Jos mökin haluaa pitää kunnossa, ilmastonmuutoksen tuomiin ongelmiin pitäisi osata tarttua yhtä näppärästi kuin kylmään saunaolueen
Vanhassa puutalossa riittää paljon veden vaikutusta estäviä tai vettä muualle kuljettavia rakenteita vuorilaudoista reippaisiin räystäisiin, mutta mökin ulkoseinät ovat sateen jäljiltä märät pelottavan usein, kirjoittaa päätoimittaja Kari-Otso Nevaluoma.
Läheisiltä pelloilta on puhaltanut viime vuosina niin kovia ja kylmiä tuulia, että osa herkimmistä puutarhakasveistamme on jäänyt sen vuoksi totaalisesti alakynteen. Muutama komea puukin on kaatunut.
Jäljet on tähän mennessä saatu korjattua pois silmistä ja melkein mielestäkin, mutta ikävintä on se, että lisääntynyt tuulikuorma liittoutuu yhä useammin yhteen veden, lumen ja rännän kanssa.
Siinä menossa ovat rakennuksetkin hätää kärsimässä.
Kun meillä sataa, välttämättä ei enää sada sada ropise, pilipili pom, vaan tuuli viskelee vesipisaroita vallattomasti päin hirsiseiniä niin, että rapina kuuluu. Ikkunatkin kastuvat kokonaan ja sumentavat maiseman. Talvisin lunta tuiskuttaa aika ajoin niin rajusti, että koko mökki vaihtaa väriä.
Toki vanhassa puutalossa riittää paljon veden vaikutusta estäviä tai vettä muualle kuljettavia rakenteita vuorilaudoista reippaisiin räystäisiin, mutta mökin ulkoseinät ovat sateen jäljiltä märät pelottavan usein.
Mökkeilyyn on ilmestynyt puolia, jotka eivät tulleet mieleenkään kaukaisella 1970-luvulla, kun itse aloittelin mökkeilyä.
Mökin peltikaton irtoamista tuulen vaikutuksesta en pelkää, mutta saunan huopakatto osoitti taannoin haavoittuvuutensa piinallisen voimakkaan rankkasateen yhteydessä. Muut piharakennusten katot ovat kestäneet kaikki vaivat, mutta lienee vain ajan kysymys, koska tuulee niin julmetusti, että jokin reuna tai sauma antaa periksi.
Onko mitään tehtävissä sen lisäksi, että istuu tuvassa ja jännittää? Tähän kun lisää suhteellisen ilmankosteuden kasvun, sulamisvesien, kapillaarisen vedennousun ja kaikki muut rakenteiden kosteudelle altistavat tekijät, ollaan jännän äärellä.
Pään työntäminen pensaaseen ei tietenkään auta, mutta täytyy myöntää, että toistaiseksi olen katsellut näitä muutoksia voimattomana. Mökkeilyyn on ilmestynyt puolia, jotka eivät tulleet mieleenkään kaukaisella 1970-luvulla, kun itse aloittelin mökkeilyä. (En nyt ota mainintaa syvällisemmin esille lisäeristyksiä, joita tuolloin tehtiin toiveikkain mielin vanhoihin hirsirakennuksiin. Monet niistä johtivat ennemmin tai myöhemmin laajoihin kosteusvaurioihin.)
Jos haluaa pitää mökkinsä kunnossa, myös ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin pitäisi osata tarttua yhtä näppärästi kuin kylmään saunaolutpulloon.
Kirjoittaja on Meidän Mökki- ja Avotakka-lehtien päätoimittaja.
