”Kirppareiden hintatasossa minut on hemmoteltu Hämeenlinnassa piloille” – Katja Rinkinen vinkkaa suosikkikirppiksensä

Innostuin kirppiksistä todella, kun muutimme Hattulan Parolaan vanhalle asemalle. Vanhassa talossa uusi tavara, kuten sohva, näytti ihan väärältä. Aloin kierrellä kirppiksiä. Samalla innostuin diy-askartelusta ja tuunailusta, kun perustin Parolan Asema -blogini. Minulta pyydettiin diy-aiheesta kirja, ja innostuin tuunailusta toden teolla.

Ensimmäisiä kirppisostoksiani kotiimme olivat huonekalut, naulakot, piironki ja senkki, joita päätin kunnostaa maalaamalla. Pesin huonekalut ja maalasin ne mieluisalla värillä. Olen oppinut, että kotioloissa kirppishankinnoistakin voi kunnostaa upeita, kunhan opettelee tekemään. Jos ei heti onnistu, siinä kyllä harjaantuu.

Katja Rinkinen on opetellut tuunaamaan huonekaluista mieleisiään.

Katjan rento olohuone on sisustettu kirppislöydöin. Sohvat ovat nettikirpparilta ja itse tuunattu. Sohvapöytä on vanha armeijan arkku, jonka pohjaan Katja laittoi kierrätyskeskuksesta löydetyt renkaat. Pussikattokruunun hän rakensi kahdesta varjostimesta. Kolmijalkavalaisin on kunnostettu armeijan kolmijalasta ja studiolampusta, katso valaisimen ohje täältä.

Näen monissa kirpputorihuonekaluissa potentiaalia. Kerran rakensin liian pieneen, pyöreään ruokapöytäämme jatkopalan. Pöytä maksoi 90 euroa ja oli muuten melko ehjä, mutta liian pieni. Fiksasin puuviiluja kitillä ja maalasin pöydän. Olohuoneen rottinkisohvamme maalasin ruskeasta harmaaksi pellavaöljymaalilla ja laitoin vanhojen tyynyjen tilalle futonpatjan. Huonekalut, jotka eivät ole hirveän risaisia, ovat parhaita tuunattavia.

Toki joskus tulee hutiostoksia. Olen joskus luullut, että huonekalu tai esine on paremmassa kunnossa kuin onkaan. Eräs hankkimani allastaso vaati paljon fiksailua, mutta on onneksi silti vielä korjattavissa.

Jos huonekalu on rikki mutta sen muoto ja malli ovat täysin kohdillaan, kannattaa miettiä, kuinka arvokasta oma aika on. Olenko valmis korjaamaan edullista vai hankkisinko mieluummin uutta kallista? Itse korjaan useimmiten, ellei huonekalu ole todella rikkinäinen, kuten tuoli hajonnut liitoksistaan.

Esimerkiksi tuoleista kannattaa tarkistaa liimaukset: huojuuko tuoli? Sitä voi olla hankalaa korjata, jos liitokset ovat täysin kuluneet. Jos vain maalipinta on kulunut, voin aina hioa tai maalata sen uudelleen.

Vanhat peilit ovat Katjasta usein sielukkaampia kuin uudet.

Ison ruokapöydän ympärillä sijaitsevat Thonet-tuolit löytyivät 30 euron kappalehintaan huutokaupasta. ”Kannattaa käydä koulu- ja maatilahuutokaupoissa jo pelkän fiiliksen vuoksi.” Katso täältä Katjan ohje ruokapöydän jatkopalan nikkaroimiseen.

”Lempparini on aulassa sijaitseva sadan laatikon laatikosto, joka maksoi noin 120 euroa. Maalasin sen mustalla pellavaöljymaalilla ja laitoin pyörät alle. Työhön kului kolme kuukautta”, Katja kertoo.

Tykkään pitää kokonaisia kirppispäiviä ystäväni kanssa. Kierrämme autolla kirppareita aika nopealla tahdilla. Silmäni on harjaantunut siinä, mitä haluan löytää. Kerran halusin löytää Nuutajärven Lypsäjä-maitolaseja, kunnes löysinkin niitä niin paljon, että kiintiö tuli täyteen. Nyt minua kiinnostavat etenkin vanha messinkiset tarjottimet, kulhot ja rasiat sekä valaisimet, taulut ja korit. Koreja voi käyttää mihin vain: kanniskeluun, somistamiseen ja säilyttämiseen.

Mietin usein kirppareilla, jääkö minua harmittamaan, jos en ota tätä. Tykkään myös peileistä. Kerran löysin tosi viehättävän peilin huutokaupasta 170 eurolla. Peili on kultainen ja krumeluuri. Kyseessä oli kallein hankkimani peili, mutta rakastan sitä. Vanhat peilit ovat usein sielukkaampia kuin uudet. Fasettihiotut ovat etenkin huippuja, hionta tekee lasista kauniin.

Nuutajärvellä valmistetut lasit ovat käytössä päivittäin. Arabian vanhoja lautasia Katja on ostanut enintään kolmella eurolla, ja ystävätkin ovat tienneet niitä hänelle ostaa. ”Nyt en edes uskalla sanoa, mitä astioita haluaisin, jottei kaikkia viedä käsistä.”

Saan ideoita sisustukseen kirjoista ja Pinterestistä. Mietin, mikä kuvissa kiinnostaa: väri vai itse huonekalu? Sitten mietin, voisinko löytää huonekalun kirppikseltä ja tuunata sen itse.

Kirppareiden hintatasossa minut on hemmoteltu Hämeenlinnassa piloille. Usein pääkaupunkiseudun ulkopuolella hinnat ovat huokeampia. Tällä hetkellä käynnissä on korimania, ja maksan koreista 5–10 euroa.

Moni turhautuu kirppareilla kiertelyyn, jos ei meinaa löytää mitään. Joskus joutuu etsimään haluamaansa ankarasti. On hyvä muistaa, että kirppareilla voi päästä halvemmalla kuin Ikeassa.”