Tajusin, että meistä on tullut tylsiä mökkeilijöitä – ja siksi pieni hippaleikki virkisti kummasti!
Mahtavaa, jos teidän mökillä pelataan ja leikitään sydämen kyllyydestä! Jos ei, on aika tuijottaa itseään peiliin, kirjoittaa Meidän Mökin päätoimittaja Kari-Otso Nevaluoma.
olimme siivoamassa vajaa. Mitäs täältä löytyy? Puiset krokettimailat ja -pallot sekä portit ja maalitolppa. Välineet ovat tosi pölyisiä, ja portitkin näyttävät entistä pahemmin vääntyneiltä. Koska me pelasimme viimeksi krokettia? Täällä on myös sulkapallomailat ja tikkataulu, mölkkykin. Milloin ne olivat edellisen kerran käytössä? Toissa vuonna vai viisi vuotta sitten?
Tajusin, että meistä on tullut tylsiä. Aina ennen mökillä oleskeluun kuuluivat pelaaminen ja leikkiminen.
Seurapeleistä suosikkini on ollut kroketti, joka kehitettiin Englannissa 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Se pääsi peräti olympialajiksi 1900 Pariisissa ja 1904 St. Louisissa.
Meillä on ollut tapana pelata krokettia oikeiden sääntöjen sijasta itse laadituin säännöin. Sillä tavalla pelistä tulee hauskempaa ja yllätyksellisempää, vaikka pieniltä kiistoilta ei aina vältytäkään.
Raahasimme pelivälineet ulos ja puhdistimme ne. Ripottelin portteja mahdollisimman hankaliin paikkoihin ja sitten ryhdyimme kisaamaan. Koska meillä on viimeksi ollut yhtä hauskaa – vaikka en voittanutkaan?
Mökkiolympialaiset ovat olleet ikimuistoisia. Punnerrukset ja voimailuosiot ovat olleet tavanomaisia lajeja, mutta nakujuoksua on muisteltu vuosienkin kuluttua.
Leikkimisellä en tarkoita tässä yhteydessä lapsille sopivia perinneleikkejä vaan aikuisten hupeja.
Yksi suosikeistani on ollut pullonpiilotusleikki. Joku kätkee eri puolille mökkitonttia yleisesti suosittuja alkoholijuomia, ja muut etsivät mini- tai piccolopulloja vihjeiden turvin tai pelkällä vainullaan. Tätäkin leikkiä täytyy taas kokeilla. Ehkä piilotamme promillepitoisten nesteiden sijasta vaikka makeisia.
Mökkiolympialaiset ovat myös olleet ikimuistoisia. Punnerrukset ja voimailuosiot ovat olleet vielä tavanomaisia lajeja, mutta esimerkiksi nakujuoksun käänteitä on muisteltu vielä vuosien kuluttua.
Minkä ihmeen tekosyyn nojalla mökkiolympialaisetkin ovat jääneet pitämättä? Niitä ei oikein viitsi järjestää kahden kesken, eli nyt meillä on hyvä syy kutsua paikan päälle enemmänkin porukkaa – ja keksiä uusia, ennennäkemättömiä urheilulajeja.
Tähän hätään emme kehittäneet pientä hippaa parempaa leikkiä, mutta virkisti kummasti juoksennella pitkin pihaa toista karkuun ja vähän kiljahdellakin.
Mahtavaa, jos teidän mökillä pelataan ja leikitään sydämen kyllyydestä! Jos taas ei, on aika tuijottaa itseään peiliin.
Kari-Otso Nevaluoma on Avotakan ja Meidän Mökin päätoimittaja.
