Kausiverhot, matkamuistotaulut ja jouluksi tonttula! Nämä sisustusasiat muistan lapsuudestani

Mainos
Selvitimme, millaisia muistoja lukijoillamme on lapsuudenkodista ja sen sisustuksessa. Kun kekseliäät ja näppärät äidit sisustivat, raha ei ollut ratkaiseva tekijä!
Teksti Emmi Nissi
Kuvat 123rf

Kilometrikaupalla räsymattoja, runsaasti keltaista maalia ja kalusteet, jotka kestävät vähintään sata vuotta. Tällaisia ovat lukijoidemme muistot siitä, miten äiti sisusti.

Muistot lapsuudenkodin sisustuksesta olivat värikkäitä, konkreettisesti.

"Meillä maalattiin ja sisustettiin jatkuvasti. Vaikka rahaa oli vähän, äiti osteli usein Vuokon ja Marimekon värikkäitä kankaita", muistelee eräs vastaaja.

Samaa muistelee toinen:

"Äidillä oli tyylitajua ja kyky tehdä lapsuudenkodista kaunis ja viihtyisä, vaikka puitteet olivat vaatimattomat ja raha oli tiukassa. Äiti maalasi esimerkiksi keittiökalusteet kauniin keltaisiksi ja tehosti niitä valkoisin reunoin ja tällä yhtenäisellä värityksellä yhtenäisti, mutta toisaalta piristi keittiön todella kivaksi."

Sisustustuotteiden valikoima oli suppeampi.

"Hobby Hallista tilattiin mökille aika hienot englantilaiset teekupit ja -lautaset asetteineen; ne olivat tummanruskeat ja niissä oli pyöreät oranssit kuviot. Myöhemmin äiti vaihtoi ne ruusukuvioisiin, mikä mielestäni osoitti maun huononemista."

Tee-se-itse -äitien päähänpistot

Äiti maalasi keittiön kaappeja usein, ja keittiön ilme vaihtui jatkuvasti, kertoo eräs vastaaja. Äitien päähänpistot ilmenivät sisustuspuuskina. 

"Meillä oli 70-luvun alussa melko vaalealla maalatut seinät ja eräänä päivänä äiti halusi saada vähän väriä elämään. Hän maalasi keittiön ruohonvihreäksi, keittiön vaaleat kaapistot alakaapit tumman ruskeaksi ja yläkaapit keltaisiksi. Lastenhuoneeseen tuli sama kelta-ruskeaväritys", toinen vastaaja muistelee.

Melkoisia tee-se-itse-naisia nämä äidit ovatkin monien muistoissa.

"Meillä uskottiin oman käden taitoihin ja kekseliäisyyteen. Äitini käsissä taipuivat niin kankaat, langat, vaneri, puu, savi kuin perennapenkit – aina sai kokeilla ja tehdä."

40 vuotta, vähintään!

Vanhat huonekalut ja esineet ovat olleet monen äidin intohimo –  tai ainakin ne on ollut velvollisuudentunteesta pakko säilyttää.

"Huonekaluista oppi ajattelemaan, että niiden pitää kestää sata vuotta tai kauemmin. Joskus ostettiin jotakin uuttakin, esimerkiksi keltainen plyysisohvakalusto, jonka päälliskangas on vielä 40 vuoden jälkeenkin kaunis."

"Kuulemma nuorempana sanoin, että inhoan ja hävettää kun meillä on kaikkea vanhaa. Nyt menen itse äidin perässä ja kerään kaikkea vanhaa", tunnustaa eräs vastaaja.

Toki joukkoon mahtui myös modernia tyyliä edustavia äitejä.

"Artekin kalusteet tulevat ensimmäisenä mieleen, kun ajattelen kotia silloin, kun olin pieni tyttö!"

"Kalusteet olivat Artekia, Muuramea ja verhot Marimekkoa."

"Varhaislapsuuteni oli hyvin 60-lukulainen. Fanettia, Mademoisellea...siksi hämmästelen, kuinka ne kaikki ovat taas muodissa."

Kausiverhot ja räsymatot

Lapsuudenkodin sisustuksen kulmakivet olivat verhot ja matot. Räsymattoja oli joka huoneessa, muistelee eräs vastaaja ja lisää: paitsi olohuoneeseen kuului villamatto. Toisen mieleen on painunut erityisesti makkaranmallinen, virkattu tupsutyyny.

"Meillä oli paljon itse kudottuja räsymattoja, joissa tunnistettavia kankaita (pieneksi käyneitä vaatteitani) raitoina."

"Itse tehtyjä tekstiilejä arvostettiin todella paljon, oli nyplätyt pitsiliinat ja kudotut pellavapyyhkeet."

"Aina piti olla verhot. Erikseen kesä- ja talvi- ja jouluverhot. Pöytäliinat oli myös ihan ehdottomat. Äiti virkkasi sivupöydille pieniä pitsiliinoja. Ja sohvatyynyt vaihdettiin verhojen mukaan."

"Juhlapyhät ja vuodenajat näkyivät selkeästi sisutuksessa. Verhot ja pöytäliinat vaihtuivat."

Aina äidin sisustustavat eivät olleet lapsen mieleen.

"Lapsuudenkodissani häpesin aina rumia räsymattoja. Kun minulle tuli kavereita kylään, käärin räsymatot rullalle."

Etenkin joulun sisustaminen on jäänyt monelle mieleen elävästi.

"Meidän joulumme oli usein tummansininen tai valkoinen ja kultainen. Ihailin äidin omaa tyyliä ja olin salaa ylpeä siitä että meidän jouluun kuului jotain ihan muuta kuin punaisia tonttuja!"

"Äiti on painanut itse tyynyliinoja ja tehnyt räsymattoja kangaspuilla. Henkilökohtainen suosikkini on se, kun äiti innostui tekemään jouluksi tonttulan. Äiti huovutti tonttujen lakit ja käytti partoihin lampaiden kiharaa karvaa. Hän valmisti vaatteet ja muotoili tontuille ilmeikkäät kasvot."​

Äidin ihanat, hassut jutut

Äitien sisustustyyleihin liittyy myös hassuja erityispiirteitä, tietenkin.

"Joka kesä meillä maalattiin ja laitettiin tapettia, sen vuoden muodin mukaan. Äitini teki myös 60-70-luvulla omaa niin sanottuaan pop-taidetta (harmittaa kun kokoelman tauluja ei enää ole). Hän liimasi erilaisia esineitä, kuten vanhoja silmälaseja, korkkeja ja kaikkea mitä keksi, isoon pahviin ja maalasi ne esimerkiksi kullanväriseksi."

"Myös isän valtakunta, eli autotalli sai äidin käden kosketuksen: hyllyillä oli jokaisella ruuvillakin oma paikkansa."

"Äiti pesi hammasharjalla listat."​

"Äiti haaveili aina vaaleasta sohvakalustosta, mutta sanoi, ettei voi sitä ostaa, kun isä sotkee kumminkin, kun se aina nukkuu siinä. Kun isäni kuoli 10 vuotta sitten, äiti osti heti uuden valkoisen sohvan. Se on hänellä vieläkin ja todella siistissä kunnossa."

Oli äidin sisustustyyli mitä tahansa, muistoihin lapsuudenkodeista liittyy paljon rakkautta.

"Muistan, että joka kerta, kun avasin kodin oven, minut valtasi turvallisuuden tunne."

Kysely toteutettiin Meilläkotona.fi:ssä toukokuun alussa.

Lue lisää:

”Pidä tiskipöytä ja wc siistinä, niistä emäntä tunnetaan" – tämän opin äidiltäni kodinhoidosta

11 kauneinta äitienpäiväkimppua

Äidin ja tyttären kodissa hehkuvat Intian värit

Julkaistu: 11.5.2017
Katso myös nämä