Kannattaako luopua autosta? Kaisa sai lisää rauhaa arkeen, kun hän vaihtoi auton sähköpyörään
Kaisa Liesmäki luopui autostaan, koska haaveili liikkuvasta ja kestävästä elämäntyylistä. Päätös kohensi paitsi kehon myös mielen hyvinvointia.
Mietin ainakin viisi vuotta, että olisi ihanaa luopua autosta. Kaipasin liikkuvampaa elämää ja halusin taittaa monet matkoista lihasvoimin. Lisäksi mietin ympäristöä. Uskon siihen, että pienillä arjen valinnoilla on merkitystä maapallolle.
Aiemmin työskentelin fysioterapeuttina, ja työssäni auto oli välttämätön. Tavaraa oli paljon ja kotikäyntejä riitti. Neljän viime vuoden aikana olen vähitellen siirtynyt yrittäjäksi ja osa-aikatyöhön. Olemme saaneet kaksi lasta. Arki on muuttunut, eikä autolle ole ollut enää välttämätöntä tarvetta. Siitä luopuminen oli lopulta helppoa.
Perheessämme oli kaksi pakettiautoa, ja myin omani ystävälleni. Luopumisprosessi oli ihana ja helppo. En ehtinyt edes laittaa autoa myyntiin, vaan pohdin autosta luopumista ääneen, ja ystäväni halusi ostaa sen. En ole kaivannut autoa yhtään.
”Olen huomannut, että autottomuuden myötä hyötyliikunta on lisääntynyt paljon.”
Autosta luopumisen myötä aloin satsata liikkumiseen eri tavalla. Ostin sähköpyörän, jonka ansiosta 5–10 kilometrin matkat eivät tunnu mahdottomilta. Vaikka vettä vihmoisi, sähköavustuksella ajaminen tekee pyöräilystä mukavaa. Voin myös aina valita pyöräillä ilman avustusta.
Kuljemme perheessämme melkein kaikki matkat pyörällä tai kävellen. Vien lapsen päiväkotiin, käymme harrastuksissa ja töissä. Osa matkoista on viiden, osa 25 minuutin pyörämatkan mittaisia. Työskentelen Parkour Akatemialla osa-aikatyössä, liikunta- ja luontoalalla yrittäjänä ja eräoppaana. Perheessämme on kaksi pientä lasta, ja monet menoistamme hoituvat lähiympäristössä.
Haluan, että liikkuva elämäntyyli välittyy lapsillekin ja uskon, että se kasvaa, mitä vanhemmat opettavat. Kävelemme tai pyöräilemme päiväkodille, uimahallille tai kavereille. Monet vanhemmat kokevat, ettei pikkulapsiarjessa ole aikaa liikkua, mutta olen huomannut, että autottomuuden myötä hyötyliikunta on lisääntynyt paljon. Pyöräilen vaihtelevasti 20 minuutista kahteen tuntiin päivässä. Peruskuntotasoni on aika hyvä.
Olen myös kävellyt paljon. Kuopuksemme on pieni, ja vaunulenkkeily on tullut tutuksi. Se on lisännyt mieleni hyvinvointia. Olen kuunnellut äänikirjoja, podcasteja ja ylipäätään voinut yhdistää liikunnan ja ulkoilun. Olen ymmärtänyt entistä paremmin, että liikunta on minulle tapa hoitaa myös mieltä.
”Huomaan, että autoon liittyvistä kuluista tunsin aina nihkeyttä. Jännitin katsastuspäivää ja mietin, että autoon kuluu kohtuuttomasti rahaa. Nyt se stressi on poissa.”
Kun myin auton, sain siitä vajaat 5000 euroa. En ole laskenut, onko autosta luopuminen ollut taloudellisesti kannattavaa. Myös sähköpyörää pitää huoltaa mielellään keväisin ja syksyisin, ja tarpeen tullen muutenkin.
Huomaan, että autoon liittyvistä kuluista tunsin aina nihkeyttä. Jännitin katsastuspäivää ja mietin, että autoon kuluu kohtuuttomasti rahaa. Nyt se stressi on poissa.
On autottomuudessa pieni huonokin puoli. Se on lisännyt aikaoptimismiani. Joskus lasken, että ehdin pyöräillä jonkun matkan vartissa, ja todellisuudessa siihen kuluu 25 minuuttia. Aina olen silti ehditty tärkeimpiin paikkoihin, kuten junaan tai neuvolaan.
Ymmärrän, että monelle auto tuntuu välttämättömältä. Puolisollanikin edelleen autonsa työn vuoksi, ja käytän sitä itsekin joskus. Auto toimii myös perheemme retkeilyautona. Hoidamme sillä joskus myös välttämättömät kuljetukset, kuten isot kauppatilaukset.”
Kaisan vinkki
”Kannustan jokaista miettimään, milloin yksityisautoilua voisi välttää. Voisinko mennä töihin kimppakyydillä tai pyöräillä? Ilman autoa oleminen on oikeasti kuviteltua helpompaa.”
