Katja selviytyi narsistisesta parisuhteestaan: ”Itkin ja huusin metsässä, räntäsateessakin. Se teki hyvää”
Raastavan eron jälkeen Katja, 50, ymmärsi, että huonosta ihmissuhteesta voi oppia jotain. ”Sain nuorena tällaisen parisuhteen mallin ja hain kai tällä kertaa onnellista loppua. Kokemuksen jälkeen olenkin vahvempi kuin koskaan.”
Tapahtunut ei ole minun syytäni. Katja, 50, muistaa yhä hetken, jolloin hän uskalsi sanoa tämän itselleen ääneen. Suhde ja kihlaus narsistisen miehen kanssa oli päättynyt vuotta aikaisemmin.
Eron jälkeen Katja oli kantanut pitkään sisällään raivoa ja vihaa.
”Tunsin syyllisyyttä ja häpeää, koska ajattelin itse ajaneeni suhteemme sellaiseen tilaan, että hänen oli lähdettävä mahdollisimman kauas luotani.”
Toipuminen alkoi vasta, kun Katja lakkasi soimaamasta itseään. Hän ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.
”Oloni alkoi parantua, kun hyväksyin sen, että kokemani ero ei ollut normaali tai millään tavalla tavallinen. Tärkeintä on antaa itselleen anteeksi”, Katja sanoo nyt, kaksi vuotta suhteen päättymisen jälkeen.
Jokaisen riidan jälkeen mies uskotteli Katjalle, että riidat olivat hänen syytään.
Suhde oli tyypillinen narsistisuhde. Mies pommitti Katjaa vuolailla rakkaudentunnustuksilla ja sai tämän tuntemaan olonsa maailman ihanimmaksi olennoksi. Katja sitoutui mieheen nopeasti: mies kosi muutaman viikon jälkeen, ja he muuttivat yhteen.
Pian Katja havahtui huomaamaan, että miehen rahat olivat jatkuvasti loppu. Hän ei maksanut osuuttaan asumiskuluista tai ruoasta ja aneli toistuvasti lisää rahaa. Joskus mies lähti piipahtamaan lähikaupassa ja palasi takaisin tunteja myöhemmin. Hän suuttui, jos Katja ihmetteli, mikä reissussa kesti.
Mies ei osallistunut arkisiin askareisiin, vaan eleli parin kodissa kuin teinipoika. Kun Katja pyysi siivoamaan tai viemään roskat, mies suuttui silmittömästi.
Jokaisen riidan jälkeen mies uskotteli Katjalle, että riidat olivat hänen syytään. Vika oli ilkeässä Katjassa, joka sanoi ja teki koko ajan väärin.
Narsistin raivo voi olla todella mustaa ja rakkaus yltiöpäisen palvovaa.
Narsistinen ihminen uskoo olevansa parempi kuin muut. Hän keskittyy fantasioihin menestyksestä, on taipuvainen luomaan ihannoituja mielikuvia toisista ja itsestä ja uskoo ansaitsevansa erityiskohtelua.
Narsistinen ihminen voi vaatia muilta paljon ihailua. Hän on kateellinen muille ja uskoo toisaalta, että muut ovat hänelle kateellisia. Hänen on vaikea tuntea myötätuntoa toisia kohtaan ja hän kohtelee muita ylimielisesti. Pahimmillaan hän kontrolloi, manipuloi ja pahoinpitelee.
Nämä ovat diagnostisia piirteitä, joiden perusteella narsistisen persoonallisuushäiriö voidaan todeta, kertoo Terveystalon johtava psykologi ja psykoterapeutti Lotta Heiskanen. Hän kommentoi asiaa yleisellä tasolla terveydenhuollon ammattilaisena eikä ota kantaa yksittäisten ihmisten tilanteisiin.
”Itsekeskeisistä ihmisistä puhutaan herkästi narsisteina, mutta todellisuudessa narsistinen persoonallisuushäiriö todetaan aina psykiatrisessa arviossa”, Heiskanen toteaa.
Arvioiden mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on noin 0,5–6 prosenttia väestöstä.
”Narsistin raivo voi olla todella mustaa ja rakkaus yltiöpäisen palvovaa. Kumppani voi joutua olemaan näiden vaihtuvien mielikuvien kohde. Rajojen asettaminen, pettymyksen tuottaminen tai vastuuttaminen voi saada narsistin raivon valtaan”, Heiskanen sanoo.
Niin kävi Katjallekin.
”Kävelin joka päivä, ihan hirvittävässä räntäsateessakin. Itkin ja huusin metsässä. Se teki hyvää.”
Katjan ja hänen kihlattunsa suhde loppui, kun Katja lausui äänen epäilyksensä. Viestittelikö mies muiden naisten kanssa?
Mies raivostui ja katosi samana päivänä pariskunnan kotoa – ja samalla kokonaan Katjan elämästä. Hän esti Katjan puhelinnumeron ja sosiaalisen median tilit. Katja yritti kaikin keinoin saada selitystä, turhaan.
Katjan oli pakko hyväksyä, että suhde oli päättynyt. Suhteen aikana hän oli vaiennut kokemastaan, mutta nyt hiljaiselo sai riittää. Hän hakeutui terapiaan, soitti auttaviin puhelimiin ja puhui ystävilleen.
”Putosin niin syvään turvattomuuteen ja epätoivoon, että minun oli pakko hakea pontevasti apua.”
Toipuminen alkaakin puhumisesta, Lotta Heiskanen sanoo.
”Mieltä voi alkuun purkaa turvallisille läheisille”, hän jatkaa.
”Jos se ei tunnu riittävältä, on ammattiapua hyvä hakea. Narsistisen suhteen eron jälkihoidossa saattaa olla myös väkivallan tai muiden traumaattisten kokemusten hoitoa. Vaikutukset voivat ulottua myös perheen lapsiin. Psykologit, psykoterapeutit ja psykiatrit ovat terveydenhuollon ammattilaisia, joilta apua tässä tilanteessa kannattaa hakea.”
”Tuntui merkittävältä, että toinen ihminen sanotti tilanteen: olin kokenut taloudellista ja henkistä väkivaltaa.”
Joillekin yhteisille ystäville mies kertoi toisenlaisen tarinan: Katja oli mustasukkainen mielipuoli.
”Onneksi läheisimmät ystäväni ottivat minut todesta”, Katja sanoo.
Katjaa puhuminen helpotti. Erityisesti auttoi se, kun ammattilainen sanoi hänen kokemustensa olevan hyvin tyypillisiä narsistisissa suhteissa.
”Tuntui merkittävältä, että toinen ihminen sanotti tilanteen: olin kokenut taloudellista ja henkistä väkivaltaa.”
Pitkään jatkunut ahdistus oli saanut Katjan hermoston äärirajoille. Hän oli ylivirittynyt ja stressaantunut. Yöunet olivat riekaleiset.
Terapeutin vastaanotolla hän oppi, että ensin hermosto piti saada rauhoittumaan. Katjalle paras keino oli pitkien kävelylenkkien tekeminen luonnossa.
Kuukausien kuluessa unet palautuivat. Katja kävi akupunktiossa, meditoi ja teki hengitysharjoituksia.
Katja muistaa yhä hetken, jolloin hän tunsi ilon pilkahduksen ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen. Kännykän näytölle lävähti hauska meemi, joka kuvasti hyvin hänen päättynyttä suhdettaan.
”Nauroin aivan katketakseni. Silloin ajattelin ensi kertaa, että selviän.”
Huonot ihmissuhteet nostavat pintaan myös vanhat haavat ja kipupisteet.
Terapiassa Katja oivalsi, miksi ei lähtenyt suhteesta itse.
”Lapsuudenperheessäni asetelma oli samanlainen. Ex-kihlatussani on paljon samaa kuin isässäni, joka jätti perheemme. Sain tällaisen parisuhteen mallin jo nuorena ja hain kai tällä kertaa onnellista loppua.”
Samankaltaisista kokemuksista puhuu tunnelukkoterapeuttina työskentelevä Miia Moisio, joka käsittelee teemaa syyskuussa julkaistussa teoksessaan Toivon kirja narsistin haavoittamalle.
”Usein ihmisen menneisyydestä löytyy vastaus siihen, miksi narsisti on saanut uhrinsa pauloihinsa ja jäämään silloinkin, kun yhdessäolo on vaikeaa.”
Jos narsistin uhri on lapsuudessaan ollut kylmän vanhemman kasvattama, voi yltiöpäinen hellyys ja rakkauden julistus tuntua huumaavalta ja lakaista samalla alleen samanaikaisen ikävän käytöksen.
Huonot ihmissuhteet nostavat pintaan myös vanhat haavat ja kipupisteet. Kun niin äärelle joutuu väkisin, voi lopputulos olla hyvinkin hedelmällinen.
”Huonosta ihmissuhteesta toipuminen voi parhaimmillaan mahdollistaa henkisen kasvun”, Moisio sanoo.
Esimerkiksi jo lapsuudesta nouseva hylkäämisen pelko saattaa jopa väistyä, kun sen on joutunut uudelleen aikuisiällä kohtaamaan ja käsittelee asian ammattilaisen kanssa.
Näin on tapahtunut myös Katjalle. Hän ei enää pelkää jätetyksi tulemista.
”Löydän tarvittavan turvan itsestäni ja osaan puolustaa rajojani. Nyt jos koskaan tiedän, mikä on parisuhteessa hyväksyttyä ja mikä ei. En enää koskaan annan kohdella itseäni samalla tavalla.”
Syyttely ei vie eteenpäin, mutta itsetuntemus auttaa toimimaan uudella tavalla.
Vaikeankin parisuhteen jälkeen ihmisellä on mahdollisuus oppia tuntemaan itseään paremmin ja saada korjaavia kokemuksia, Lotta Heiskanen sanoo.
”Voi kysyä, mikä itseä on puhutellut suhteessa. Mikä koukku suhteessa on saanut jäämään? Onko jäänyt aiemmin jotakin vaille tai onko itsetunnossa hauras kohta, jota toiselta saatu palvonta on lääkinnyt, vaikka suhde ei olekaan ollut turvallinen?”
Eron jälkeen Heiskanen kannustaa tutustumaan itseensä ja omaan tarinaan. Syyttely ei vie eteenpäin, mutta itsetuntemus auttaa toimimaan uudella tavalla.
Narsistista irti pyristeleminen voi olla vaikeaa, ja usein eron täytyy olla lopullinen, jotta uhri voi päästä eteenpäin. Kaikki yhteydenpito on viisasta lopettaa.
Kun uuden suhteen aika koittaa, Heiskanen kannustaa puhumaan aiemmasta uudelle kumppanille. Niin siitä voi päästä yli.
”Ja usein pääseekin, kun kohtaa aidon ja turvallisen ihmissuhteen.”
”Pelastukseni oli, että uskalsin hakea heti apua. Yksin ei saa jäädä.”
Katjan suhteen päättymisestä on nyt kulunut kaksi vuotta. Syyllisyys, häpeä, viha ja pettymys ovat laantunet. Silloin tällöin suru nostaa päätään.
”Menetin rakastamani ihmisen, jonka kanssa olin rakentanut ja suunnitellut yhteisen elämän. Jouduin luopumaan paitsi hänestä, myös tulevaisuudestani sellaisena kuin olin sen ajatellut.”
Uuden parisuhteen mahdollisuus tuntuu hänestä kaukaiselta. Silti Katja ajattelee selvinneensä.
”Pelastukseni oli, että uskalsin hakea heti apua. Yksin ei saa jäädä.”
Raskaista vuosista huolimatta Katja ei kadu mennyttä. Hän toivoo entiselle kihlatulleen hyvää elämää, onneakin.
”Voi kuulostaa oudolta, mutta kokemukseni vuoksi olen tehnyt paljon töitä mieleni kanssa ja olen nyt vahvempi kuin koskaan aiemmin.”
