Miksi kaikki haluavat nyt keramiikkakurssille – ja voiko harrastukseen päästä kiinni kotona?
Kaikki haluavat nyt muotoilla rouheita pintoja, intoilla valuvista lasitteista ja tuntea, miten savi rauhoittaa. Asiantuntijat kertovat oivalluksensa keramiikkabuumista ja kertovat, mikä keramiikassa seuraavaksi trendaa.
Tunnistatko kokemuksen: yrität netissä napata paikan keramiikkakurssilta, mutta turha toivo – muut ehtivät ensin. Keramiikasta on tullut opistojen kurssitarjonnan kestosuosikki. Myös yksityisten keramiikkastudioiden kursseille on tunkua.
Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston keramiikkakursseille oli tämän vuoden elokuussa niin paljon tulijoita, että koko ilmoittautusmisjärjestelmä kaatui, Hs.fi kertoi.
Helsinkiläisen Studio Savillan toinen perustaja Saara Vuola kertoo, että heillä lähes kaikki kurssit on myyty loppuun koko keramiikkastudion viisivuotisen taipaleen ajan.
”Mutta viime aikoina on ollut oikea buumi-buumi. Vaikka kurssien määrä on kasvanut paljon, ne ovat yhä täynnä, ja ainakin Helsinkiin on ilmestynyt uusia keramiikkastudioita.”
Emma Alftan perusti keramiikkastudio Clayhemin elokuussa 2023 osin siksi, että ei itse mahtunut mukaan keramiikkakursseille.
”Vielä kymmenen vuotta sitten tällainen paikka ei olisi kiinnostanut ketään. Keramiikka oli pitkään nörttien hippitouhua – ja tämä ei ole minun sanomaani, vaan erään keramiikkaopettajan!”
Myös Hämeen ammattikorkeakoulun muotoilun yliopettaja ja keramiikkataiteilija Mirja Niemelä näkee buumin: viime vuosina heillä yhä useampi muotoilun opiskelija on halunnut valita lasin ja keramiikan pääaineen.
Mistä buumi johtuu?
Asiantuntijat näkevät, että buumi on monen asian summa. On television Suurta keramiikkakisaa, kotoilutrendiä, keramiikkaa harrastavia julkkiksia, tarvetta pysähtyä perusasioiden äärelle kaoottisessa maailmassa.
Saara Vuolasta buumi on kiinni parissa laajemmassa ilmiössä. Ensinnäkin ihmiset haluavat nyt tehdä asioita käsin – mukin, villasukan tai hapanjuurileivän – ainaisen tietokoneella istumisen vastapainoksi.
Toiseksi nykyään muotoilu kiinnostaa. Oli kyse sitten sisustuksesta tai keramiikasta, ihmiset haluavat tietää, miten asiat on tehty ja kuka ne on tehnyt.
Vuola sanoo, että nyt puhutaan suomalaisen muotoilun uudesta kultakaudesta. Ensimmäisen, 1950-luvun aikoihin osuvan kultakauden nimistä moni tietää Alvar Aallon ja Tapio Wirkkalan, mutta osa myös keramiikkataiteilija Rut Brykin.
SAARA Vuolan mielestä keramiikkaharrastus taistelee ihanasti ”haluan kaiken heti” -kulttuuria vastaan.
”Keramiikkaprosessi on pitkä. Yhden astian valmistumiseen menee kuivattamisten ja polttojen kanssa kolme viikkoa tai kuukausi. Se kestää, mutta käsillä tekeminen on palkitsevaa.”
Silti keramiikan teossa on tarjolla pikavoittojakin.
”Se palkitsee nopeasti siinä mielessä, että vaikka aloitat saviköntistä, parin tunnin päästä käsissä on yleensä astia tai astian muoto”, Vuola sanoo.
Onnellisten ihmisten harrastus
Emma Alftan on melko tuore keramiikkaharrastaja. Mellakka management -manageritoimiston toimitusjohtajana tunnettu Alftan kävi ensimmäisen keramiikkakurssinsa lokakuussa 2022.
”Tein illan aikana kuusi murokulhoa – minä, omin kätösin! Olin myyty.”
Kun Alftan kyllästyi jonottamaan kursseille, hän alkoi raahata viikonloppuisin kotiin parikymmentä kiloa savea, tilasi netistä dreijan makuuhuoneen nurkkaan ja ajeli pitkin pääkaupunkiseudun kehäteitä polttamaan töitään kaverinsa äidin luo.
”Sitten ajattelin, että tämän hulluuden täytyy loppua, tarvitsen tilaa keramiikan tekemiseen.”
Kymmenen kuukautta ensimmäisen kurssinsa jälkeen Alftan avasi keramiikkastudion.
Kun Alftan löysi keramiikkaharrastuksen, hänellä oli takanaan rankka vuosi ja ilo hukassa.
”Kun läiskin savea, koin puhtaita onnen hippusia.”
Keramiikkastudiolla Alftan törmää aina onnellisiin ihmisiin. Hän on miettinyt, missä muissa arjen tiloissa kukaan ei ole pahalla tuulella. Kuntosalilla? Sielläkin osa on otsa rypyssä. Synnytyssairaalassa? Riippuu siitä, miten synnytys on mennyt. Vain avantouintipaikalla kaikki tuntuvat olevan aina onnellisia, kuten keramiikan äärelläkin.
Mutta mistä onni kumpuaa?
”Keramiikkaa tehdessä ei voi olla kännykällä, vaan on pakko keskittyä siihen mitä tekee, omassa kuplassa. Saa nollata aivoja tekemällä jotain käsin. Monessa ammatissa tehdään asioita, jotka eivät ole konkreettisia ja työ ei ole välttämättä ikinä valmista. Keramiikkaa tehdessä näet, mitä valmistuu."
Alftanin mielestä myös se, että lopputulos on aina yllätys, tekee hyvää.
”Ikinä ei tiedä, minkä näköisenä lasite tulee uunista. Se riippuu lasitteesta, siitä kuinka kuuma uuni oli esineen kohdalla ja varmaan kuun asennostakin”, Emma Alftan sanoo.
”Elämässä on hyvä hyväksyä, että kaikki ei ole omissa käsissä. Olen tehnyt kaksi valtavaa vatia ja kummankin lasitus epäonnistui – mutta muiden mielestä ne ovat huikeita. Lopputulos voi olla hieno, vaikka se ei olisi sitä, mitä alun perin ajatteli.”
Saven kimppuun kotona?
Jutun asiantuntijat ovat sitä mieltä, että keramiikkaharrastus kannattaa aloittaa menemällä kurssille.
Keramiikan tekemisessä on valtavasti tiedettävää: millainen työn on oltava, jotta se säilyy ehjänä polton läpi, mihin savisen veden saa kaataa niin, ettei tule tukkineeksi putkistoja, ja miten eri lasitteet ja savet reagoivat yhdessä.
Kotona harrastamista rajoittaa sekin, että keramiikan tekeminen vaatii keramiikkauunin. Jotkut keramiikkapajat tai keraamikkojen työhuoneet saattavat tarjota myös polttopalveluita.
Muotoilun yliopettaja Mirja Niemelä listaa, että kotona savea voi lähteä työstämään rajatullakin välineistöllä: savea, muovailupuikkoja, kaulin, kavaletti eli pyörivä jalusta, kankaita, muovia.
Jos tavoitteena on pelkkä muotoilutreeni ilman valmista keramiikkaesinettä, se onnistuu vaikka itsekovettuvan saven tai muovailumassan kanssa. Niistä ei kuitenkaan synny keramiikkaa – sitä valmistuu vain, kun savea poltetaan keramiikkauunissa.
Pari pointtia työturvallisuudesta
- Savesta irtoaa kvartsipölyä, kun se kuivaa. Jos sitä hengittää paljon, voi saada erilaisia keuhko-oireita. Pölyn kanssa pärjää, kun työstää savea kosteana, vaalii siisteyttä ja ei hio töitä kuivana. Pinnat ja lattiat on hyvä pyyhkiä kostealla.
- Kuivunutta esinettä saa hioa tai rapata vain vetokaapissa tai ulkona, hengityssuojain kasvoilla.
- Kannattaa hankkia erilliset työvaatteet. Jos savea tulee työvaatteelle, se ei kulkeudu muualle pölyä levittämään.
- Harrastajapiireissä näkee välillä viestejä, että jokin aine on myrkyllistä. Harva keramiikassa käytettävä aine kuitenkaan on myrkyllinen – haitallisia sen sijaan on käytössä. Haitallisuus voi tarkoittaa vaikka sitä, että jokin aine on esimerkiksi pölynä haitallinen.
- FFP3-hengityssuojain on ehdoton, jos esimerkiksi punnitsee väriaineita, lasitteita tai savia.
Työturvallisuudesta kertoi Mirja Niemelä.
Valuvat lasitteet, villisavi ja muut keramiikkatrendit
1. Lisää väriä
Käyttöesineiden puolella keramiikassa trendaavat nyt rujous, maanläheisyys ja rouheat pinnat, Mirja Niemelä sanoo.
”Mukeissa näkyy vahva, monikerroksellinen lasitteiden käyttö. Lasitteita voi olla kolmekin kerrosta, ne voivat valua ja niistä tulee eri värejä.”
Saara Vuolasta Suomessa on aika skandinaavinen tyyli tehdä keramiikkaa. Hän kuvaa sitä rouhean ja maanläheisen lisäksi pelkistetyksi.
”Mutta ehkä olemme menossa vähän pois ihan minimalistisesta ja beigestä, kohti värikkäämpää suuntaa.”
Nämä kiinnostavat lähitulevaisuudessa:
- dreijaaminen
- valusavi, josta valmistetaan esineitä muottiin valamalla
- japanilainen nerikomi-tekniikka, jossa yhdistetään useampaa eriväristä savea
- runsaampi ja monipuolisempi värien käyttö
- monimutkaisemmat koristelut, joissa voi näkyä entistä enemmän vapaalla kädellä tehtyjä kuvioita.
2. Vaasi saa olla vino
Tuliko muotopuoli muki? Itse tehty keramiikka saa olla epätäydellistä.
”Nyt tykätään siitä, että jälki ei ole liian kliinistä”, Saara Vuola sanoo.
Muutama vuosi sitten Ikea teetti vaaseja, joita tarkoituksella puristettiin kesken tekoprosessin, jotta massatuotantoesineistä tulisi uniikkeja – vähän kuin käsin tehtyjä.
3. Ilmiö: villisavi
Villisavi ei ehkä ole harrastajille tuttu juttu, ainakaan vielä, mutta ammattilaisia se kiinnostaa.
”Villisavi tarkoittaa sitä, että haet paikallista savea, työstät sen käyttökelpoiseksi ja käytät sitä”, Mirja Niemelä sanoo.
Hän on hankkinut esimerkiksi punasavea Taivalkoskelta ja kaoliinia Puolangalta. Niemelän opiskelijat taas ovat kaivaneet saven näköistä materiaalia vaikka mummolan pelloilta ja testanneet, kuinka materiaali käyttäytyy.
Jos harrastaja innostuu villisavesta, Niemelä suosittelee kokeilemaan sitä vain, jos tietoa on tarpeeksi, ettei tule vahingoittaneeksi keramiikkauunia. Suomalainen villisavi eli punasavi kestää enintään 1 050 asteen lämpötilan. Korkeammassa lämpötilassa se sulaa ja kuplii, jolloin se pilaa uunilevyt ja jopa uunin vastukset ja tiilet.
”Jos löytää savimaista materiaalia, joka ei murru, siitä voi muovailla koepalat, kuivattaa ne ja laittaa keramiikkauuniin tuhannen asteen polttolämpötilaan. Polton jälkeen näkee, kuinka tiivis ja minkä värinen lopputuloksesta tulee.”
Älä kaivele missä vain. Maanomistajalta pitää olla lupa ottaa savea.
4. Vähän vastuullisemmin
Neuloja voi suosia suomalaista villalankaa, mutta keramiikkaharrastajan on vaikeampi ostaa aina lähisavea.
”Paikallisuus on haastavaa, sillä Suomen maaperästä ei löydy kivitavarasavea”, Mirja Niemelä sanoo.
Meillä maaperässä on runsaasti punasavea, joka on matalan polton savi. Niemelästä se on kauniin väristä ja oikeassa tuotteessa paikallaan.
”Mutta matalan polton savi jää huokoiseksi, ja jos puhutaan käyttöesineestä, sen rikkoo helpommin. Korkean polton savi kestää paremmin.”
Materiaalivalinta kannattaa siis tehdä esineen mukaan – sekin on vastuullista, jotta valmis tuote kestää.
Jokainen voi myös arvioida, onko työ varmasti polttamisen arvoinen. Joskus työ, josta ei meinaa tulla mitään, kannattaa laittaa alkuvaiheessa kasaan ja tehdä savesta jotain muuta.
5. Haaveena keramiikkakauppa?
Mietitkö laittavasi kulhosi myyntiin? Tutustu keramiikkaa koskeviin EU-direktiiveihin. Viranomaiset valvovat elintarvikeastioiden turvallisuutta. Jos keramiikan on tarkoitus päätyä kosketuksiin ruoan tai juoman kanssa, siitä ei saa liueta haitallisia aineita kuten lyijyä tai kadmiumia. Keramiikka-asetus löytyy Ruokaviraston nettisivuilta.
Heitä haluat seurata Instassa
- @armiteva: Keramiikkataiteilija Armi Teva ponnahti tunnetuksi naamateostensa myötä.
- @ali.hewson: Brittikeraamikko Ali Hewsonin vaasit tuovat mielen antiikin mutta ovat silti moderneja. ”Kuvista välittyy keramiikan tekemisen rauhallinen tunnelma”, Saara Vuola vinkkaa.
- @ancientpottery: Villisavesta keramiikkaa tekevä Andy Ward myös kuvaa videoita savenhakureissuiltaan.
- @tiltonpottery: Tilillä näkee John Tiltonin töitä ja työskentelyä. ”1970-luvulta lähtien työskennellyt keramiikkataiteilija tekee kidelasitteita, jotka ovat aivan oma maailmansa”, Mirja Niemelä sanoo.
- @suemcleodceramics: Sue McLeod jakaa runsaasti lasitetietoa englanniksi.
- @pottery.boy: Guy Vadas dreijaa ja välillä paijaa koiraa.
- @floriangadsby ja @fenwayclayworks: Ensimmäistä tiliä pitää Florian Gadsby, toista Sean VanderVliet. ”Kumpikin on hirveän taitava ja tykkään heidän estetiikastaan”, Alftan vinkkaa.
