Tarvitsen onnistumisen ja itsenäisyyden kokemuksia – kuten vaikka omin voimin läpi vietyä pintaremonttia
Tarvitsemme haaveita, mutta millainen olisi realistinen unelma? Ehkä se liittyy enemmän tyytyväisyyden kuin onnellisuuden tavoitteluun, kirjoittaa Kaj Kalin.
Ekoäly tulee, oletko valmis? Ehkä asut jo tekoälykkäässä kodissa? Onko laitteesi kytketty esineiden nettiin? Tietääkö jääkaappi oman sisältönsä ja huomaa viimeisen käyttöpäivän, ehdottaa reseptit ja tilaa ruokasi?
Kukkaruukut kastelevat itsekseen, ja sauna lämpiää kännykällä. Koululaisen essee on hetkessä valmis.
Laitteet, joita käytämme, osaavat makumme ja mieltymyksemme. Toiveita ennustavat algoritmit pyrkivät tarjoamaan täydellisiä käyttäjäkokemuksia. Sivustoilla surffailevat tuntevat ilmauksen ”saatat pitää myös näistä”. Usein pidänkin.
Ideoita on tarjolla joka lähtöön. Uudesta kodista tai sisustuksesta haaveileva uppoaa tuntikausiksi Instan tai Tiktokin maailmoihin. Tietotekniikka on haaveilun ja unelmoinnin automaatti.
Monen tunnin selailun ja tallennettujen ihannekotien jälkeen iski ähky. Ihan kuin olisin mussuttanut kerralla pussillisen irtokarkkeja.
Seuraavana päivänä tajusin totuuden. Yli puolet kuvista perustui aivan toisenlaiseen ilmastoon ja elämäntapaan kuin omani. Unelmakalusteiden tilaaminen maksaisi maltaita. Kodissani on sitä paitsi niukasti neliöitä, joten unelmani täyttäisivät sen lattiasta kattoon. Ai niin, ja kas kun unohtui: en ole miljonääri.
Lisäävätkö digitaaliset virtuaalimaailmat epätodellisuuden ja osattomuuden tunnetta?
Sisustusalan ammattilaiset puhuvat less house, more home -periaatteesta: vähemmän taloa, enemmän kotia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opettelen ja totun unelmoimaan kohtuullisemmin.
1900-luvun modernistit uskoivat periaatteeseen less is more, vähemmän on enemmän. Ihan kuin he olisivat osanneet ennakoida nykyisen infoähkyn aikakauden.
Lisäävätkö digitaaliset virtuaalimaailmat epätodellisuuden ja osattomuuden tunnetta? Siksikö mielipiteet netissä ovat niin kiukkuisia? Lisääntyykö ärtymys? Kuvittelenko?
Tuttu sisustussuunnittelija kertoi, miten asiakkaat yhä useammin lähettävät netistä löytämiään kuvia ja pettyvät, kun sisustajan ehdotukset eivät muistuta niitä riittävästi. Vallalla tuntuu olevan eräänlainen oligarkkityyli, hän sanoi. Luksus on uusi normaali.
Ilmiö on tuttu myös kampaajille ja muille kauneusalan ammattilaisille. Asiakkaat esittelevät kännykästään megatähtien kuvia ja haluavat samanlaisen ulkonäön. Lopputulos on pettymys, ja se taas on ammattilaisen vika.
Nainen näytti kangaskauppiaalle kuvaa 37 000 punnan hintaisesta häämekosta ja halusi samanlaisen mutta paljon, paljon halvemmalla. Tällaiset tapaukset tunnetaan ammattilaispiireissä nimellä bridezilla (japanilaisen tieteishirviö Godzillan mukaan).
Luin jutun amerikkalaisesta miehestä, jonka upea puoliso oli synnyttänyt vähemmän näyttävän jälkeläisen. Naiselle ennen suhdetta tehdyt kauneuskirurgiset toimenpiteet eivät periytyneetkään. Typerä äijä ei ollut ajatellut omienkaan geeniensä osuutta tapahtuneeseen.
Jos jotain toivon, niin taitoa tehdä ihan ite.
Tarvitsemme unelmia, mutta millainen olisi realistinen unelma? Ehkä se liittyy enemmän tyytyväisyyteen kuin onnellisuuden tavoitteluun. Minä ainakin tarvitsen onnistumisen ja itsenäisyyden kokemuksia – kuten vaikka omin voimin läpi vietyä pintaremonttia tai onnistunutta ateriaa.
Arvostan nikkarointia ja käsityöläisammatteja. Olen aina ihaillut kätilöitä, kirurgeja ja pelastusalan ammattilaisia. Pidän kuvanveistäjistä ja maalareista. Jos jotain toivon, niin taitoa tehdä ihan ite.
Kaj Kalin on muotoilun asiantuntija ja kriitikko, joka havainnoi asumisen ja designmaailman ilmiöitä.
