Keksin nerokkaan idean, jolla kaaos katoaa eteisestä – tiedän tosin jo, ettei se toimi

Keksin nerokkaan säilytysratkaisun, jolla hallita eteisen portaiden alle kertyvää kaaosta. Harmi vain, että ongelma ei ole säilytysratkaisuissa vaan minussa.

Portaiden alta vyöryvä tekstiilikierrätyspussukka on joka kerta imuroinnin tiellä. Pussukka on vieläpä saanut päälleen pinon vaatteita. Ne ovat ehkä matkalla poistotekstiileihin, ehkä odottavat korjausta – vai oliko tarkoitus kierrättää ne jollekulle käyttöön? Joukossa voi olla myös satunnaiskäytössä olevaa harrastusrompetta, joka on työnnetty ”talteen” portaiden alle. Ensimmäinen askel on siis jälleen käydä pino läpi.

Ideoimani säilytysratkaisu on iso ja nätti kannellinen laatikko, joka laittaa tavararyöpyn raameihin. Systeemiin kuuluisi, että kun laatikon kansi ei enää mene kiinni, vaatteet on aika viedä eteenpäin. Kuulostaa toimivalta!

Muuten kiva, mutta tavallaan systeemi oli meillä jo. Laatikon tilalla vain oli kori, joka tuli täyteen ja sai jatkokseen pussukan ja pinot. Rehellisyyden nimissä: korikin on portaiden alla mutta hiukan syvemmällä. Sen muuttuminen laatikoksi ei taida riittää kohentamaan tilannetta.

Huomaan toistavani kaavaa muuallakin kodissa. Kaipaan ja ideoin kaaoksen hallintaan systeemiä, vaikka lopulta ratkaisu on ihmisissä ja valinnoissa.

Jos haluan olla ihminen, jolla ei ole kaaosnurkkaa, on toimittava kuten ihmiset, joilla ei ole kaaosnurkkaa. Ehkä nurkkani kertoo siitä, että portaiden alla oleva kaaos ei kuitenkaan tunnu minusta riittävän tärkeältä – paitsi silloin, kun siihen on viimeistään pakko reagoida. Reissun kierrätyspisteelle aion tehdä ensi tilassa.