Olen lyönyt kirveellä niin monta kertaa muualle kuin puuhun, että tilastollisesti seuraava kerta saattaa olla se, jolloin osun itseeni
Olemme kuin syöksylaskijoita tai formulakuskeja – monella on tuskin harmainta aavistusta siitä, miten vaarallista elämää me mökkiläiset vietämme, kirjoittaa Meidän Mökin päätoimittaja Kari-Otso Nevaluoma.
Mökittömillä on tuskin harmainta aavistusta siitä, miten vaarallista elämää me mökkiläiset vietämme. Meitä voisi verrata vaikka syöksylaskijoihin tai formulakuskeihin siinä mielessä. Okei, vertailu todennäköisesti ontuu ja pahasti, mutta ontukoon.
Mökillä olon vaarat tulivat mieleeni, kun puoliso oli peruuttamassa autoa mökkipihaan ja minä seisoin hyvän matkan päässä autosta. Ykskaks näin nurmikolla irvistävän voikukan ja kyykistyin kiskomaan sitä pois. Automme tuskin edes hipaisi minua, mutta ehdin säikähtää, että tässäkö se nyt meni, elämä.
Meidän mökillä tiedetään, että mitä teemmekin, voi sattua kaikenlaista yllättävää.
Kerran olin kitkenyt hyvän tovin kasvimaalla, kun päätin oikaista selkää, pyyhkäistä hikeä otsalta ja hakea juotavaa. Kun tulin takaisin, liukasliikkeinen kyy kurkisteli salaatinlehtien lomasta. Olisiko se voinut tarttua sormeeni?
Olen lyönyt kirveellä niin monta kertaa muualle kuin puuhun, että tilastollisesti seuraava kerta saattaa olla se, jolloin osun itseeni.
Moottorisahan käyttö minulta on kielletty kokonaan, ja varmuuden vuoksi pysyttelen kaukana myös kaasupullosta.
Moottorisahan käyttö minulta on kielletty kokonaan, ja varmuuden vuoksi pysyttelen kaukana myös kaasupullosta. Haravan ja pistolapion parissa en ole toistaiseksi ajautunut vaaratilanteisiin. Sirpilläkin onnistuin sohaisemaan vain ampiaispesää, en itseäni.
Palovammoja olen saanut niin saunan hehkuvasta tulipesästä kuin vesipadan kyljestä. Sammalen poistosta katolta olen selviytynyt vain siksi, että en ole katsonut missään vaiheessa, miten korkealla olen hoippunut maanpinnasta katsottuna.
Kuin ihmeen kaupalla en minä eikä kukaan muukaan ole nyrjäyttänyt nilkkaa, katkaissut kättä eikä loukannut koipireittä, vaikka pihamaata voi epätasaisuuden puolesta verrata esterataan.
Mitähän sattuisi, mikäli meillä ruvettaisiin läträämään viinalla? Tai jos me hankkisimme lukuisia hevosvoimia uhkuvan moottoriveneen? Pelkkä ajatuskin hirvittää.
Kauhistelematta paras. Jos ryhtyy arkailemaan jokaista todennäköistä tai epätodennäköistäkin vaaranpaikkaa, on parempi pysyä tyystin poissa mökiltä ja olla tekemättä yhtään mitään hauskaa.
