Kun Jaana ja Tapani Henriksson tapasivat toisensa vuonna 2006, vei Tapani tyttöystävänsä ensi töikseen rakkaalle Tenojoelleen, tuolloin vielä vuokramökkiin. Sillä reissulla Jaana istui ensimmäisen kerran Lapin-veneeseen, jossa heidän lisäkseen olivat kaikki Tapanin tuhat ja yksi kalastusvehjettä. Kalastus ei kolahtanut Jaanaan mutta Tenojoki sitäkin enemmän.

Alkutestin jälkeen hän on viihtynyt Tenojoella monta kertaa vuodessa. Pariskunnan unelma omasta paikasta toteutui vuonna 2010, kun Tapanin vision mukaan rakennettu, Paishill Lodgeksi nimetty mökki valmistui Tenojoen mutkaan.

– Tapanilla oli vahva visio, joka viimeisteltiin yhteistyössä arkkitehdin kanssa. Paksut kelohonkapuut hankittiin Venäjältä, sillä Suomessa keloa ei juurikaan ole enää saatavilla. Kelorakentaminen vaatii ihan omanlaista ammattitaitoa, jota löysimme Itä-Suomesta. Sähkö- ja lvi-töistä vastasivat paikalliset, lappilaiset yrittäjät, Jaana kertoo.

Asiantuntijoiden käyttö niin suunnittelussa kuin rakentamisessakin näkyy tilojen toimivuudessa ja rakennusten käyttömukavuudessa. Esimerkiksi rakennusten monia teknisiä laitteita hallinnoidaan kätevästi etäyhteydellä.

Päätalon 65 neliössä sijaitsevat keittiön ja olohuoneen lisäksi kaksi makuuhuonetta ja wc. Kokonaisuuteen kuuluu erillinen saunarakennus pukuhuoneineen, vierasmaja, autotalli ja nelisen vuotta sitten valmistunut täysin varusteltu kesäkeittiö, jossa kokkailija voi valita ruoanvalmistukseen joko uunin, hellan tai vaikka takan.

Henrikssonin viisihenkinen perhe, johon vanhempien lisäksi kuuluvat 11-, 8- ja 4-vuotiaat lapset, viettää Tenojoella yleensä kaksi viikkoa kesäisin ja viikon jouluna. Perhelomailu pienten lasten kanssa ilman totuttuja palveluita ja huvittelumahdollisuuksia tarjoaa omat haasteensa mutta myös ainutlaatuisia elämyksiä kaupunkilaislapsille.

– Lasten kanssa raja alkaa tulla vastaan noin kymmenennen lomapäivän jälkeen, Jaana kertoo nauraen.

– Jätskinhakureissu 14 kilometrin päässä sijaitsevalle kioskille on kesällä päivittäinen ohjelmanumeromme. Ihmisten lisäksi kioskikäynnillä voi tavata myös vapaana kulkevia poroja. Utsjoen keskustaan meiltä on matkaa 40 kilometriä. Sieltä saa lähes kaikki peruspalvelut. Mukavana yllätyksenä lapset löysivät samanikäistä leikkiseuraa vain puolentoista kilometrin päästä. Se on näillä leveysasteilla todella vähän.

Paitsi perheenä, Jaana ja Tapani viettävät aikaa Tenojoella myös yksin, yhdessä ja ystävien kanssa. Tapanille on erityisen tärkeää päästä kalaan aina lohisesongin alussa ja lopussa sekä pääsiäisenä. Useimmiten hän lähtee kalastusreissuille yksin, mutta monista paikallisista on vuosien varrella tullut hyviä ystäviä.

– Tapanin kaverit etelässä eivät välttämättä jaa ihan samalla tasolla intohimoa kalastukseen. Kun Tapani kalastaa, niin hän todella kalastaa, tuntikausia! Jaana sanoo hymyillen.

Jaana viettää mökillä myös pidennettyjä viikonloppuja naisystäviensä kanssa. Ivalon lentokentältä matka jatkuu autolla kahden ja puolen tunnin ajon verran. Jaanan mielestä matka yli tuntureiden, joenvarsien ja järvialueiden on yksi maailman kauneimmista. Jaana on viettänyt pitkiä aikoja useissa eri maissa, mikä antaa perspektiiviä.

– Useimmat ystävistäni elävät ruuhkavuosia, kuten minäkin. Nautimme hiljaisuudesta, vaellamme tuntureilla ja syömme, juomme sekä parannamme maailmaa pitkän kaavan mukaan. Hektisestä arjesta irrottautuminen ja hyvien ystävien seura Tenojoen taianomaisissa maisemissa on minulle todellista luksusta. Koin ensimmäistä kertaa syksyisen Tenojoen vasta vuosi sitten. Se oli käsittämättömän upeaa! Ruskan väriloisto ja kasvien sekä maan pinnalle muodostunut kuura loivat taianomaisen tunnelman. Sellaisen luonnonkauneuden edessä tulee epätodellinen olo.

Tutustuminen paikallisiin ihmisiin ja saamelaiseen kulttuuriin on ollut Henrikssonin perheelle monin tavoin palkitsevaa. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista on ollut eläinten joulurauhan julistus Utsjoen Eränkävijöiden järjestämässä metsäkirkossa. Tapahtumaa johtaa pappi, joka julistaa joulurauhan ja siunaa eläimet. Tilaisuudessa lauletaan joululauluja saameksi ja suomeksi. Eläinten joulurauhan aikana ei saa metsästää eikä kalastaa.

– Parasta täällä on luonnossa kulkeminen, tunturipurosta juominen, hiljaisuuden ja rauhan kokemus. Olen onnellinen, että saamme kokea näitä ainutlaatuisia elämyksiä ja opettaa lapsiamme kunnioittamaan Lapin ainutlaatuisuutta sekä erilaisia elämäntapoja. Lapissa meille tulee tunne, että pelkkä oleminen riittää. Siihen jää koukkuun.