No nyt on sun sukulaista ruoaksi!

11-vuotias Hanna Kinnunen tuijottaa ruokalautasta edessään. Siinä on possua. Pojan, joka on ennen ollut hänen kaverinsa, sanat satuttavat häntä. Hannaa alettiin kiusata koulussa melko yhtäkkiä. Se tapahtui murrosiän kynnyksellä, siinä iässä, kun ihastuttiin poikiin tai tyttöihin ensimmäisiä kertoja. Silloin entisistä kavereista tuli Hannalle ihmisiä, jotka loukkasivat häntä.

Kinnunen koki jäävänsä asian kanssa yksin. Opettajat eivät puuttuneet tilanteeseen, eivät ehkä huomanneet. Kotona Hanna ei kiusaamisesta kehdannut puhua.

– Meillä oli perheessä kulttuuri, että kaikesta voi puhua. Mutta minä en halunnut kuormittaa vanhempiani.

Paha olo purkautui nukahtamishäiriöinä. Iltaisin Hanna sai unenpäästä kiinni vasta, kun isä ja äiti olivat nukahtaneet. Silloin hän vei patjansa heidän huoneeseensa ja nukkui –  mutta heräsi ennen vanhempiaan kuskatakseen patjansa takaisin omaan huoneeseensa.

Niihin aikoihin Hanna aloitti myös ensimmäisen laihdutuskuurinsa. Kannettavasta cd-soittimesta pauhasi eurodance ja hiphop, kun tyttö lähti lenkille.

– Hankin tietoa laihduttamisesta kirjastosta, ja olin nähnyt ja kuullut, kun äiti ja naapurin tädit olivat dieetillä, hän kertoo.

Siihen aikaan, eli 1990-luvun alussa, dieetit olivat muotia. Oli kaalisoppadieettiä ja muita kummallisuuksia, joiden tavoitteena oli tiputtaa painoa nopeasti. Hyvinvoinnista tai elämäntapojen kokonaisvaltaisemmasta muutoksesta ei vielä paljon puhuttu.

– Dieettien takia painoni jojoili. Niihin aikoihin laihdutettiin nimenomaan kuureilla. Se ikään kuin kuului asiaan, naiseksi kasvuun. Lakkiaistenkin aikaan kaikki olivat vichy-dieetillä, oli heillä ylipainoa tai ei.

Lukion jälkeen Hanna oli vielä tavis: puheviestinnän opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Sinne hänellä on edelleen väitöskirja kesken.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun hän voitti Suomen ensimmäisen Haluatko filmitähdeksi -kilpailun vuonna 2003. Siihen aikaan internet oli kovin erilainen paikka kuin nykyään. Esimerkiksi netin keskustelupalstoja ei juuri moderoitu, eikä internet vielä ollut integroitunut saumattomaksi osaksi tosi-tv-kilpailijoiden elämää. 

Hannalla oli Haluatko filmitähdeksi -kilpailussa hauskaa – aina siihen asti, kunnes hän eräänä iltana muutaman muun kilpailijan kanssa meni nettiin lukemaan kilpailusta käytyjä keskusteluita.

Mongoloidi. Vitun ruma. Hirviö. Siinä on vain muutama sana, joilla Hannaa netissä kuvailtiin.

– Olin todella häkeltynyt siitä, miten joku voi sanoa niin ilkeästi, Hanna muistelee.

Seuraavana kilpailupäivänä Hanna oli vähällä pudota, mutta selvisi jatkoon ja voitti reilulla 80 000 yleisöäänestyksen äänellä.

– Kun nyt katson sen aikaisia valokuvia itsestäni, mietin, että niissä on sievä 24-vuotias nainen, hän sanoo.

Kilpailun jälkeen Hanna karttoi julkisuutta. Hän ei notkunut lehtien seurapiiripalstoilla, vaan meni töihin radiojuontajaksi.

Kolme vuotta kului, ja sitten Hannaa pyydettiin näyttelemään Salatut elämät -tv-sarjaan. Kun hän sai ensimmäisen puhelun tv-sarjan tuotantoyhtiöstä, hän oli aivan varma, että kyseessä on vitsi.

Onneksi ei ollut.

– Olin silloin tosi pyöreässä kunnossa. Mies, jonka kanssa olin seurustellut, oli pettänyt minua, ja hoidin tunteitani syömällä, Hanna sanoo.

Jälkikäteen Hanna sai kuulla, että hänen painostaan oli tuotannon kulisseissa käyty keskusteluja. Mutta kiloista huolimatta Hannasta tuli Salkkarien Salla. Salla oli itsevarma, voimakas, puhelias ja isoääninen nainen, joka rakasti vaaleanpunaista.

– Absurdia kyllä, Salla opetti minulle paljon. Hän vahvisti minua naisena. Opin roolihahmolta, että minun ei tarvitse välittää siitä, mitä muut minusta ajattelevat, jos itselläni on hyvä olo.

Ei Hanna naiivi ole. Kyllä hän tietää, että toisten ihmisten katseet ja mielipiteet vaikuttavat aina jonkin verran, ja saavatkin niin tehdä.

– Totta kai ihminen haluaa hyväksyntää toisilta. Mutta samaan aikaan olemme vastuussa siitä, mikä on totta itselle. Kaikkia ääniä ei tarvitse kuunnella ja yrittää miellyttää.

Hanna näytteli Sallaa aina esikoisensa odotukseen saakka, vuoteen 2010. Roolihahmon avustuksella Hannalla oli alkanut uusi, omaa kehoa kohtaan lempeämpi vaihe elämässään. Tarvittiin kuitenkin kaksi raskautta ja äitiyden kokemus, jotta tuo vaihe puhkesi kukkaan.

Hannalla on kaksi lasta. Esikoinen on seitsemänvuotias, kuopus kaksi vuotta nuorempi.

– Molemmat raskaudet olivat äärimmäisen fyysisiä kokemuksia, Hanna kertoo.

Esikoisen raskaus oli suhteellisen kivuton, kuopuksesta Hanna oksensi koko raskauden ajan.

– En voinut sietää esimerkiksi rapujen hajua, ja mies tietysti tykkää tosi paljon ravuista. Roskien vieminen sai minut voimaan pahoin. Kerran lensin Oulusta Helsinkiin, ja lentokoneen kerosiinin hajun takia jouduin juoksemaan vessaan oksentamaan.

– Yleensä synnyttämisen jälkeen on ihan lopussa, minä olin ihan puhki jo siinä vaiheessa, kun menin synnytyssaliin.

Toisaalta, raskaudet ovat olleet Hannalle hyvää aikaa.

– Olen ollut silloin levollinen henkisesti ja lempeämpi suhteessa omaan kroppaani.

Joskus, kun puhutaan raskaudesta palautumisesta, puhutaan kuukausista, kenties jopa viikoista. Todellisuudessa palautuminen voi viedä paljon pidemmän aikaa.

– Olin naisena katveessa melkein kolme vuotta. Sitten yhtenä päivänä katsoin itseäni peilistä ja melkein säikähdin: tajusin, että olen olemassa myös kaulasta alaspäin. Se oli hurja tunne!

Ruoska. Kiltti tyttö. Siinä on kaksi asiaa, joita Hanna käyttää paljon puhuessaan itsestään.

Ruoskalla hän viittaa siihen, miten hänellä on ollut tapana käsitellä oma vartaloaan. Tunteista viis, hän on aina aika ajoin ruoskinut kroppansa kuntoon erilaisten dieettien avulla.

Raskauksien aikana Kinnunen oli lempeä itselleen, mutta sillä hetkellä, kun hän alkoi herätä niin kutsutusta äitiyskoomasta ja muisti olevansa myös nainen, ruoska palasi hänen käteensä.

– Se tapahtui kuin taikaiskusta. Aloitin laihdutuskuurin, kävin lenkillä ja salilla. Mutta mitään ei tapahtunut. Minusta tuntui kuin kroppani olisi nukkunut.

Käännekohta tuli Hannan personal trainerin sanojen myötä. 

– Tiedätkös mitä? Sinun pitää nyt kaivaa asioita hieman syvemmältä. Nyt ei ole kyse sinun fysiikastasi vaan henkisestä lukosta, traineri sanoi.

Hanna alkoi pohtia asioita ja käsitti, että hän oli koko elämänsä ajan piilottanut tunteensa kilojen alle. Vihdoin oli aika unohtaa ruoska ja samalla luopua kiltin tytön roolista. Siitä roolista, joka ei juuri omista tunteistaan välitä, vaan asettaa aina toisten tarpeet omiensa edelle.

Hanna alkoi opetella uusia elämäntaitoja.

Ensinnäkin, hän alkoi hyväksyä itselleen mukavia asioita. Hanna on kotoisin Oulusta, Pohjanmaalta. Siellä kulttuuriin kuuluu se, että naisten itsensä hemmottelulle – tai koreilulle – hieman kurtistetaan kulmia. Pohjoisen naisen naiseus on pitkään ollut työtä ja huolehtimista.

Nyt Hanna ihaileekin ranskalaista kulttuuria.

– Ranskalaisessa kulttuurissa on itsestään selvää se, että nainen huolehtii itsestään. Se, että naisella on hetkiä vain omaa itseään varten.

Hanna on harjoitellut sitä, että hänen ei tarvitse olla olemassa vain ja ainoastaan toisia varten, vaan etenkin itselleen Nyt hän esimerkiksi varmistaa, että hänellä on joka päivä aikaa itselleen.

Joskus se on vain se hetki, kun hän istuu ja katselee lapsensa urheilutreenejä, mutta silloin hän ei kaiva puhelintaan esiin hoitaakseen hommia vaan saattaa vaikkapa lukea kirjaa. Joka viikko Hannan kalenterissa on yksi aikatauluttamaton päivä, eikä hän enää vastaa tekstareihin keskellä yötä.

Ajankäytön suunnittelu onkin tänä syksynä entistä tärkeämpää, sillä Hanna aloittaa ensimmäisen kautensa kunnallispoliitikkona Nurmijärvellä.

– Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta mutta sanonut, että en lähde siihen mukaan. Sitten minua pyydettiin kunnallisvaaleihin ja juttelin asiasta mieheni kanssa. Totesimme, että kunnallispolitiikassa on todellinen mahdollisuus vaikuttaa ihmisten arkeen. Minulle tärkeitä asioita ovat esimerkiksi julkinen liikenne ja lasten päivähoito, Hanna sanoo. 

Hanna on alkanut myös harrastaa itselleen rentouttavia asioita, kuten meditaatiota ja joogaa.

Ja lisäksi, Hanna on päättänyt, että syöminen ei enää saa olla tunteidenhallintaväline. Nyt, kun suklaahimo iskee, Hanna miettii, haluaako hän oikeasti suklaata vai onko hänellä jokin asia mielen päällä. Kehopositiivisuus. Siinä on uusi sana, jota Hanna haluaa nyt viljellä.

– Kyse ei ole siitä, että lihavuutta tai mitään muuta kehontyyppiä ihannoitaisiin. Kyse on siitä, että ihmisen pitää oppia rakastamaan itseään, terveys ja hyvinvointi seuraavat sitä.