Hetken huuma, kyllä kiitos! Askartelussa parasta on vapaus leijailla innostuksesta toiseen

Ohjevihko oli makuuhuoneen laatikossa muiden papereiden seassa. Se vilahti esiin, kuten papereilla tapana on: kun sitä etsii, se ei tule vastaan millään – mutta kun kävin laatikolla ihan muut asiat mielessä, vihko melkein putosi käsiin. Origamielefantti, hauska tavata pitkästä aikaa!

Jälkikäteen en ole varma, kauanko suhteemme intohimoisinta vaihetta kesti. Oliko kyse viikoista vai kuukausista? Vai sittenkin päivistä?

”Ihan kohta, taittelen vain norsun”, saatoin huikata lapsilleni, kun he vaativat huomiota. Tai koiralle, joka odotti lenkkiä. Tai itselleni, kun halusin vältellä johonkin muuhun ryhtymistä. Ja miksi tyytyä yhteen, kun voi tehdä monta? Nostin kirjahyllyn reunalle hienoimmat, ainakin oranssin, hennon persikkaisen, turkoosin, mintunvihreän, kirkkaankeltaisen, ärhäkän tulenpunaisen, syvänsinisen...

Opin ohjeen ulkoa ja harjaannuin taitoksissa niin, että tiesin juuri sen kohdan, josta kärsä lähtee kaartumaan luontevasti tai korvien asentoon tulee oikea ilme. Lasten päiväkotiin vein hoitajille norsut, joiden taitoksiin kirjoitin kiitokset menneestä vuodesta. Ja lastenhuoneisiin tein koristeet, joissa norsut kiikkuivat pillihimmelistä.

Niin, pillihimmelihuuma oli se origaminorsuruuhkaa edeltänyt vaihe: yhtä lailla lyhyt mutta kiihkeä ja tuottelias. Olen innostunut eniten askarteluista, joissa valmista syntyy nopeasti ja materiaali löytyy ehkä jo kotoa. Silloin voi syöksyä suin päin tekemiseen, joka sitten saattaa vaihtua toiseen yhtä nopeasti.

Uudelleen lämmittäminen ei oikein ole ollut minun juttuni. Mutta mitäs muita eläimiä niissä taitteluohjeissa olikaan?

Hurahdusvaara! 3 innostavaa ohjetta paperiaskarteluun

Origamikyyhky viestii rauhasta ja rakkaudesta – katso ohje

Näin askartelet paperikukat, jotka näyttävät siltä kuin olisit juuri poiminut kimpun niityltä

Paperihöyhenet koristavat vaikka virpomisvitsan