"Käsiteltävää puupintaa on sisäseinissä ja -katossa yli 600 neliötä" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 18

"Käsiteltävää puupintaa on sisäseinissä ja -katossa yli 600 neliötä" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 18
Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan 18. osa.
Julkaistu: 25.2.2020
Viimeistelyvaihe on alkanut – kylläpä se kuulostaakin hyvältä. Jos betonilattiat kuivuvat odotetusti, meillä on toivoa päästä jouluksi uuteen kotiin. Turnauskestävyys alkaa kieltämättä olla koetuksella: on kulunut reilu vuosi siitä, kun aloin aktiivisesti edistää talohankettamme. Nyt päivittäiset tehtävälistat vain paisuvat: on aika tilata laatat, ulkovalaisimet, parvekelasit, portaat...
Olemme urakkarajalla, sillä runko- ja julkisivurakentamisen hoitanut Ukkoset on poistunut kunnialla työmaalta, ja sisätöihin on tullut entisen työkaverini miehen timpuriporukka, Mikko Melvas ja kumppanit.
Valintoja, selvittelyä, organisointia ja ongelmanratkaisua jatkuvalla syötöllä. Sitä se rakennuttaminen on. Turha kuvitella, että olisi oikeasti olemassa täysin avaimet käteen -vaihtoehtoa.
Meillä suurimpia takapakkeja ovat olleet tietoliikennekuidun katkeaminen maatöissä, vaikean harjaliitoksen epätasaisuus, joka onneksi korjautui sisäkaton paneloinnilla, ja vesieristyksen unohtuminen teknisestä tilasta ennen ilma-vesilämpöpumpun asennusta. Pääosin kaikki on mennyt hienosti. Pieniä pulmia tulee, mutta sitten säädetään ja sumplitaan.
Viimeistelyvaihe vaatii usein nopeitakin päätöksiä työmaalla. Ne asiat, jotka eivät ilmene arkkitehdin detaljipiirustuksista, vaativat omaa määrittelyä. Silloin on etua siitä, että on sisäistänyt arkkitehdin ajatukset ja oma tyyli on kirkkaana mielessä. Toteutustapoja voi olla monia. On järkeiltävä lennossa, mikä on toimivin, visuaalisesti kaunein ja toisaalta taloudellisesti järkevä ratkaisu.
Joskus tilanne työmaalla vaatii alkuperäisideasta joustamista ja soveltamista. Kodinhoitohuoneen katto ei olekaan alaslaskettu, mihin siis piilotetaan tekniikka? Päädyimme kaapin yläosaan.
Joskus toteuttajalla on eri näkemys kuin arkkitehdilla. Käytännön kokemustakin on hyvä kuunnella, jos lopputulos on edullisempi tai kestävämpi. Tykkään, että kulmat tehdään jiiriin, mutta tällä tavalla parvekkeen alareunan julkisivulaudoitus olisi kuulemma pian alkanut irvistellä. Välillä taas olen joutunut suorastaan puolustamaan arkkitehdin linjauksia. Ei, meille ei tule kaidetta keskelle parvekelaseja, vaikka se tuntuu olevan yleinen tapa; talomme ikkunat ulottuvat kautta linjan lattiasta kattoon.
Moni on kysynyt, teenkö mieheni kanssa itse mitään työmaalla vai saammeko talon täysin valmiina. Hah. Teen tämän talon eteen niin paljon, etten ehdi edes nukkua tarpeeksi. Silti omakätistä, konkreettista rakentamista osaltani on vain pintakäsittely ja tekstiililaattojen asennus.
Näkyville jäävä CLT-kuusipuupinta on saamassa ylleen kaksi kerrosta valkokuultavaa Uviwax-vahaa. Ensin on hyvä hioa puupinta kevyesti, kitata kolot ja harjata pölyt, mikä vie yhtä paljon aikaa kuin itse vahaus. Käsiteltävää pintaa on sisäseinissä ja -katossa yli 600 neliötä. Tiedän, mitä teen tänä syksynä.
Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.
Kommentoi »