Joulu on kannanotto – tavalla tai toisella siinä on kyse suhteesta menneisyyteen
Koti on sekä paikka että tunnelma ainakin kerran vuodessa, jouluna. Silloin koti saa vetää syvään henkeä ja rentoutua. Ainakin teoriassa, kirjoittaa muotoilun asiantuntija Kaj Kalin.
Vuoden juhlista joulu on psykologisesti sekä rasittavin että paljastavin. Jos olisin terapeutti, pyytäisin asiakastani kuvailemaan joulunviettoaan. Yksin vai yhdessä? Matkoilla? Vai ei ollenkaan?
Joku saattaa tunnustautua Jouluihmiseksi. Siinäpä onkin mielenkiintoinen sisustaja! Jouluisin jotkut meistä kuorruttavat kotejaan kuin kakkumestari luomuksiaan. Arki peittyy koristepursotukseen. Joulufriikille joulukuu on satukuu.
Joulu on kannanotto. Tavalla tai toisella siinä on kyse suhteesta menneisyyteen. Ei uskonnollisessa mielessä vaan omaelämäkerrallisesti. Joulu jos mikä paljastaa lapsuuteen liittyvien muistojen laadun.
Varhaisten joulumuistojen ydin on lahjojen odotus. Lahjat ovat toiveita, jotka joko täyttyvät tai eivät.
Vanhojen tarinoiden mukaan kiltteys oli lasten ammatti ja ansaintalogiikka. Nuhteettomasta käyttäytymisestä sai palkaksi hyminää ja lahjoja. Kurittomia uhkailtiin Pukin risuilla.
En tiedä, kohdistetaanko lapsiin enää kiltteyden odotuksia? En ainakaan ole kuullut tätä sanaa aikoihin. En tosin kyllä tuhmaakaan. Ehkä edustavat lapset ovat nyt… korrekteja?
Joulujuhlan yksilöllistä merkitystä pohdiskellessa mieliala on sekä harras että kireä. Joulu on ihannekodin täsmäjuhla. Olisikohan peräti niin, että myöhemmät fiilikset äiskästä ja iskästä perustuvat heidän käsikirjoittamiinsa joulunviettoihin?
Löydän itsestäni esikouluikäisen lapsen tunnekartan. Perustuiko tieni aikuisuuteen todellakin hyväksynnän ja nähdyksi tulon aktiiviseen harjoitteluun?
Vapaus on rohkeutta irrottautua muiden odotuksista ja luuloista.
Hurjin ja rakkain lapsuudenystäväni, pitelemätön, kiipeilevä ja kiroileva Irma, sai joka tapauksessa kasapäin joululahjoja. Mietin kovasti, voisinko olla hieman keljumpi lapsi. Vähempikin vanhempien mielistely voisi kenties riittää?
Kerran vuodessa lapset, materialisteja kun ovat, mittaavat ja arvioivat itseään joululahjavaluutalla. Voiko joulua edes kuvitella ilman pilttejä lahjoineen?
Mitä opimme tästä? Ainakin sen, etteivät ihmissuhteemme perustu logiikkaan vaan kuvitelmiin ja tunteisiin. Ja että vapaus on rohkeutta irrottautua muiden odotuksista ja luuloista.
Tässä mielessä joulua parempaa fantasian ja mielihyvän juhlaa ei taida ollakaan. Joulu on vetäytymisen juhla ja koti uneksinnan paras paikka. Talot rakennetaan ja kodit luodaan. Tai loihditaan.
Miten siis taikoisin tulevan jouluni tunnelman?
Itsekseen ei tarkoita samaa kuin yksikseen. Tästä tulee jo neljäs offline-jouluni.
Nykyaikaisen joulurauhan voi julistaa sammuttamalla digitaaliset laitteet jouluaattona kello 12.00. Päälle ne menevät vasta vuorokauden kuluttua.
Kuulostaako ylivoimaiselta? Jäätkö jostakin paitsi? Mistä?
Voin vakuuttaa, että itsekseen ei tarkoita samaa kuin yksikseen. Tästä tulee jo neljäs offline-jouluni. Maailman menon voi ihan hyvin skipata kerran vuodessa yhdeksi päiväksi. Aina en jaksa päivystää.
Karua mutta totta: jos uutisten kamaluudet koskettaisivat ihan aikuisten oikeesti, en viettäisi joulua kotona vaan siellä, missä apua tarvitaan. Kotimaastakin voi onneksi aloittaa. Vaikkapa ottamalla selvää monista ystävä- ja lähimmäistoiminnan muodoista.
Sen verran olen sentään saanut itsestäni irti, että olen ollut jakamassa joulupuuroa kodittomille. Ja vähän muutakin — mutta vapaaehtoistöistä ei puhuta vaan niitä tehdään.
Vietän hiljaisen joulun. Enkelikellon verkkaista helinää rennompaa ääntä ei ole. Vain ja ainoastaan kotona voimme olla edes hetken lomalla… maailmasta.
Kaj Kalin on muotoilun asiantuntija ja kriitikko, joka havainnoi asumisen ja designmaailman ilmiöitä.
