Avotakka

"Tasa-arvopuheista huolimatta kodin arkinen paine kohdistuu yhä usein naisiin", muistuttaa kolumnisti Kaj Kalin

"Tasa-arvopuheista huolimatta kodin arkinen paine kohdistuu yhä usein naisiin", muistuttaa kolumnisti Kaj Kalin
Halu ottaa rennosti on oman ajan kaipuuta. Aina ei jaksa. Kun kaikkea on liikaa, on vaikea valita ja iskee voimaton olo, kirjoittaa Avotakan kolumnisti Kaj Kalin.
Julkaistu: 22.4.2021
Laiskottaa. Pitäisi tehdä sitä ja tätä mutta ei huvita. Pitäisi imuroida, tiskata, viedä roskat ja valmistaa rapeaa chilipastaa. Ehtiihän sitä myöhemminkin? Saisikohan ikkunat pestyksi? Pitäisikö tilata siivooja? Eikö askareista olisi selvittävä itse?
Kuuntelin ystävättären tilitystä. Vakuutin hänelle, ettei kyse ole masennuksen oireista eikä elämänhallinnan kadottamisesta. Kahden pikkulapsen äidin ja työelämän pyörteissä elävän naisen ajatukset olivat tuttuja. Tietenkin laiskottaa. Niin pitääkin. Muuten ei voi hyvin.
Tasa-arvopuheista huolimatta kodin arkinen paine kohdistuu yhä usein naisiin. Tulee tunne, että pitäisi suorittaa. Ettei ole ”hyvä”, siis tarpeeksi hyvä. Arkipuheessa oman ajan kaipuu ilmenee ”laiskottelun” haluna. Moni puhuu hemmottelusta. Se taas tarkoittaa aikuisten aistillista ja elvyttävää karkkipäivää.
Elämä oli ollut kuulemma sen verran hikistä hommaa, että nyt oli aika ottaa rennosti.
Miltä tuntuu, kun isoäiti peruu vierailun, eikä syy ole lonkissa tai sydämessä? Häntä ei tänään ”huvita” lähteä minnekään. Mitä jos mummo tai vaari haluaakin vain olla ja puuhastella omiaan? Napostella sipsejä sohvalla ja katsoa toimintasarjan tuotantokausia putkeen?
Isoäitini ilmoitti usein haluavansa ”napata vähän happea”. Elämä oli ollut kuulemma sen verran hikistä hommaa, että nyt oli aika ottaa rennosti. Hän ei hössännyt lego-lahjojen kanssa.
Synttäreitäkään ei ”huvittanut” viettää, omiaan saati muiden. Oli kivempaa ottaa hatkat Espanjan aurinkoon. Hänestä postikortti oli riittävä yllätys lapsille ja lastenlapsille.
Kaikki eläkeläiset eivät muutu keinutuolin ulokkeiksi. Mummoilla ja papoillakin on yksityiselämä. Kaikkea ei tarvitse kertoa. Yli kuusikymppisillä on salasuhteita. Yli 70-vuotiaatkin ajattelevat seksiä ja suutelevat. On olemassa elinvoimainen ikäihmisten alakulttuuri, josta harva tietää yhtään mitään.
Ymmärrän tulevaisuudesta huolestuneiden nuorten ja aikuisten halun ottaa rennosti. Aina ei jaksa.
Entä kun teiniä laiskottaa? Tai opiskelijaa ja 35-vuotiasta sinkkua? Nuorten haluttomuutta siivota huoneensa tai osallistua ”yhteiseen arkeen” on tapana kauhistella. Mitä tuostakin tulee, kun kotityöt eivät maita? Kalvaako laiskamato?
Lasten työ on leikki. Entä nuorison? Opiskelu, totta kai. Ja sittenkin, jopa eniten, aikuisuuden tutkimustyö ja siitä saatujen tulosten kriittinen vertailu. Miksi asiat ovat niin kuin ovat?
Lapset ja nuoret syntyvät ja joutuvat keskelle aikuisten luomaa maailmaa. Valmiina tarjoillut totuudet eivät yleensä vakuuta. On testattava itse. Uutisista voi muodostua käsitys, että maailman meno perustuu valtaan takertuneiden äijien välinpitämättömyyteen ja ahneuteen. Mitä jos se on totta?
Ymmärrän tulevaisuudesta huolestuneiden nuorten ja aikuisten halun ottaa rennosti. Aina ei jaksa. Kaikkea on liikaa, on vaikea valita ja iskee voimaton olo.
Sitä paitsi kuulemani ja todistamani laiskotus- ja velttoilutapaukset kutkuttavat mielikuvitusta.
Niinpä pitää ottaa iisisti, chillata tai saada gonahtaa (kyllästyä ja väsähtää). Voi myös luumuta (lintsata koulusta), veltottaa tai antaa letasta (raukaista ja loikoilla). Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kuten Beatlesit lauloivat joskus kauan sitten: Let it Be (Anna olla).
Sitä paitsi kuulemani ja todistamani laiskotus- ja velttoilutapaukset kutkuttavat mielikuvitusta. Ainakin minua ne naurattavat. Kuten nämä:
Kaveri pikakelasi 30 sekunnin Youtube-videota nähdäkseen heti parhaan kohdan. Saman tyypin sisko säästi tiskiä ja söi spagettinsa kattilasta. Eräs perheenisä Tampereelta hautasi biojätteet suuren vehkan ruukkuun, koska bio­jätepussit olivat loppuneet. Joku opiskelija- asuntolassa suihkutti tiskialtaan haisevat astiat ilmanraikastajalla. Yäk, ällöä, eikö? Mutta miten kekseliään laiskaa.
Kirjoittaja on muotoilun asian­tuntija ja kriitikko, joka havainnoi asumisen ja designmaailman ilmiöitä.
Kommentoi »