Helsinkiläiskodin keittiö oli nuhraantunut parissa vuosikymmenessä remonttikuntoon. Väsähtänyt 2000-luvun alun bistrotyyli ei vedonnut kodin uusiin omistajiin. Kaapistojenkin käyttöikä oli lopussa.

Vuonna 1956 valmistuneen kerrostalokodin uusi keittiö haluttiin tyylillisesti linjaan talon rakennusvuosikymmenen kanssa. Toiveena oli luoda ajaton ja toimiva keittiö. Viisikymmenluvusta tilaan haluttiin palauttaa muutakin kuin pelkät tyylipiirteet. Toiveissa olivat kestävät ja helppohoitoiset materiaalit, joista olisi iloa pitkäksi aikaa.

Vanhan tunnelman tuuletus aloitettiin purkutöillä. Työn alkuvaiheessa keittiöstä paljastui muun muassa kyseenalaisia sähköasennuksia, jotka poistettiin. Suurin yllätys piili vanhan keittiön toisella seinustalla olevien korkeiden kaappien sokkelien alla. Edellisessä remontissa poistetuista kiintokaapeista oli purettu vain se, mikä oli ollut välttämätöntä; lattiassa oli edelleen jäljellä betonivaluja, jotka piti poistaa ja tasoittaa ennen uusien kaappien asentamista.

Remontin alussa ajatuksena oli säästää keittiön vanhat kodinkoneet. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että nekin olivat vaihtokuntoisia.

Selkeäpohjaisessa keittiössä liesi, vesipiste ja kylmäsäilytys säilyivät entisillä paikoillaan. Uusi keittiö tilattiin Jalokalusteelta valmiiksi asennettuna. Asukkaita miellyttivät retrokeittiön 50-luvulle tyypilliset sileät, reunoistaan huulletut ovet ja lankavetimet. Kaapistojen rungot ja ovet ovat kosteutta kestävää MDF-levyä.

Lattiaan asennettiin Kiilto dB Stop -askeläänivaimennusjärjestelmä ennen sen päällystämistä kulutusta kestävällä pilkullisella laatalla. Tiskipöydän takaseinä ja lattia vesieristettiin. Työtasoksi haluttiin reilunkokoinen terästiskipöytä, ja välitilaan valittiin klassinen valkoinen laatta. Keittiötä ja ruokailutilaa rajaamaan tehtiin seinät. Ruokailutilan puolelle kiinnitettiin seinään puiset, VHS-kaseteille tarkoitetut hyllyt, joissa säilytetään arkiastioita. 50-luvun hengen viimeisteli pöydän päälle asennettu maitolasipallo.