Sirkku irtisanoutui työstään ja muutti maalle viljelemään karhunvadelmaa – hän vinkkaa, miten kypsän, makean marjan erottaa raa'asta

Kolmimetriset karhunvattuköynnökset ryöppyävät marjoja kasvutunnelin käytävän molemmin puolin. Ensimmäiset marjat on poimittu jo heinäkuussa, mutta tummanpuhuvia marjoja kypsyy yhä vauhdilla, vaikka eletään syyskuun loppupuolta.

– Karhunvadelma tekee mielettömän sadon, ja marjojen keruuaika on pitkä, marjanviljelijä Sirkku Holttinen kertoo.

Sirkku perusti Peltosirkun Tilan lapsuudenkotinsa maille Hauholle vuonna 2008 ja irtisanoutui biokemistin työstään. Hän halusi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa maallemuutosta, mutta kotitilan maiden pinta-ala ei riittänyt antamaan elantoa esimerkiksi viljaa viljelemällä. Piti keksiä jotakin uutta.

Sirkku päätti ryhtyä marjanviljelijäksi ja jatkaa biokemistin töitä konsulttina. Suorittaessaan marjanviljelyn koulutusta Suonenjoella hän innostui tunneliviljelystä. Viljelymenetelmä oli kuitenkin vielä tuolloin meillä niin uusi, että tietoa oli liian vähän saatavilla. Niinpä Sirkku haki ja pääsi harjoitteluun Englantiin maailman johtavalle kasvutunnelivalmistajalle Haygrovelle. Nykyään hän toimii yrityksen edustajana Suomessa.

– Huono kesä ei haittaa tunneliviljelyssä. Ja koska tunnelissa ei sada, marjat pysyvät puhtaina. Olen kuullut, että tästä syystä useat kauppaketjut Euroopassa haluavat enää myyntiin vain tunnelimarjoja. Osa ammattipoimijoista taas tykkää poimia ainoastaan tunnelissa, koska se on heille paljon mukavampaa, sanoo Sirkku.

Päädyt auki pölyttäjille

Karhunvatun viljelyvuosi alkaa maaliskuussa, kun taimilähetys saapuu Hollannista Hauholle. Sirkun käyttämät suurimarjaiset ja satoisat karhunvattulajikkeet eivät selviä Suomen talvesta, joten taimet täytyy uusia joka vuosi.

Karhunvattu tekee satoa toisen vuoden versoillaan. Hollantilaistaimistolla taimia on siis kasvatettu vajaa vuosi, kieputettu syksyllä niiden pitkät versot kerälle ja säilötty talveksi 1,5 asteeseen.

Peltosirkun tilalla taimet istutetaan turve-sammalseokseen 10 litran ruukkuihin. Sirkku palauttaa käyttämänsä turpeet takaisin valmistajalle kierrätettäväksi, mutta hän miettii jo, millä uusiutumattoman turpeen voisi jatkossa korvata. Jotkut viljelijäkollegat ovat siirtyneet käyttämään kookoksesta valmistettua kasvualustaa.

Kevään korvalla on usein vielä kovia pakkasia, joten taimet viettävät ensimmäiset viikkonsa tuplamuovitetussa tunnelissa, jonka voi lämmittää yöksi. Yksinkertainen tunneli suojaa vain alle kymmenen asteen pakkasilta. Kun pakkaset hellittävät, taimet siirretään ruukuissaan lopullisille kasvupaikoilleen ja versopuntit keritään auki sekä tuetaan.

Tunnelin kasteluvesi tulee pumppuasemalta läheisestä Hauhonselkä-järvestä. Automaattinen tippukastelujärjestelmä säännöstelee vettä ja nestemäistä lannoitetta karhunvatuille ja muille marjoille.

Tilalla työskentelee ympärivuotisesti yksi työntekijä, insinööritaustainen Alexey, joka vastaa kastelujärjestelmän toiminnasta. Systeemiä ohjataan piharakennuksessa kannettavalla tietokoneella. Kasteluohjelmilla määritellään, millaista sekoitusta lannoitetankkien sisällöstä ja kasteluvedestä kulloinkin valmistetaan. Lannoitereseptiikka vaihtelee, sillä vaikkapa kukinta-aikaan kasvit hyötyvät hieman eri ravinteista kuin satoa kypsyttäessään.

– Karhunvadelmien kukinta toukokuussa on aivan mahtava näky. Tuntuu, että koko tunneli on silloin täynnä valkoisia kukkia ja mehiläisten surinaa, Sirkku kuvailee.

Tunnelin päät ovat avoimet, joten luonnon pölyttäjät pääsevät kukka-apajille, mutta pölytyksen varmistamiseksi tilalla pörrää myös paikallisen mehiläistarhurin tuomien pesien työläisiä. Yhteistyön tuloksena karhunvatut tuottavat kesän lopulla runsaan sadon ja mehiläispesien kennot täyttyvät aromikkaasta hunajasta.

Kasvukauden aikana karhunvattujen versoja pitää säännöllisesti karsia, koska ne vievät kasvien voimia marjojen kustannuksella. Sirkku tarkkailee koko kesän ajan myös karhunvattujen lehtiä. Lähes elefantin korvien kokoluokkaa olevat terveet lehdet kertovat, että kasveilla on kaikki hyvin ja marjasadosta on tulossa runsas.

Suomalaiset löytävät hitaasti

Kun ensimmäiset marjat heinäkuussa ilmestyvät, raakile on ensin vihreä, sitten vaalean roosa ja punainen. Lähes kypsä marja kiiltelee lakatun mustana. Kypsänä marja muuttuu himmeäksi. Silloin se irtoaa kannastaan niin helposti, että melkein jo putoaa itsekseen maahan.

– Haluan kilpailla marjan laadulla. Poimimme sadon kypsänä, koska jos marjat kerää vähänkään raakoina, maku ei kehity niin aromikkaaksi ja makeaksi.

Viljelyn kannalta karhunvattu on Sirkusta muuten hyvin samanlainen kuin vadelma, ovathan ne sukulaislajeja. Karhunvatun kiusana on vain vähemmän tuholaisia kuin vaapukoilla.

Pahimpia ovat vihannespunkit, jotka vioittavat ja jopa tappavat kasveja imemällä niiden kasvinesteitä. Niitä vastaan Sirkku käyttää biologista torjuntaa. Sitä varten karhunvatuissa roikkuu kahden metrin välein pieniä paperipussukoita, joista leviää kasvustoihin petopunkkeja, vihannespunkkien vihollisia. Ne ovat niin tehokkaita tarhurin apulaisia, ettei muuta torjuntaa tarvita.

– Haastavinta karhunvadelman viljelyssä on oikeastaan se, että suomalaiset eivät oikein osaa ostaa ja käyttää niitä. Karhunvadelmasato kypsyykin pääosin vasta sitten, kun perinteinen marjakausi on jo ohi.

Viime vuosina kysyntä on kuitenkin lisääntynyt ja tutut asiakkaat osaavat jo odottaa satoa. Sirkku myykin yhä isoimman osan karhunvatuista suoraan tilalta.

Karhunvatun maku muistuttaa jonkin verran vadelmaa, mutta on sitä miedompi ja aromikkaampi. Mehevissä marjoissa on vadelmiin verrattuna vähemmän siemeniä. Ja toisin kuin vadelmat, karhunvatun marjat ovat umpinaiset. Ne kestävät siksi pitkään kauniina kakkujen koristeena.

– Valmistamme karhunvadelmista itse hilloja ja mehuja. En tiedä, tekeekö kukaan muu Suomessa karhunvadelmaglögiä. Resepteissä on poikkeuksellisen suuri osuus marjoja, koska haluan, että marjan maku pysyy tuotteissa aina pääroolissa.