Unelmien Talo&Koti

Kaupunkilaisfröökynä vaihtoi kaupunkikaksion kartanoon – maalautti talon vaaleanpunaiseksi ja rakennutti skumppaterassin

2


Kaupunkilaisfröökynä vaihtoi kaupunkikaksion kartanoon – maalautti talon vaaleanpunaiseksi ja rakennutti skumppaterassin

Vielä joitakin vuosia sitten Miia ei voinut kuvitella muuttavansa pois Helsingin Töölöstä. Ja missään tapauksessa hän ei palaisi kotiseudulleen Lohjalle. Kuinkas sitten kävikään?
Teksti Mikki Moisio
Kuvat Riitta Sourander

Nyt Miia asuu maaseudulla vuonna 1928 rakennetussa 100 neliön omakotitalossa, jota hän kutsuu kartanoksi. Pihapiirissä on myös puuliiteri, autotalli- ja varastorakennus.

Miian mielipaikka aurinkoisina kesinä on ulkoterassi. Maalari ei ollut pitkän uransa aikana maalannut yhtään taloa vaaleanpunaiseksi. Miia piti päänsä, ja lopputulos on ihana.

Kuinka sinusta tuli talon omistaja?

En ole ikinä potenut vauvakuumetta, mutta vajaa viisikymppisenä kesällä 2014 minuun iski talokuume. Pikkukaksiossani ei ollut edes parveketta. Halusin työntää käteni multaan, kasvattaa narsisseja, grillata possunribsejä ja maata riippukeinussa omenapuun alla. Halusin saunoa ja katsella takkatulta. Halusin oman talon!

Miten toive toteutui?

Katselin netissä myytäviä taloja, kunnes maaliskuussa 2015 sinne ilmestyi vanha mansardikattoinen talo – tietysti Lohjalla. Se tuntui heti kodilta. Mitä siitä, että ulkomaali hilseili ja saunaosasto olisi uusittava? Oli kuitenkin valkeaksi maalattua hirsiseinää, varaava takka, tilaa isolle ruokapöydälle ja puutarha vanhoine omenapuineen. Vappuna myin Helsingin-kotini ja toukokuun lopussa pääsin muuttamaan. Osa ystävistäni piti minua umpihulluna. Mielitiettynikään ei halunnut asua maalla, mutta lupasi toimia tarvittaessa neuvonantajana.

Tulikiven varaava takka on maalattu valkoiseksi. Vanhana ostettu pyöreä pöytä on kulkenut Miian mukana kolmekymmentä vuotta. Muhkea nojatuoli on Ikeasta. Olohuoneessa on valkoiseksi maalattua hirsiseinää. Sohvatyynyt Miia ompeli virolaisista pitsiliinoista. Näkymä olohuoneesta keittiöön. Annikki-tädiltä saatu jalkavalaisin on 1950-luvulta.

Millaista remonttia jouduit tekemään heti?

Alkajaiksiksi taitava timpuri rakensi talon taakse aurinkoterassin, jossa kesäaamuisin hörppään kahvini yöpaitasillani.

Entä myöhemmin?

Tänä kesänä varastorakennuksen seinustalle, ilta-auringon puolelle nousi pienempi skumppaterassi. Yläkertaan tuli kaksi huonetta lisää ja pesutilat saivat uudet pinnat. Kaksi vuotta sitten koitti isoin urakka: ulkoseinien maalaus. Unelmani on nyt vaaleanpunainen, vaikka maalari ensin kauhisteli valitsemaani talon ulkoväriä. Aloin kutsua taloani Kartanoksi. Itse olen tietysti Kartanon neiti ja mielitiettyni sen pehtoori.

Keittiön ikkunassa on rennot valkoiset salusiinit. Keittiölle ei tarvinnut tehdä muuta kuin kantaa tavarat sisään. Miia kiittelee sitäkin, että kerrankin astiakaapissa on riittävästi tilaa. Taustalla on saunan pukuhuone, josta pääsee aurinkoterassille. Komeat kannut pääsivät ylhäiselle paikalle. Keittiökaapiston takana on esillä alkuperäistä hirsiseinää. Miia maalasi itse keittiön vanhan klaffipöydän ääressä olevat kirpparituolit. Seinällä on kissa-aiheisia tauluja edesmenneen Harmi-kissan muistoksi. Tsekeistä tuodut lasit ovat aitoa böömiläistä kristallia. Vanhat aterimet ovat kirpparilta ja pitsitabletit Tallinnasta.

Miten olet sisustanut talon?

Suurin osa on kierrätystavaraa. Esimerkiksi keittiön klaffipöytä on huutokaupasta – se odotti uutta tulemistaan ullakolla. Terassin korituoli on Annikki-tädiltäni, jonka mielestä Kartanon fröökenillä on oltava korituoli. Räsymatot ovat vanhempieni kotoa. Keittiöpöydän pitsitabletit löysin Tallinnan kirpputorilta viidellä eurolla.

Omakotitalossa tarvitaan kaikenlaista muutakin. Esimerkiksi mitä?

Puutarha oli päässyt villiintymään, ja hankintalista oli loputon: ruohonleikkuri, kottikärryt, lapio, harava, työkalupakki… Autokin oli ostettava. Ruokakauppa on kahden kilometrin päässä harjun laella, ja Helsingissä käyn töissä pari kertaa viikossa. Ensimmäiseksi hankin kuitenkin ruusukupit, koska ajattelin, että kyllähän Kartanossa pitää kukkakupit olla.

KaJa tässä ne ovat!

Tuliko vastaan yllätyksiä?

Eräänä yönä välikatossa kuului rapinaa. Hiiriä! Onnistuin virittämään perinteisen loukun, mutta littanan vainajan näkeminen siinä järkytti silti. Sitten tulivat pakkaset ja vesiputket jäätyivät. Olin jo vaipumassa epätoivoon, kun pehtoori kurvasi pihaan ja laittoi kuumailmapuhaltimen talon alle. Kohta vesi juoksi taas.

Yläkerran välitilassa on virolaisilta kirppareilta tuotuja puu- ja pahvilaukkuja. Kristallikruunu on Annikki-tädin perintöä. Talon ainoa moderni designesine on yläkerran makuuhuoneen paperinen Midsummer Light -valaisin. Yöpöytä on edellisen kodin ullakolta ja pitsipeitto kirpputorilta. Yläkerran vierashuoneen laverisängyt löytyivät kirpparilta. Pitsipeitot ovat käsin virkattuja. Räsymatot ovat Miian lapsuudenkodista. Vierashuoneen lasiovinen senkki on kirpputorilta. Isoisän rakentama viulu nojaa 1930-luvun tuoliin.

Mitä olet tehnyt puutarhassa?

Riivin, haraan ja möyhennän. Vuohenputkista tuli varsinainen riesa. Ne piti kaivaa talikolla pois juurineen. Vanhojen omenapuiden karsimiseksi oli hankittava moottori- ja oksasaha. Pihlajakoi tuhosi ensimmäisen sadon, joten noukin hämärtyvissä illoissa rupisia raatoja tunkiolle. Linnut veivät kirsikat. Mutta kriikunat, luumut, viinimarjat ja viiniköynnöksen rypäleet säästyivät tuholaisilta. Innoissani pakastin ja hillosin niitä. Hillopurkit löytyivät avaamattomina kaapista seuraavana keväänä. Rikkaruohojen alta löysin ilokseni pionit, ruusupuskat ja jopa kivetyt kukkapenkit. Muutama vuosi sitten en edes tiennyt, mikä on perenna.

Onko tullut ikävä kaupunkiin?

En ole päivääkään katunut talon ostoa! Oli ihanaa syksyllä laitella kynttilälyhtyjä pihalle ja haravoida. Nukun hyvin, kun saan puuhastella raittiissa ulkoilmassa.

Saunan pukuhuoneessa on satavuotias puusohva ja siinä itse ommellut tyynyt. Designmaljakot ovat tädiltä ja äidiltä, koristekirsikan oksa on omasta pihasta. Ulkokuistilla on kauniit pieniruutuiset ikkunat. Syksyisin kymmenen omenapuun sadosta riittää tutuille ja tuntemattomille.

Miian lempikirpparit

Keskuskirpputori. Ei halvin, mutta ehkä laajin ja laadukkain. Olen ostanut sieltä muun muassa vanhan senkin ja astioita. Asemarinne 15, Lohja.

Lohjan kierrätyskeskus. Erityisesti kesämyymälästä olen tehnyt hullunhalpoja hankintoja, viimeksi kaksi 1950-luvun tuolia kympillä. Sairaalatie 4, Lohja.

J. Talsi. Antiikkia kohtuuhintaan. Tämän kesän löytö oli ikivanha eläinten syöttökaukalo ulkokukkien alustaksi, 15 e. Österbyntie 54, Tammisaari.

Kierrätyskeskus Tallinnassa. Sieltä olen hankkinut lähes kaikki kristalliastiani, edullisimmillaan 20 sentillä kappale. Tatari 64, Tallinna.

Julkaistu: 20.9.2018