsin aikuisopiskelijaksi Harvardin yliopiston Harvard Ceramics Programiin. Ohjelma oli keramiikkataivas!
Kolmen vuoden aikana hän oppi valtavasti uutta tekniikoista ja viimeistelystä, kuten lasitekemiasta. Oma kädenjälki kehittyi. Opintie päättyi pandemiaan.
Mia Saporito näyttää hurmaavaa, kevyen kevyttä siemenkotaveistosta studionsa myyntivitriinistä.
– Idea voi lähteä lehdestä tai maton kuviosta. Savesta voi tehdä mitä vain, sydänveistoksen tai korun.
Helsinkiin palanneelle keramiikkataiteilijalle tarjoutui keväällä 2024 tilaisuus studiotilan vuokraamiseen. Tila historiallisessa sisäpihan rakennuksessa Korkeavuorenkadulla on niin iso, että siellä voi myös järjestää näyttelyitä sekä keramiikka- ja posliinikorukursseja.
– Meillä on aina tosi hauska tunnelma, kun ihmiset tulevat esimerkiksi työporukalla tekemään savitöitä yhdessä. Silloin käytämme yleensä kivitavarasavea, joka takaa lähes pomminvarman onnistumisen.
Kuka? Helsinkiläinen keramiikkataiteilija Mia Saporito luo posliinisavesta pienoisveistoksia, käyttöesineitä ja koruja. Opiskellut maineikkaassa Harvard Ceramics Programissa Yhdysvalloissa.
mitä? Studio M keramik järjestää keramiikka- ja posliinikorukursseja. studiom.fi
Sara Savijoki: Savityöt ovat maadoittavaa tekemistä
Helsingin Punavuoressa, Merimiehenkadun varrella avautuu entisen myymälätilan suuri näyteikkuna hauskaan avoimeen tilaan. On valtava puinen pöytä ja seinustoilla hyllyt täynnä pieniä keramiikkaesineitä ja työkaluja. Ikkunaan on kirjoitettu paikan nimi: Studio Savilla. Pöydän äärestä nousee tervehtimään Sara Savijoki.
– Olen se toinen, yhdellä a:lla, nuori nainen sanoo iloisesti hymyillen.
Se toinen, kahdella a:lla, on Saara Vuola, joka on juttua kirjoittaessa työskentelemässä Italiassa. Kaksikko perusti ”matalan kynnyksen keramiikkakursseja” tarjoavan yrityksensä vuonna 2019 alun perin Bulevardilla sijaitsevan Aleksanterin teatterin tiloihin.
– Olimme ensimmäisten joukossa. Näitä alkoi sitten syntyä enemmänkin, tarve oli ilmeisen suuri. Teatterilta muutimme tänne kivijalkaan. Toiminta on kasvanut pikkuhiljaa, orgaanisesti, kysynnän kautta. Ensin kursseja kyseli yksi, sitten toinen, kolmas…
Nykyään Studio Savillassa on kurssien vetäjinä viiden hengen ammattilaistiimi ja Sara ja Saara pyörittävät show’ta taustalla. Kursseja järjestetään viidestä kymmeneen kuukaudessa, ja ne ovat varsin kysyttyjä. Alkuperäisten perustajien oma keramiikan tekeminen on jäänyt kurssien järjestämisen jalkoihin, vaikka alun perin heitä yhdisti suuri kiinnostus itse keramiikan luomiseen. He tutustuivat yhteisen harrastuksen parissa.
– Varsinaiselta ammatiltani olen graafinen suunnittelija ja stailaaja. Saara on valokuvaaja.
”Minulla on intuitio, että käsityön arvostus ja kiinnostus itse tekemiseen ovat kasvussa.”
Molemmille keramiikkakurssien järjestäminen on mieluisa työ omien projektien ohella. Studio Savillan kursseilla osallistujat ovat valtaosin yli 30-vuotiaita naisia, joskus on jokunen mies. Monet ovat ensi kertaa saven äärellä, ja usein heitä yhdistää halu upottaa kätensä saveen – tehdä jotain konkreettista läppärityöskentelyn vastapainoksi.
– Käsitöistä on tullut trendikkäitä, Sara Savijoki tietää. Hänellä on intuitio, että nuoret arvostavat perinteistä käsityötaitoa, joka kiinnostaa heitä tulevaisuudessa yhä enemmän.
– Savityöt ovat maadoittavaa tekemistä, rentouttavaa aivot narikkaan -työtä.
Sitä se on myös kurssien järjestäjälle itselleen, silloin harvoin kun siihen on tilaisuus. Ja vaikka arkiaivot voi ripustaa narikkaan:
– Saven kanssa työskentely antaa myös tilaa ajatella, kun siihen keskittyy. Se tarjoaa rauhaa, jota muusta elämästä ei kauheasti tahdo löytyä tällä hetkellä.
Näin sanoo vilkkaan puolitoistavuotiaan vesselin äiti, jolle kurssien parissa työskentely on kuitenkin palkitsevaa, sekin.
Ketkä? Helsinkiläiset Sara Savijoki ja Saara Vuola perustivat matalan kynnyksen keramiikkakursseja tarjoavan Studio Savillan.
mitä? Studio Savilla järjestää suosittuja kursseja viidestä kymmeneen kuukaudessa. studiosavilla.com
Kuvat: Matias Honkamaa, Saara Vuola, Amanda Kääriäinen ja Mia Saporito.
